Lausunto 1.3.2019: Helsingin kaupungin palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelman uusiminen

1.3.2019
Asia: Helsingin kaupungin palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelman uusiminen

Monika-Naiset liitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua näkemyksensä Helsingin kaupungin yhdenvertaisuussuunnitelman uusimiseen. Lausunnon kirjoittamista on hankaloittanut se, että emme ole nähneet vielä suunnitelmaa. Tarkastelemme siten yhdenvertaisuutta oman toimialamme näkökulmasta. Pyydämme, että uusittu suunnitelma laitetaan kommenttikierrokselle ennen julkaisemista.

Monika-Naiset liitto ry:n työn lähtökohtana on Suomeen muualta muuttaneiden naisten tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen aseman ja osallisuuden edistäminen. Monika-Naiset liitto ry on valtakunnallinen maahanmuuttajanaisjärjestöjen ja monikulttuurista naistyötä tekevien järjestöjen kattojärjestö, joka täytti viime vuonna 20 vuotta. Liitolla on 17 jäsenjärjestöä, jotka edustavat eri puolilta maailmaa Suomeen muuttaneita naisia. Liitto tarjoaa erityispalveluja väkivaltaa kokeneille ja kotoutumisen tukea tarvitseville naisille. Näitä palveluja tarjotaan usealla eri kielellä Kriisikeskus Monikassa, Turvakoti Monassa ja Kotoutumiskeskus Monikassa. Erityisosaamistamme on pari- ja lähisuhdeväkivallan ja väkivallan erityispiirteiden kuten pakkoavioliiton, kunniaan liittyvän väkivallan ja ihmiskaupan uhrien auttamistyö.

Työssämme kohtaamme vuosittain noin 1 000 Suomeen ympäri maailmaa muuttanutta naista. He eivät ole homogeeninen ryhmä, vaan moninainen joukko yksilöitä, joilla jokaisella on oma tarinansa. Eri elämäntilanteista ja taustoista huolimatta naisia yhdistää se, että he joutuvat kantasuomalaisia naisia todennäköisemmin moniperusteisen syrjinnän tai väkivallan kohteiksi joskus pelkästään ulkonäön tai nimen perusteella. Heidän edessään suomalaisessa yhteiskunnassa on rakenteellisia esteitä, jotka liian usein jäävät piiloon, ja joita ei osata riittävästi tunnistaa. Tästä on seurauksena maahanmuuttajataustaisten naisten heikko asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tuomme lyhyesti esille keskeisimpiä huomioitamme:

