Lausunto työvaliokunnalle yhteenvedosta Istanbulin sopimuksen toimeenpano-ohjelmaan esitetyistä toimenpiteistä

Naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan toimikunta
Työvaliokunta (STM, OM, SM, UM, THL)
26.10.2017

Monika-Naiset liitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua ko. asiassa. Liitto osallistui myös asiasta järjestettyyn järjestökuulemiseen.

Naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ on Monika-Naiset liitto ry:n toiminnan ydin. 19 toimintavuoden aikana liittoon on kertynyt erityisosaamista pari- ja lähisuhdeväkivallan ja väkivallan kulttuuristen erityispiirteiden kuten pakkoavioliiton, kunniaan liittyvän väkivallan ja ihmiskaupan uhrien auttamistyöstä. Liiton Voimavarakeskus Monika ja Turvakoti Mona toimivat kriisipalveluja tälle erityiskohderyhmälle. Lisäksi tuemme kotoutumista, työllistymistä ja naisten yhdenvertaista asemaa ja oikeuksia Suomessa.

Monika-Naiset liitto ry pitää ensiarvoisen tärkeänä, että Istanbulin sopimuksen edellyttämien velvoitteiden toimeenpano toteutetaan Suomessa kunnianhimoisesti ja riittävillä resursseilla. Lausunnon kohteena on yhteenveto toimenpide-ehdotusten koosteesta vuosille 2018–2021. Valitettavasti työryhmän esitys toimenpiteistä ei ole vielä riittävä ja siihen liittyy huolenaiheita, joita seuraavassa lyhyesti käsittelemme:

Artikla 11

Liitto muistuttaa, että Istanbulin sopimus velvoittaa tekemään säännöllisin väliajoin väestöpohjaisia tutkimuksia arvioidakseen kaikkeen sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien väkivallan muotojen laajuutta ja kehityssuuntia. Suomessa ei ole ajantasaista selvitystä maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan väkivallan laajuudesta ja kehityssuunnista. Liitto on huolissaan erityisesti kunniaan liittyvän väkivallan, pakkoavioliittojen ja tyttöjen sukuelinten silpomiseen liittyvien ilmiöiden lisääntymisestä Suomessa ja siitä, että viranomaiskentällä ei ole tietoa eikä osaamista puuttua ja toimia tilanteissa.
Liitto ehdottaa lisättäväksi toimenpanosuunnitelmaan vuosille ko. aiheeseen liittyvien tutkimusten laatimista korvamerkityllä resurssilla.

Artikla 12

Artikla velvoittaa kiinnittämään erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisryhmiin, erityisesti mm. maahanmuuttajat, prostituoidut, seksuaalivähemmistöihin kuuluvat, lapset ja ikäihmiset. Artikla velvoittaa varmistamaan, että kulttuuriin, tapoihin, uskontoon ja perinteisiin liittyvät väkivallanteot eivät ole oikeutettuja ja näiden poistamiseksi on tehtävä tarvittavat toimenpiteet ja lainsäädännölliset muutokset.

Liitto ehdottaa lisättäväksi toimeenpanosuunnitelmaan näihin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi tarkoitetut toimenpiteet ja resurssit. Erityisesti nykyisessä hyvin maahanmuuttokriittisessä tilanteessa haavoittuvassa asemassa olevat naiset ja lapset ovat erityisen alttiita väkivallan teoille.

Artikla 13

Artikla edellyttää, että valistuskampanjoita ja – ohjelmia toteutetaan yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja erityisesti naisjärjestöjen kanssa.

Toimeenpanosuunnitelmassa ei kuitenkaan mainita yhtään järjestöä eikä naisjärjestöä, vaikka muissa toimenpidekohdissa niihin viitataan. On muistettava, että järjestöillä on erittäin tuloksellista toimintaa turvapaikanhakijoille ja muille Suomeen muuttaneille perheille kotoutumisen edistämiseksi. Järjestöt, mukaan lukien maahanmuuttajien perustamat omat järjestöt, tekevät paljon valistustyötä kohderyhmän parissa. Tätä osaamista ja verkostoja on hyödynnettävä ja sille on osoitettava riittävät resurssit.

