Kirjalliset kommentit: Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2016-2019, luonnos väliraportiksi (kevät 2016-syksy 2017)

24.1.2018

Hallituksen tasa-arvo-ohjelma vuosille 2016-2019 hyväksyttiin 4.5.2016. Ohjelman valmistumista odotettiin kauan ja valitettavasti se oli monille tasa-arvotoimijoille, ja myös Monika-Naiset liitolle, pettymys.

Monika-Naiset liitto ry pitää hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa 2016-2019 yleisluontoisena ja kunnianhimottomana. Toimenpiteet ovat epätarkkoja, eikä niille ole annettu mitattavissa olevia tavoitteita eikä korvamerkittyjä taloudellisia resursseja. Hälyyttävää on, että ohjelmasta puuttuu myös kokonaan sukupuolen moninaisuus. Ohjelma vahvisti käsitystä sukupuolten tasa-arvosta piittaamattomasta hallituksesta. Todelliset panokset ja konkretia puuttuvat.

Alkuperäisen ohjelman puutteista johtuen, väliraportin laatijoilla on ollut haastava tehtävä. Epätarkoista tavoitteista ei voi antaa täsmällisiä ja mitattuja tuloksia tai arvioida ohjelman vaikuttavuutta.

Siitä huolimatta, että tasa-arvo-ohjelman toimikausi on yli puolenvälin, osaa toimenpiteistä ei ole käynnistetty tai toteutus on alkuvaiheessa. Huolestuttavaa on myös se, että esimerkiksi OKM toteaa, ettei hallinnonalalla ole keinoja edistää tasa-arvosisältöä ja sukupuolinäkökulmaa kansainvälistä suojelua sekä kansainvälistä suojelua saaneiden ja muiden maahanmuuttajien kotoutumista palveluissa ja tukitoimissa (2.4.) ja ehdottaa, että OKM poistetaan toimenpiteen vastuutahoista. Monika-Naiset liitto pitää lähestymistapaa erittäin ongelmallisena. Jokaisen hallinnonalan tulisi sitoutua tasa-arvon edistämiseen läpileikkaavasti omassa työssään.

Monika-Naiset liitto ry on maahanmuuttajanaisjärjestöjen kattojärjestö. Olemme 20 vuoden ajan tehneet työtä Suomeen muualta muuttaneiden naisten tasa-arvoisen aseman ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Työmme kautta tiedämme, että maahanmuuttajataustaisten naisten tasa-arvoisen aseman saavuttamisessa on edelleen valtavasti esteitä. Osa esteistä on syvällä rakenteissa ja asenteissa ja ilmenevät syrjintänä ja rasismina kaikilla elämän osa-alueilla.

Rasismi ja syrjintä kohdistuvat sekä vasta maahantulleisiin, mutta myös pitkään Suomessa jo asuneisiin ja Suomessa syntyneisiin henkilöihin. Pelkkä valtavirrasta poikkeava ulkonäkö ja sukunimi asettavat henkilöt epätasa-arvoiseen asemaan myös kantaväestöön kuuluvien naisten kanssa. Lisäksi maahanmuuttajayhteisöjen sisällä on syvään juurtuneita patriarkaalisia rakenteita ja käytäntöjä, jotka estävät naisten tasa-arvon toteutumista.

Yleisiä huomioita: Maahanmuuttajanaisten tasa-arvoesteitä ei tunnisteta

Valitettavasti tasa-arvo-ohjelmassa ei tunnisteta näitä Suomeen muualta muuttaneisiin naisiin kohdistuvia epäkohtia.

Ohjelma antaa stereotyyppisen ja homogeenisen kuvan maahanmuuttajanaisista, ja tasa-arvovajetta tarkastellaan pääosin äitiyden kautta. On tärkeää, että kotona lapsia hoitaville äideille on suunniteltu erityistoimenpiteitä osana Valtion kotoutumisohjelmaa (2.5.), mutta näkökulma on kapea. Kokonaan mainitsematta jäävät esimerkiksi yksin maahan tulleet, seksuaalivähemmistöihin kuuluvat, iäkkäät ja toiseen sukupolveen kuuluvat naisoletetut.