    • Pidämme erittäin hyvänä seikkana, että Helsingin kaupunki ottaa suunnitelmassaan lähtökohdaksi normikriittisyyden ja oikeusperustaisen lähestymistavan. Pyydämme lisäksi, että yhdeksi lähtökohdaksi nostetaan myös intersektionaalisuus. Intersektionaalisuuden myötä tulee moniperustaiseen syrjintään kiinnittää suunnitelmassa huomiota. Kokemuksemme on, että palveluja parannetaan ja tarjotaan ”yhden syrjintämuodon” perusteella. Moniperustaista syrjintää kokevalla voi siten olla vaikeuksia löytää itselleen sopivia palveluja.
    • Toivomme suunnitelman olevan mahdollisimman konkreettinen ja selkeä. Koetun syrjinnän tapauksessa, tulisi puuttumisen keinon olla selvä (kuka on vastuuhenkilö/vastuuhenkilöt ja miten ilmoituksessa esiintyneeseen syrjintään puututaan). Ilmoittamisen kynnys tulisi olla matala.
    • Yhdenvertaisuustoimikunta ja Helsingin kaupunki haluaa kuulla helsinkiläisten mielipiteen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon tilasta kaupungissa. Kyselyyn on mahdollista vastata suomeksi, englanniksi tai ruotsiksi. Kyselyyn vastaaminen edellyttää paitsi lukutaitoa, myös hyvää kielen osaamista. Pidämme huolestuttavana seikkana, että kyselystä ei ole olemassa muita kieliversiota (esim. 5 suurinta puhuttua vähemmistökieltä Helsingissä), eikä selkosuomen versiota. Emme pidä kyselyä yhdenvertaisuuden tai saavutettavuuden esimerkkinä. Todellisen tilanteen kartoittamiseksi sekä seurannan näkökulmasta on ensisijaisen tärkeätä huomioida syrjintää kokevia vähemmistöryhmiä. Monika-Naiset liitto ry:n kohderyhmälle kieli on iso kynnys. Myös epäluottamus viranomaisia kohtaan saattaa olla este kyselyyn vastaamiseen. Kirjallisen kyselyn lisäksi ehdotamme työpajojen järjestämistä ja mahdollisesti pienempiä palautekeskusteluja. Vähemmistöryhmien parissa työtä tekevät tahot voisivat nämä työpajat järjestää yhdenvertaisuustoimikunnan tuella.
      Edelliseen seikkaan vedoten, ehdotamme, että kaupungin kirjalliset kyselyt olisivat aina selkokielisiä. Tämä olisi konkreettinen ja tehokas tapa parantaa palveluiden kielellistä saavutettavuutta.
    • Palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelma ei koske kouluja tai päiväkoteja, sillä heillä on omat suunnitelmat. Lisäksi Helsingin työväenopistolla ja Arbiksella on omat yhdenvertaisuussuunnitelmat. He tarjoavat kotoutumiskoulutusta Helsinkiin muuttaneille; niille, jotka ovat kotoutumisensa alkuvaiheessa ja kokevat erityyppistä syrjintää ja rasismia. Emme kyseenalaista em. tahojen omia yhdenvertaisuussuunnitelmia, joskin pohdimme, miten Helsingin kaupunki takaa, että hekin toimivat kaupungin strategian mukaisesti? Onko esimerkiksi yhdenvertaisuustoimikunnalla roolia heidän suunnitellun ja seurannan prosesseihin?
    • Esitämme syvän huolemme siitä, että nykyisin voimassa olevassa suunnitelmassa haavoittuviin ryhmiin liittyviä kysymyksiä ja vastuuta ei ole lainkaan huomioitu. Mistä rajaus on johtunut? On ensiarvoisen tärkeää, että myös heihin kohdistuvat, usein moninkertaiset epätasa-arvon esteet, syrjivät käytänteet ja rasistiset asenteet tehdään näkyväksi yhdenvertaisuustoimikunnan toimesta. Väkivaltaa kokeneet maahanmuuttajanaiset ovat haavoittuva ryhmä, jotka jäävät usein peruspalvelujen ulkopuolelle. Suomessa on vähän tutkittua tietoa maahanmuuttajanaisiin kohdistuvasta väkivallasta. Tuorein on Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen 2014 tutkimus: maahanmuuttajataustaisilla naisilla on kantaväestöä korkeampi riski joutua väkivallan uhriksi, henkirikoksen uhriksi joutumisen riski on nelikertainen. Tätä vahvistavat tilastot: pk-seudun väestöstä n. 15 % on maahanmuuttajataustaisia, mutta turvakotien asiakkaista yli 50 % on maahanmuuttajataustaisia naisia.Työssämme kohtaamme vuosittain noin 700 naista, jotka ovat kohdanneet pari- ja lähisuhdeväkivaltaa. Näiden keskuudessa on naisia, jotka ovat kokeneet myös kunniaan liittyvää väkivaltaa, avioliittoon pakottamista ja ihmiskauppaa. Viranomaisilla ja muilla auttavilla tahoilla ei vielä ole riittävästi osaamista tunnistaa ja auttaa väkivaltaa kokeneita. Ehdotamme kaupungin henkilöstölle koulutusta väkivallan kysymyksistä ja sen erityispiirteistä.
    • Kaupungin tulisi tarkistaa palvelujensa tilaa: ovatko kaupungin palvelut yhdenvertaisia ja saavutettavia? Valtion Kotouttamisohjelman 2016–2019 mukaan maahanmuuttajien työmarkkina-asema on monilla mittareilla arvioituna huonompi kuin muun väestön. Työttömyys on moninkertainen ja työmarkkinoille pääsy hitaampaa kuin kantaväestöllä. Tämä koskee erityisesti naisia. Korkeamman työttömyyden syynä ovat mm. työmarkkinoilla vallitsevat syrjivät ja rasistiset asenteet, riittämätön suomen kielen taito ja ympäröivän yhteiskunnan tuntemus sekä sosiaalisten verkostojen puute. Kokemuksenne työllistymistä tukevasta toiminnasta on, että moni asiakkaamme saa hyvän työkokemuksen tukityöllistävästä toiminnasta, mutta harvoin palkkatyötä. Kaupunki ylläpitää toimintoja, jotka toimivat tukityöllistettyjen varassa. Mikäli sama asiakas päätyy kerran toisensa jälkeen kaupungin tukityöllistävään toimintaan, voiko itse toiminto olla syrjivä?

Työkenttää riittää. Rasistiset ja syrjivät asenteet ovat arkipäiväistyneet politiikassa, työelämässä ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Hyvänkin lainsäädännön soveltaminen vaihtelee suuresti. Vuonna 2017 julkaistun toisen Euroopan unionin vähemmistöjä ja syrjintää koskevan kyselytutkimuksen (EU-MIDIS II) mukaan Suomi on yksi Euroopan syrjivimmistä maista. Tutkimuksessa käy ilmi, että naiset kokevat syrjintää miehiä enemmän. Kovasta työstä ja kehitysaskeleista huolimatta tosiasialliseen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen on vielä pitkä matka. Yhdistyksemme tekee jatkuvasti työtä, jotta Suomeen muualta muuttaneiden naisten oikeuksien toteutuminen ei jää juhlapuheiden tasolle. Odotamme, että tämän naisryhmän asiat ovat jatkossa yhdenvertaisesti yhdenvertaisuustoimikunnan työssä.

Lisätiedot:
Toiminnanjohtaja, Jenni Tuominen, 045-6759 276, jenni.tuominen(at)monikanaiset.fi ja Kotoutumiskeskus Monikan päällikkö Marisel Soto Godoy, marisel.sotogodoy(at)monikanaiset.fi, 045-1268 803.