Artikla 15

Ammattihenkilöstölle suunnattavassa koulutuksessa on huomioitava väkivallan uhrien kanssa työskentely: uhrien tunnistaminen, palveluun ohjaaminen ja tukeminen. Nykyisissä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattikoulutuksissa tätä käsitellään erittäin ohuesti. Erityisesti marginaaliryhmiin kuuluvien henkilöihin kohdistuvaa väkivaltaa ei osata tunnistaa, puuttua ja ohjata.

Liitto ehdottaa lisättäväksi toimenpiteisiin väkivaltatyön koulutuksen kaikille ammattiasteille sisältäen haavoittuvat ryhmät ja heihin kohdistuvan väkivallan erityispiirteet (ml. kunniaan liittyvä väkivalta, pakkoavioliitto, ihmiskauppa, paritus).

Artikla 20

Liitto on huolissaan siitä, miten varmistetaan että yleisissä tukipalveluissa työskentelevällä henkilöstöllä on riittävä osaaminen tunnistaa ja auttaa naisiin kohdistuvan väkivallan uhreja.

Suuri huolemme on, osataanko tulevassa sote- ja maakuntauudistuksessa ottaa huomioon näiden haavoittuvien ryhmien tarpeet väkivallan ennaltaehkäisyssä ja kotoutumisessa, pystytäänkö parantamaan palvelujen saatavuutta, laatua ja yhdenvertaisuutta tai vahvistuvatko eriarvoisuutta ja ulkopuolisuutta tuottavat rakenteet entisestään.

Miten tulevissa muutoksissa turvataan työntekijöiden osaaminen maakuntatasolla? Onko tämän tulossa lisää resursseja ja suunnitelmallista, pitkäjänteistä koulutusta, johon olisi suuri tarve ja mihin myös Istanbulin sopimus velvoittaa? Miten varmistetaan, että uudistuksessa taataan muutkin Istanbulin sopimuksen velvoitteet palveluista väkivaltaa kokeneille naisille ja esimerkiksi seksuaalirikoksen uhreille, matalan kynnyksen palvelut ja turvakodit siten, että ne ovat lähellä ja saatavilla.

Liitto on huolissaan kohderyhmänsä mahdollisuudesta päästä tuen piiriin tulevassa rakenteessa, koska nykyisessäkin järjestelmässä haavoittuvat ryhmät ovat jääneet palvelujen ulkopuolelle, eikä peruspalveluissa ole pitkäjänteisen koulutuksen puuttuessa riittävästi osaamista tunnistaa ja tukea väkivaltaa kokeneita maahanmuuttajataustaisia naisia.

Artikla edellyttää, että uhrien saatavilla on palveluja, jotka helpottavat heidän toipumistaan väkivallasta. Näihin olisi sisällytettävä mm. oikeudellista apua, psykologista neuvontaa, taloudellista apua, asumisjärjestelyjä ja avustamista työn saannissa. Toimeenpanoehdotussuunnitelmasta ei käy ilmi, miten nämä tukipalvelut toteutetaan.

Liitto muistuttaa, että nykyisin tällaisia tukipalveluja on olemassa riittämättömästi/olemattomasti ja ne ovat järjestöjen varassa ja niiden pitkäjänteinen rahoitus on epävarmaa. Turvakotijakson jälkeiset palvelut ovat kunnan järjestämisvastuulla. Käytännössä tämä ei riittävästi toteudu.

Artikla 23

On myönteistä, että turvakotien toimintaan osoitettuja määrärahoja on viime vuosina lisätty. Toimeenpanosuunnitelmassa esitetyt 19 miljoonaa euroa v. 2019 on kuitenkin edelleen riittämätön. Turvakotien rahoitus on turvattava vastaamaan Euroopan neuvoston suosituksia.

Artikla 25

On myönteistä, että SERI-tukikeskuksia suunnitellaan myös Turkuun, Tampereelle, Kuopioon ja Ouluun. On tiedossa, että maahanmuuttajataustaiset naiset kokevat kantaväestöä useammin väkivaltaa, mutta saamamme tiedon mukaan tähän saakka Helsingissä toimiva SERI-keskus ei ole tavoittanut kohderyhmää.

