Tag Archives: Amnesty Suomen osasto

Pakolaiskiintiö on Songan perheen ainoa toivo paremmasta elämästä

Kongolaisen Songan perheen elämä pakolaisasutusalueella Ugandassa on lähes yhtä sietämätöntä kuin se oli kotona Kongon Demokraattisessa Tasavallassa. Siksi heidän pitäisi päästä kiintiöpakolaisiksi johonkin kolmanteen maahan.

Syrjittyyn pygmiheimoon kuuluva kongolaisperhe odottaa Ugandassa tuhansien muiden kanssa, että heidät sijoitettaisiin kolmanteen maahan. Jono vetää hitaasti, vaikka aiempaa useammat maat ottavat kiintiöpakolaisia.­

Mupepelo Songalla on ongelma: mies kertoo olevansa niin turhautunut, että hänen ihokarvansa ovat lakanneet kasvamasta ja hänen aiemmin ruskea ihonsa on muuttunut harmaaksi. Myös aurinkoa on liikaa.

Kongolainen, syrjittyihin pygmeihin kuuluva Songa on asunut Ugandassa, Nakivalen pakolaisasutusalueella jo 12 vuotta, mutta ei jaksaisi enää yhtään kauemmin. Songan perhe on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n uudelleensijoitusjonossa, koska syrjintä on seurannut heitä myös Ugandan puolelle ja elämä pakolaisasutusalueella käynyt lähes sietämättömäksi.

Jono kuitenkin vetää hitaasti ja pelkona on, että Ugandasta paljon pakolaisia vastaanottava Yhdysvallat pienentää pakolaiskiintiötään rajusti. Yhdysvallat on ollut vuosikausien ajan maa, joka ottaa eniten uudelleensijoitettavia pakolaisia. Vuosittainen määrä on lähes 100 000, mutta nyt presidentti Donald Trump haluaa pudottaa sen 50 000:een.

Suomi on ottanut pakolaisia 1970-luvulta lähtien. Nykyinen pakolaiskiintiöjärjestelmä on ollut käytössä vuodesta 2001 ja kiintiön koko on 750 henkeä vuodessa. Vuosina 2014 ja 2015 kiintiötä korotettiin 300:lla syyrialaisten vaikean tilanteen vuoksi.

Toiveissa on, että nyt kiintiötä nostettaisiin jälkeen. Rkp:n kansanedustaja, entinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on puhunut jopa 2500 pakolaisesta, sisäministeri Paula Risikko 300 hengen lisäyksestä.

Songa oli Nakivalen pakolaisasutusalueella aluksi oman pakolaisyhteisönsä johtaja, mutta eräänä aamuna hänen oveltaan löytyi nimettömänä kirjoitettu lappu. Viestissä Songaa haukuttiin pygmiksi ja hänen käskettiin lähteä kylästä heti tai hänet tapettaisiin. Songa ilmoitti asiasta leirin johdolle. Hänet ja perhe sijoitettiin alueen toiseen kylään, mutta uhkailut ja erilainen kiusanteko ovat jatkuneet myös siellä.

Kongon demokraattisessa tasavallassa pygmiheimoihin kuuvia, jopa niitä, jotka eivät ole erityisen lyhyitä ja jotka Songan tavoin eivät asu metsässä, syrjitään. Elämä on sietämätöntä. Pygmiheimon jäseniä uhkaillaan, kidutetaan, raiskataan ja tapetaan, koska heitä ei pidetä ihmisinä.

Songa perheineen joutui lähtemään Kongosta vuonna 2005, kun hänen äitinsä murhattiin ja ryöstettiin. Syynä olivat perheriita ja rosvojoukon pitkään jatkunut uhkailu.

”Meillä oli palmuöljyplantaasi. Äidin talo oli ylempänä rinteessä ja yhtenä yönä rosvojoukot tulivat, katkaisivat hänen kaulansa ja sytyttivät majan tuleen. Silloin me kokosimme mitä ehdimme ja lähdimme moottoripyörätaksilla karkuun. Ensin menimme lähimpään kaupunkiin Bukavuun, mutta emme uskaltaneet jäädä sinne, joten jatkoimme sadan kilometrin päähän Gomaan ja sieltä Ugandaan.”

Uudelleensijoitus on joillekin pakolaisille välttämätön suojelun muoto. Se ei ole vastaanottajamaiden hyväntekeväisyyttä, vaan UNHCR pyrkii hankkimaan sijoituksen kolmanteen maahan sellaisille pakolaisille, jotka eivät syytä tai toisesta saa suojelua siinä maassa, johon he ovat paennet, tai jotka kuuluvat erittäin haavoittuviin ryhmiin. Näitä ovat muun muassa yksinäiset lapset ja vaarassa olevat naiset, kidutuksen uhrit, vanhukset sekä henkilöt, joilla on niin vaikeita sairauksia, ettei niitä voida hoitaa pakolaisolosuhteissa.

