Harmaan eri sävyt -hankkeesta lisäresursseja järjestöjen ihmiskaupan vastaiseen työhön

Vuoden 2018 alussa alkoi Monika-Naiset liiton, PakolaisneuvonnanPro-tukipisteen ja Rikosuhripäivystyksen yhteinen Harmaan eri sävyt -hanke Yhteisvastuukeräyksen tuotoilla. Hankkeen tavoitteena on tehostaa järjestöjen ihmiskaupan vastaista työtä tavoittamalla, tunnistamalla ja tukemalla nykyistä paremmin ihmiskaupan uhreja ja erityisen haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Yhteisvastuu-hankkeen nimeksi valittu ”Harmaan eri sävyt” muistuttaa, että ihmiskaupassa tapaukset eivät ole mustavalkoisia, ja esimerkiksi pakkoavioliittoon tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön kytkeytyvää ihmiskauppaa voi olla erityisen vaikea tunnistaa juuri ihmiskaupaksi.

Monika-Naisten eri toiminnoissa kohdataan vuosittain yli tuhat maahanmuuttajataustaista naista. Pääpaino järjestön työssä on väkivaltaa kohdanneissa naisissa ja lapsissa, ja palveluissa on vuosittain myös ihmiskaupan uhreja. Harmaan eri sävyt -hanke on mahdollistanut järjestöön erillisen henkilöstöresurssin, jonka myötä järjestön sisällä ihmiskaupan vastaisen työn järjestelmällisen kehittämisen, tehokkaamman tunnistamisen, auttamisen ja vaikuttamis- ja verkostotyön. Hankerahoitus tekee mahdolliseksi myös kiireellisen kriisiauttamisen pienen kriisirahaston avulla.

Ajankohta Harmaan eri sävyt -hankkeen aloitukselle ei voisi olla osuvampi, sillä ihmiskauppa on parhaillaan julkisessa keskustelussa pinnalla hyvin aktiivisesti. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI) julkaisivat maaliskuussa 2018 selvityksen ihmiskaupan uhrien auttamista koskevan lainsäädännön toimivuudesta ja huhtikuussa Yhdenvertaisuusvaltuutettu antoi ensimmäisen kertomuksensa eduskunnalle. Kertomuksessa esiteltiin myös HEUNIn kanssa tehdyn selvityksen tulokset ja toimenpidesuositukset sekä annettiin yhdeksän (9) suositusta, joista kaksi koski erityisesti ihmiskaupan uhreja. Kertomuksen suosituksissa painotetaan, että ihmiskaupan uhrit ovat haavoittuva ryhmä, joiden auttamisen uhrilähtöisyys on varmistettava myös lainsäädännöllä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu teki myös vuoden 2017 aikana selvityksen koskien seksuaalisesti hyväksikäytettyjen nigerialaistaustaisten uhrien kohtelua oleskelulupaprosessissa. Tässä selvityksessä kävi ilmi, että Suomi ei kaikilta osin täytä sitovia kansainvälisiä sopimusvelvoitteitaan koskien ihmiskaupan uhreja.

Ihmiskauppa on ennen kaikkea itsemääräämisoikeuden riistoa, ja henkilö voi olla ihmiskaupan uhri, vaikka saattaa itse ajatella suostuneensa tilanteeseen, jossa häntä hyväksikäytetään. Mielikuvamme ihmiskaupasta saattavat vaikeuttaa ihmiskaupan tunnistamista ja uhrien auttamista; kuvastossa usein fyysisissä kahleissa näkyvä itkevä hahmo ei aina vastaakaan sitä todellisuutta, jonka näemme edessämme tai jonka edessä helposti käännämme katseemme toiseen suuntaan.

Suurin osa ihmiskaupan uhreista ei näy viranomaisten tilastoissa, ja uhrille kynnys hakea apua on eritäin korkea. Meidän huolemme koskee erityisesti niitä uhreja, jotka eivät syystä tai toisesta pääse viralliseen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään ja jäävät virallisen järjestelmän tunnistamattomiksi sekä ilman lakisääteisiä ihmiskaupan uhrille suunnattuja palveluita. Mm. ihmiskaupparaportoija on toistuvasti huomauttanut, että erityisesti seksuaaliseen hyväksikäyttöön linkittyvää ihmiskauppaa tunnistetaan heikosti kaikkialla Suomessa, ja kuitenkin iso osa Euroopassa tapahtuvasta ihmiskaupasta liittyy nimenomaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Erityisesti naisten kohdalla tiukan luokituksen tekeminen ei aina kerro koko totuutta. Nainen voi joutua yhtäaikaisesti työperäisen ihmiskaupan ja seksuaalisen väkivallan uhriksi. Usein uhrin kohdalla ihmiskauppaan linkittyvä hyväksikäyttö onkin vain yksi haavoittavista tekijöistä tai hyväksikäytön kokemuksista.  Kokemuksia saattaa olla kerrostuneena useampien vuosien tai jopa vuosikymmenten ajoilta. Ihmiskauppa on hyvin harvoin se syy, miksi uhri itse hakeutuu järjestöjen matalan kynnyksen palveluihin tai kaupunkien sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Ihmiskauppa ei meidän asiakas- ja kohderyhmämme näkökulmasta ole erotettavissa naisiin kohdistuvan väkivallan muista erityiskysymyksistä. Suomessa ei ole ajantasaista selvitystä maahanmuuttajataustaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan laajuudesta. Liiton tilastojen mukaan maahanmuuttajanaiset kokevat väkivaltaa sekä kantasuomalaisten että maahanmuuttajataustaisten miesten ja yhteisöjen taholta. Optulan selvityksen mukaan (2014) maahanmuuttajien riski joutua pahoinpitelyrikoksen uhriksi Suomessa on kaksi ja puoli -kertainen kantaväestön riskiin nähden.

On tärkeää muistaa, että kaikessa naisiin kohdistuvassa väkivallassa suurin osa kokemuksista jää piiloon. Jokainen ihmiskaupan uhri kuitenkin ansaitsee pääsyn avun piiriin, ja sen, että apu on saavutettavissa huolimatta kieli-, ja kulttuuritaustasta, luku- ja kirjoitustaidosta, oleskeluluvasta tai muista avun saantia vaikeuttavista tekijöistä.

Teksti: Anna Nuotio, Ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattori, Kriisikeskus Monika, Monika-Naiset liitto ry
Lisätietoa: anna.nuotio(at)monikanaiset.fi tai puh. 050 3592 904