Liitto on huolissaan tämän haavoittuvan ryhmän jäämisestä palvelujen ulkopuolelle. Suunnittelutyössä ja viranomaisten koulutuksessa on panostettava nykyistä paljon enemmän siihen, että myös maahanmuuttajataustaiset seksuaalisen väkivallan uhrit löytävät avun piiriin. Lisäksi huolemme on, että nykyisin avun saamisen ehtona on se, että rikos tapahtui 30 päivän sisällä avun hakemisesta. On tiedossa, että seksuaalisen väkivallan uhrilla on todella korkea kynnys hakea apua ja usein siihen menee kuukausia, jopa vuosia. 30 päivän rajaus vaikuttaa erityisesti haavoittuvimpien ryhmien avun hakemiseen ja saamiseen.

Artikla 32

Artikla 32 velvoittaa, että pakottamalla solmitut avioliitot on voitava mitätöidä, kumota tai purkaa aiheuttamatta uhrille kohtuutonta taloudellista tai hallinnollista taakkaa.

Oikeusministeriön teettämässä muistiossa 18.10.2017 tunnustetaan pakkoavioliiton mitätöinnin tarve. Sillä olisi merkitystä erityisesti uhrin näkökulmasta: mitätöinnin jälkeen pakolla solmittua avioliittoa ei ole olemassa. Samalla valtio toteaisi, että uhrin kohdalla tapahtui vääryys ja hänen perus- ja ihmisoikeuksiaan on loukattu.

Monika-Naiset liitto ry on vuosia vaatinut toimenpiteitä pakkoavioliiton mitätöinnin / kumoamisen mahdollistamiseksi.

Liitto on erittäin huolissaan siitä, että työryhmän yhteenvedossa artiklaa 32 ei ole käsitelty ollenkaan. On erittäin tärkeää, että tähän artiklaan liittyvät toimenpiteet ja vaatimukset sisällytetään toimenpiteisiin Istanbulin sopimuksen vaatimalla tavalla.

Artikla 37

Istanbulin sopimus edellyttää, että aikuisen tai lapsen tahallinen pakottaminen avioliittoon säädetään rangaistavaksi.

Valitettavasti, työryhmän yhteenvedossa ei näy se, miten rangaistavuus varmistetaan. Em. oikeusministeriön teettämässä muistiossa tuodaan esiin, että olemassa oleva lainsäädäntö ei toimi toivotulla tavalla. Pakkoavioliittotapausten lisääntymisestä huolimatta Suomessa ei ole yhtään tuomiota asiasta.

Työryhmän esittämät toimenpiteet ovat tärkeitä, mutta eivät riittäviä. Jo nyt tiedossa on, että viranomaisilla ei ole riittävästi tietoa ja osaamista puuttua ja toimia pakkoavioliitto- / uhkatilanteissa. Esitetyillä toimenpiteillä ei edelleenkään pystytä varmistamaan teon rangaistavuutta.

Monika-Naiset liitto on vuosia vaatinut pakkoavioliiton kriminalisointia erillisellä lailla.

Liitto esittää huolensa ja vaatii artiklan 37 toimeenpanoon konkretiaa ja korvamerkittyjä resursseja.

Artikla 38

On myönteistä, että tyttöjen sukuelinten silpomiseen on kiinnitetty huomiota ja resurssitarve on arvioitu. On tärkeää, että työlle myös annetaan tarvitut korvamerkityt resurssit.

Artikla 53

Monika-Naiset liitto on huolissaan siitä, että lähestymiskiellon hakeminen muuttui 2016 alussa maksulliseksi. 250 euron maksu voi aiheuttaa hakijalle kohtuuttoman taloudellisen taakan, mikä on Istanbulin sopimuksen vastaista. Maksu vaikeuttaa erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien väkivallan uhrien avun hakemista ja saamista.

Työryhmän yhteenvedossa ei ole toimenpiteitä artikla 53 liittyen. Liitto esittää, että toimenpide-ehdotuksena on lähestymiskiellon hakemisen maksuttomaksi muuttaminen.