Uudelleensijoitusprosessi on aikaa vievä ja monivaiheinen. Siihen kuuluu pakolaisstatuksen määrittely ensin UNHCR:n toimesta, ja sen jälkeen vastaanottavan maan haastattelut sekä lääketieteellinen ja kotoutumiseen liittyvä arviointi. Suomeen tulevat kiintiöpakolaiset haastatellaan yleensä leireillä ja mukana on niin Supon kuin kotoutumisesta vastaavan työ- ja elinkeinoministeriönkin edustaja.

Lopullinen valinta tehdään Suomessa vasta sitten, kun jokin kunta on luvannut ottaa pakolaisen perheineen vastaan.

Songa tekee pakolaisasutusalueella niitä töitä mitä sattuu saamaan, mutta kertoo, että toisista heimoista olevat kongolaiset työnantajat eivät aina maksa hänelle palkkaa tai maksavat mitä sattuu.

Songalla ja hänen vaimollaan Mariam Costasialla on neljä aikuisuuden kynnyksellä olevaa lasta. Yksi pojista on naimisissa, muut lapsista vielä sinkkuja. Lapsia on muun muassa kielletty seurustelemasta ja naimasta tiettyihin heimoihin ja perheisiin kuuluvia.

Syrjinnän lisäksi perhe kokee, ettei lapsilla ei ole mahdollisuuksia päästä opiskelemaan. He ovat käyneet asutusalueen kouluja, mutta pakolaisasutusalueella ei voi suorittaa minkäänlaisia ammattiopintoja.

Ruokakaan ei riitä. YK:n tarjoama ruoka-apu sisältää vain maissipuuroa ja papuja. Ruokaa saa vuosi vuodelta vähemmän, koska pakolaisten kuuluisi saada oma viljelytoiminta käyntiin.

Nakivalessa on kuitenkin niin kuivaa, ettei viljely ole oikein onnistunut. Songan vaimo valittaa myös terveydenhuollon puutteita ja veden vähyyttä.

Tällä hetkellä kiintiöpakolaisia ottavia valtioita on maailmassa 37, kun niitä vielä vuonna 2005 oli vain 14. Uusia pakolaisia vastaanottavia maita ovat muun muassa Baltian maat. Tanska puolestaan on lopettanut kiintiöpakolaisten vastaanoton.

Ugandasta pääsi viime vuonna lähtemään reilut 12 000 pakolaista Yhdysvaltoihin, Australiaan ja Norjaan. Suomi ei ole viime vuosina ottanut kiintiöpakolaisia Afrikasta, mutta tänä vuonna Suomi ottaa jälleen kongolaisia syyrialaisten ohella.

Songan perheellä on kaikki perusteet päästä uudelleensijoitukseen johonkin kolmanteen maahan, mutta heidän mahdollisuutensa ovat silti pienet, sillä jono on pitkä ja etusijalle asetetaan aina esimerkiksi vaikeasti sairaat. UNHCR:n mukaan vain yksi prosentti uudelleensijoituksen tarpeessa olevista pakolaisista pääsee siirtymään kolmanteen maahan.

Teksti ja kuva: Kristiina Markkanen

Kirjoittaja on ihmisoikeus- ja kehityskysymyksiin erikoistunut vapaa toimittaja, joka työskentelee tällä hetkellä Suomen Pakolaisavun vapaaehtoisena tiedottajana Ugandassa.

Järjestöt maailman pakolaispäivänä: Pakolaiskiintiötä korotettava historiallisessa pakolaistilanteessa

Yli 40 järjestöä vetoaa Suomen hallitukseen maailman pakolaispäivänä 20.6. Kun maailmassa on jälleen enemmän pakolaisia kuin koskaan, Suomen on osallistuttava yhteiseen vastuunjakoon. Pakolaiskiintiötä on korotettava, järjestöt vaativat eduskunnassa järjestetyssä tilaisuudessa tänään.

YK:n pakolaisjärjestö julkaisi eilen tuoreet pakolaistilastot: viime vuoden lopussa pakenemaan joutuneiden ihmisten määrä kipusi jälleen historiallisen korkealle, 65,6 miljoonaan. Yli puolet maailman pakolaisista on lapsia.

Sisäministeri Paula Risikko (kok) esitti keväällä, että nykyinen 750 ihmisen pakolaiskiintiö tulisi korottaa 1 050 henkilöön. Päätöstä ei kuitenkaan kehysriihessä saatu aikaan.

