Hevosen vuosi ja uudet tuulet

Tammikuun viimeisenä päivänä kiinalainen kalenteri kääntyi uuteen vuoteen, alkoi hevosen vuosi. Ajoituksessa on hauskaa symboliikkaa: kun viime vuonna eräässä lehtihaastattelussa sain luonnehtia liittoa jonakin eläimenä, valitsin nopealla intuitiolla hevosen. Sehän on tunnettu voimakkaana ja työtä pelkäämättömänä eläimenä, jolla on rohkeutta ja tahtoa kulkea vaikeassakin maastossa ja raivata alulle uutta tietä. Aivan kuten meillä Monika-Naiset liitossa. Näihin ohjaksiin on ilo tarttua, kiitos saamastani luottamuksesta.

Kun vuonna 2006 aloitin täällä kehittämispäällikkönä, pääsin mukaan nopeassa kasvuvaiheessa olevan järjestön työhön. Olin tehnyt antropologisen kenttätyöni naisten oikeuksista Romaniassa ja työskennellyt mm. tasa-arvokysymyksiin ja seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvissä kehitysyhteistyöhankkeissa. Kotouduin nopeasti monikulttuuriseen työyhteisöön, jonka tarjoamassa toiminnassa ja palveluissa oli mukana naisia ja perheitä ympäri maailmaa. Kiinnostava työkenttä imi mukaansa ja avasi kulttuuriantropologin silmäni yhä uudestaan: koko maailma ihmisineen, kulttuureineen, ilmiöineen olikin jo täällä, Helsingin Sörnäisissä.

15 vuotta sitten yhdistyksen perustajat lähtivät nostamaan esille maahanmuuttajataustaisten naisten kokeman väkivallan kysymyksiä ja heille räätälöityjen palvelujen kehittämisen tarvetta. He alkoivat puhua silloin Suomessa vielä melko tuntemattomista – tai vaietuista – ilmiöistä: kunniaan liittyvästä väkivallasta, pakkoavioliitosta, ihmiskaupasta. Yhdessä muiden järjestöjen ja aktiivisten maahanmuuttajanaisten kanssa he raivasivat tietä ja tekivät töitä niin asenteiden kuin lainsäädännön muuttamisen tarpeista.

Kiitos siitä, että toimintamme on nykyisin vakiintunutta ja asiantuntemustamme ja palvelujamme kysytään valtakunnallisesti, kuuluu vahvatahtoisille edeltäjilleni. Heidän ansiostaan umpihanki on raivattu ja me perässähiihtäjät saamme lykkiä helpommilla laduilla.

Mutta tekemistä riittää edelleen. Sillä – kuten rikosylikomisario ja kansanedustaja Kari Tolvanen sanoi Rikosuhripäivystyksen 20-vuotisjuhlaseminaarissa viime viikolla – väkivaltatyöntekijöiden päänsärky lisääntyy, kun maailma tulee monikulttuurisemmaksi. Tolvanen viittasi sillä ilmiöiden monimutkaistumiseen ja siihen, että palveluissa on osattava vastata eri kielisten ja eri kulttuureista tulevien asiakkaiden tarpeisiin. Totta. Vaatimukset työntekijöiden osaamiselle ovat korkeat. Viime vuonna asiakaskuntamme oli kotoisin yli 60 maasta ja heitä autettiin useilla eri kielillä. Työssä osaamiseen ja jaksamiseen on panostettava jatkuvasti.

Yksi vahvuutemme tässä haastavassa toimintaympäristössä on alusta saakka ollut maahanmuuttajataustaiset työntekijät. Heidän ansiostaan osaamisemme perustuu, ei ainoastaan vahvaan ammattitaitoon, mutta myös kokemukselliseen asiantuntijuuteen ja sen myötä laajaan kieli- ja kulttuuriosaamiseen. Itselläni ei tuota maahanmuuton omaa kokemusta ole. Mutta millaista on olla ”se vähän erinäköinen suomalainen”, opin töiden lisäksi myös kahden Kolumbiassa syntyneen lapsen äitinä. Lupaan tehdä täysin sydämin ja hartiavoimin töitä, että Suomi olisi heille ja muille muualta muuttaneille turvallinen kotimaa, jossa eletään yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden arvomaailmassa. Ei ainoastaan olla ”suvaitsevaisia”, vaan reilusti erilaisia ja samanarvoisia.

Tartun siis uuteen, onneksi jo tutuksi käyneeseen tehtävääni innostuneena ja kiitollisena. Tässä työssä – vaikkakin täällä hallinnon paperinmakuisemmassa todellisuudessa – saa todella tuntea ja nähdä kättensä jäljen. Maailma paranee, elämä käy helpommaksi, vaikka yksi ihminen kerrallaan. Siinä työssä tarvitsemme toisiamme. Me järjestöt, toimijat, ihmiset ylipäätään. Kun rahat ja resurssit ovat tiukassa, on meidän osattava laittaa osaamisemme yhteen ja aidosti mietittävä, miten voimme jakaa niukkuuden tasaisesti niin, että palveluiden laatu säilyy ja apua tarvitsevat saavat hakemansa asuvatpa he sitten Kemissä tai Imatralla. Poteroista ulos ja yhteistyöhön, siinä se voima oikeasti piilee.

Tämän vuoden toimintasuunnitelmassamme on yksi teema ylitse muiden: panostamme työmme seurannan kehittämiseen ja tuloksien näkyviksi tekemiseen. Tänä keväänä starttaavat sähköiset uutiskirjeet tuovat arkemme lähemmäs lukijoita. Tavoitteena on saada jäsenistön ääni paremmin kuuluviin ja samalla osallistaa teitä lukijoita toimintamme kehittämiseen. Listalle pääsee lähettämällä postia vaikka minulle.

Voimallista hevosen vuotta, ollaan yhteydessä!

Jenni Tuominen
Toiminnanjohtaja
Monika-Naiset liitto ry

P.S. Kansalaisjärjestötyön voimaa ja työn tärkeyttä juhlistetaan kansainvälisen kansalaisjärjestöpäivän 28.-29.2.2014 päätapahtumassa Helsingissä. Monika-Naiset liitto ry on mukana tapahtumassa strategisena kumppanina. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan: http://www.monikanaiset.fi/index.php/media/news/1-tiedotteet/248-kutsu-world-ngo-day-2014-forum-tapahtumaan