Artikla 59

Artikla edellyttää, että uhreille, joiden oleskelulupa riippuu puolison tai kumppanin kotipaikka-asemasta, myönnetään avioliiton tai suhteen purkauduttua itsenäinen oleskelulupa riippumatta avioliiton tai suhteen kestosta.

Siitä huolimatta, että Suomessa on tehty tarvittavat muutokset ulkomaalaislainsäädäntöön (pykälä 54), käytännössä hakemuksen käsittelyssä sitä ei sovelleta. On varmistettava Istanbulin sopimuksen vaatimusten toteutuminen oleskelulupahakemusten käsittelyssä.

Monika-Naiset liiton tietoon tulee lähes viikoittain avunpyyntö naiselta, joka on saanut kielteisen oleskelulupapäätöksen hyvin vakavasta avioliitossa / suhteessa tapahtuneesta väkivallasta huolimatta.

Liiton edustaja nosti mm. tämän asian esille työryhmän järjestämässä kuulemistilaisuudessa. Liitto odottaa, että artiklan 59 toimeenpano, esim. Migrin viranomaisia kouluttamalla, sisällytetään työryhmän suunnitelmaan.

Toimenpiteiden yhteensovittaminen

Työryhmän toimeenpano-ohjelmassa ehdotetaan selvitettäväksi, tarvitaanko osaamiskeskusta liittyen naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan torjuntaan.

Monika-Naiset liitto ja muut naisjärjestöt ovat vuosia vaatineet naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn koordinointikeskuksen perustamista Suomeen. Keskukselle olisi turvattava riittävät korvamerkityt taloudelliset resurssit.

Liitto on erittäin huolissaan siitä, että toimeenpanoehdotuksena on edelleen vain selvittää keskuksen tarvetta.

On ensiarvoisen tärkeää, että Istanbulin sopimuksen vaatimusten toteuttaminen otetaan Suomessa vakavasti ja työlle kohdennetaan riittävät resurssit.

Liitto pitää erittäin huolestuttavana sitä, että käsillä olevan toimeenpano-ohjelman toteuttamiselle ei ole osoitettu erillistä määrärahaa, vaan resursointi tapahtuu kunkin hallinnonalan toimintamenoista.

Tämä kertoo siitä, ettei Istanbulin sopimuksen velvoitteiden toimeenpanon tärkeyttä pidetä tärkeänä ja niitä vähätellään. Ei ole mahdollista, että jo nyt riittämättömillä resursseilla toimivat hallinnonalat voisivat ilman lisärahoitusta toimeenpanna laadukkaasti suunniteltuja tehtäviä.

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ valtionhallinnossa ja järjestöissä tarvitsee riittävät henkilö- ja taloudelliset resurssit, jotta työtä voidaan laadukkaasti yhteensovittaa.

Lopuksi

Monika-Naiset liitto ry muistuttaa, että Istanbulin sopimus kattaa laajasti kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot – fyysisen, psyykkisen, seksuaalisen väkivallan lisäksi vainoamisen, pakkoavioliitot, naisten sukuelinten silpomisen – kaikki ne teot, jotka voivat aiheuttaa tai aiheuttavat naisille ruumiillista, seksuaalista, henkistä tai taloudellista haittaa tai kärsimystä.

Liitto on huolissaan siitä, että usein naisiin kohdistuvan väkivallan termin käyttämistä vältellään ja sen sijasta käytetään sukupuolineutraaleja käsitteitä, kuten lähi- ja parisuhdeväkivalta tai perheväkivalta. On tärkeää, että Istanbulin sopimuksen kattava määritelmä ja henki näkyvät läpileikkaavasti toimeenpanosuunnitelmissa ja siinä terminologiassa, jota käytetään.

Kunnioittavasti Monika-Naiset liiton hallituksen puolesta,

Jenni Tuominen                                                                                   Natalie Gerbert
Toiminnanjohtaja                                                                                 Voimavarakeskus Monikan johtaja
Monika-Naiset liitto ry                                                                       Monika-Naiset liitto ry

Lausunto (pdf)

Jaa
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInShare on Google+Email this to someone