”On vaikea nähdä, mitkä olisivat ne argumentit, että kiintiötä ei saataisi nostettua. Olen toiveikas, että kun arvot nyt ovat nousseet poliittiseen keskusteluun, niin se osoitettaisiin konkreettisesti korottamalla kiintiötä”, paneelikeskusteluun osallistunut Saara-Sofia Siren (kok) sanoi.

Kiintiöön pääsy on turvallinen reitti suojeluun. Kiintiöpakolaisten ei tarvitse turvautua salakuljettajien apuun, vaan heidät lennätetään suoraan pakolaisleiriltä suomalaiseen kuntaan.

Kuntavaalien alla yli 2 000 ehdokasta sitoutui vastaanottamaan pakolaisia kotikuntaansa. Nyt järjestöt vaativat samaa vastuunkantoa eduskunnalta.

Eduskunnan ihmisoikeusverkoston puheenjohtaja ja RKP:n kansanedustaja Eva Biaudet’n mukaan moni kunta on saanut turvapaikanhakijoista piristysruiskeen ja haluaisi vastaanottaa lisää pakolaisia.  

”Turvapaikanhakijoiden määrän kasvun myötä kunnissa on nyt paljon osaamista kotouttamisesta ja vastaanottamisesta. Ei anneta sen osaamisen valua hukkaan. Kiintiötä on varaa korottaa, jopa moninkertaistaa”, Eva Biaudet toteaa.

Suomi sai YK:n pakolaisjärjestöltä kiitosta pitkäjänteisestä työstä pakolaisten vastaanottamisessa.

”Suomi rahoittaa UNHCR:ssä nimenomaan vammaisia pakolaisia tukevaa työtä. Suomen pakolaiskiintiössä on varattu myös noin sata paikkaa kiireellisille tapauksille, jotka saattavat terveydentilansa vuoksi tarvita kiireellistä hoitoa tai heillä on vamma, jonka vuoksi elämä leireillä ei tule kyseeseen”, Thomas Bergman, UNHCR:n lakimies, kertoo.

Bergmanin viesti on kuitenkin selvä: vauras maailma ei kanna vastuutaan pakolaisten määrän kasvaessa. Myös UNHCR vetoaa Suomeen pakolaiskiintiön merkittäväksi korottamiseksi.

Viime vuonna 37 valtiota vastaanotti kiintiöpakolaisia, mikä oli neljä maata enemmän kuin vuotta aiemmin. Yli 120 000 pakolaista sijoitettiin turvalliseen maahan vuonna 2016, mutta kiintiöpaikkoja tarvitaan UNHCR:n arvion mukaan kymmenen kertaa enemmän.

Eduskunnan ihmisoikeusverkosto järjesti yhdessä yli 40 pakolaiskiintiön korottamista vaativan järjestön kanssa keskustelutilaisuuden Pikkuparlamentissa tänään, maailman pakolaispäivänä. Tilaisuudessa pakolaiskiintiöstä keskustelivat Mikko Aarnio (Amnesty), Paavo Arhinmäki (vas), Thomas Bergman (UNHCR), Eva Biaudet (r), Bahar Mozaffari (vuoden pakolaisnainen 2017), Hannele Rautamäki (SPR:n vapaaehtoinen), Nasima Razmyar (Helsingin apulaispormestari, sd), Saara-Sofia Sirén (kok) ja Ville Tavio (ps).

Eduskunnassa käytyä keskustelua ja järjestöjen kampanjaa voi seurata sosiaalisessa mediassa tunnuksella #mevälitämme.

Korkeamman pakolaiskiintiön puolesta kampanjoivat järjestöt:

Amnesty International Suomen osasto, Emmaus Helsinki ry, Emmaus-Westervik r.f, Ensi- ja turvakotien liitto, ETMU ry, Ihmisoikeusliitto, Kehys ry, Kirkon Ulkomaanapu, Kynnys ry, Lastensuojelun keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Monika-Naiset liitto ry, Naisasialiitto Unioni, Pakolaisneuvonta, Pelastakaa Lapset, Plan International Suomi, RASTER, Reilu kauppa ry, Seta, Solidaarisuus, SOS-Lapsikylä, Suomen Ekumeeninen Neuvosto, Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispat, Suomen Lähetysseura, Suomen Mielenterveysseura, Suomen Pakolaisapu, Suomen Punainen Risti, Suomen Setlementtiliitto ry, Suomen somalialaisten liitto, Suomen UN Women ry, Suomen UNICEF ry, Suomen World Vision, Taksvärkki ry, Trasek ry, Vammaiskumppanuus ry, Vapaa liikkuvuus -verkosto, Väestöliitto, Suomen YK-liitto.

Me välitämme, vaikka kehysriihi ei

Puoliväliriihessä ei saatu aikaan päätöstä pakolaiskiintiön korottamisesta. Kyseessä oli puhdas arvovalinta.