Tasa-arvo-ohjelmassa tulisi ehdottomasti tunnistaa tämä maahanmuuttajaväestön monimuotoisuus. Maahanmuuttajataustaisiin naisiin kohdistuu moniperustaista syrjintää ja riski epätasa-arvoiseen kohteluun on moninkertainen verrattuna kantaväestöön kuuluviin naisiin. Maahanmuuttajanaisen euro on 62 senttiä. Maahanmuuttajataustaisen naisen kohdalla tasa-arvon edistäminen kulkee käsi kädessä yhdenvertaisuuden edistämisen kanssa. Tämä kytkös on tärkeä ymmärtää ja ottaa huomioon toimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa yli hallinnonalojen.

Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen – Istanbulin sopimuksen toimeenpanolta puuttuvat resurssit ja poliittinen tahto

Maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan väkivallan asiantuntijajärjestönä Monika-Naiset liitto ry pitää Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa tasa-arvo-ohjelman keskeisenä osana. Optulan selvityksen mukaan maahanmuuttajanaisilla on moninkertainen riski joutua väkivallan kohteeksi verrattuna kantaväestön naisiin.

Naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ on Monika-Naiset liitto ry:n toiminnan ydin. Liittoon on kertynyt erityisosaamista pari- ja lähisuhdeväkivallan ja väkivallan kulttuuristen erityispiirteiden kuten pakkoavioliiton, kunniaan liittyvän väkivallan ja ihmiskaupan uhrien auttamistyöstä. Liiton Voimavarakeskus Monika ja Turvakoti Mona toimivat kriisipalveluja tälle ryhmälle.

Monika-Naiset liitto ry pitää ensiarvoisen tärkeänä, että Istanbulin sopimuksen edellyttämien velvoitteiden toimeenpano toteutetaan Suomessa kunnianhimoisesti ja riittävillä resursseilla. Velvoitteiden toteuttamiseksi on tehty erillinen Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma. Toteuttamiselle ei ole kuitenkaan osoitettu erillistä määrärahaa, vaan resursointi tapahtuu kunkin hallinnonalan toimintamenoista.

Tämä kertoo siitä, ettei Istanbulin sopimuksen velvoitteiden toimeenpanon tärkeyttä pidetä tärkeänä ja niitä vähätellään. Ei ole mahdollista, että jo nyt riittämättömillä resurseilla toimivat hallinnonalat voisivat ilman lisärahoitusta toimeenpanna laadukkaasti suunniteltuja tehtäviä. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ valtionhallinnossa ja järjestöissä tarvitsee riittävät henkilö- ja taloudelliset resurssit, jotta työtä voidaan laadukkaasti yhteensovittaa.

Tasa-arvo-ohjelman väliraportissa mainitaan joitakin toimenpiteitä sopimuksen toimeenpanon edistämiseksi. On myönteistä, että turvakotien toimintaan osoitettuja määrärahoja on viime vuosina lisätty. Istanbulin sopimuksen erillisessä toimeenpanosuunnitelmassa esitetyt 10 miljoonaa euroa v. 2019 on kuitenkin edelleen riittämätön. Turvakotien rahoitus on nostettava vastaamaan Euroopan neuvoston suosituksia.

Myönteistä kehitystä ovat seksuaalirikosten uhreille avattu SERI-keskus ja 24/7 auttava puhelin Nollalinja. Tosiasiassa uudet palvelut eivät kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole tavoittaneet maahanmuuttajataustaisia naisia. Liitto onkin huolissaan tämän haavoittuvan ryhmän jäämisestä palvelujen ulkopuolelle. Suunnittelutyössä ja viranomaisten koulutuksessa on panostettava nykyistä paljon enemmän siihen, että myös maahanmuuttajataustaiset seksuaalisen väkivallan uhrit löytävät avun piiriin.

Lisäksi Istanbulin sopimuksen artiklojen 32 (pakkoavioliiton mitätöintimahdollisuus) ja 37 (avioliiton pakottamisen rangaistavuuden varmistaminen) edistämisessä ei juurikaan ole edistytty. On huolestuttavaa, että Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelmassa mainitaan ainoastaan pakkoavioliittojen torjunnan ja ehkäisyn tilannekuvan tekeminen ja kartoitus viranomaisten koulutustarpeista.

Nämä toimenpiteet eivät ole riittäviä velvoitteiden saavuttamiseksi. Tarvitaan resursseja ennaltaestävään työhön ja lainsäädännöllisiä muutoksia pakkoavioliiton kriminalisoimiseksi ja mitätöinnin mahdollistamiseksi.

Kunnioittavasti Monika-Naiset liiton hallituksen puolesta,

Jenni Tuominen
Toiminnanjohtaja
Monika-Naiset liitto ry

Natalie Gerbert
Voimavarakeskus Monikan johtaja
Monika-Naiset liitto ry