Hallitus kokoontui alkuviikosta pääministeri Juha Sipilän johdolla puoliväliriiheen neuvottelemaan valtiontalouden suurista linjoista. Sisäministeri Paula Risikko tiedotti pääsiäisen alla ehdottavansa Suomen vuotuisen pakolaiskiintiön korottamista nykyisestä 750:stä paikasta 1050:een ensi vuonna. Pakolaiskiintiön nostamisesta ei kuitenkaan vielä saatu aikaan päätöstä.

Pakolaiskiintiötä korotettiin vuonna 2015 300 hengellä. Korotus edellytti yhteensä 1,6 miljoonan euron lisäystä valtion budjetissa. Valtiontalouden tasolla kiintiöpakolaisten vastaanotossa puhutaan pikkusummista. Päätös olla korottamatta pakolaiskiintiötä ei ollut taloudellinen. Kyseessä oli puhdas arvovalinta ja mielikuvaviesti kriisissä olevan populistisen politiikan kannattajille.

Sisäministeri Risikon ehdottama korotus ei ollut suuren suuri, mutta se oli ehdottoman tärkeä ja positiivinen ensimmäinen askel: jokaiselle pakolaiskiintiöön pääsevälle kyse on elämän pelastavasta käänteestä. Täpötäysillä pakolaisleireillä vuosikausia odottaneiden perheiden kannalta jokainen lisäys valtioiden kansallisiin pakolaiskiintiöihin on kullanarvoinen ja kaivattu.

Merkittävää korottamista on pidetty esillä toistuvasti hallituspuolueiden johtoa myöten, joskin lupaukset on sidottu milloin turvapaikanhakijatilanteen ”hallintaan saamiseen”, milloin taas pakolaisten kuntapaikkojen riittävyyteen tai yhteiseurooppalaisen ratkaisun ensisijaisuuteen. Sipilän kommentit sydämen äänestä ja valmiudesta nostaa pakolaiskiintiötä ovat kuitenkin täysin merkityksettömiä korulauseita, jos konkreettiset päätökset ja teot eivät milloinkaan nouse sanojen tasalle.

Suomeen on saapunut pitkään verrattain vähän turvapaikanhakijoita, ja yhden poikkeuksellisen vuoden jälkeen hakijoiden määrä on jälleen palannut takaisin pitkäaikaiselle normaalitasolleen. Muutos johtuu Suomenkin painostamasta  EU-maiden:n politiikasta, jossa niin unionin ulkorajat kuin maanosan sisäiset väylät on pyritty tilkitsemään ja turvapaikkaa hakevat pyritty pitämään maanosan ulkopuolella. Samaan aikaan hallitus on tehnyt turvapaikkapolitiikkaa, jonka keskeisimpänä lähtökohtana ei ole ollut vainoa ja sotaa pakenevien auttaminen vaan ”vetovoimatekijöiden” poistaminen.

Selittelyn ja epämääräisten, hamaan tulevaisuuteen sidottujen lupausten sijaan Suomella on mahdollisuus toimia juuri nyt. Suomi on vauras maa, ja meillä on vankkaa kokemusta kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta. Meidän on täysin mahdollista auttaa nykyistä useampaa erityisen haavoittuvassa asemassa olevaa pakolaista tarjoamalla hallittu ja turvallinen reitti pakolaisleireiltä suojeluun YK:n ja omien viranomaistemme huolella valitsemille henkilöille.

Norja on jo nostanut kiintiönsä 3 120:een. Ruotsi vastaanottaa tänä vuonna 3400 kiintiöpakolaista ja valmistautuu ensi vuonna nostamaan kiintiön 5 000:een. Mikäli Suomi olisi kunnioittanut globaalia oikeudenmukaisuutta puistattavan juhlarahasuunnitelman sijaan reagoimalla aidosti maailmanlaajuisen pakolaistilanteen pahenemiseen ja nostamalla pakolaiskiintiötä samassa suhteessa pakolaisten määrän kasvun kanssa, myös meidän kiintiömme olisi nyt samaa kokoluokkaa naapurimaiden kanssa.

Pakolaiskiintiön suuruudesta päättää eduskunta syksyn talousarviokäsittelyssä. Hallitus kokoontuu päättämään budjettiesityksensä yksityiskohdista elokuun budjettiriihessä. Meidän yli 40 suomalaisen eri alojen kansalaisjärjestön ja yhteiskunnallisen vaikuttajan yhteinen työ jatkuu, ja mukaan tarvitaan entistä useampia teistä. Kerrotaan kuuluvasti hallitukselle ja eduskunnalle millaisen Suomen haluamme. Pakolaiskiintiön kasvattamisen aika on nyt.

Teksti Mikko Aarnio. Kirjoittaja työskentelee oikeudellisena asiantuntijana Amnestyn Suomen osastossa.