Tag Archives: Istanbulin sopimus

Lausunto työvaliokunnalle yhteenvedosta Istanbulin sopimuksen toimeenpano-ohjelmaan esitetyistä toimenpiteistä

Naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan toimikunta
Työvaliokunta (STM, OM, SM, UM, THL)
26.10.2017

Monika-Naiset liitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua ko. asiassa. Liitto osallistui myös asiasta järjestettyyn järjestökuulemiseen.

Naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ on Monika-Naiset liitto ry:n toiminnan ydin. 19 toimintavuoden aikana liittoon on kertynyt erityisosaamista pari- ja lähisuhdeväkivallan ja väkivallan kulttuuristen erityispiirteiden kuten pakkoavioliiton, kunniaan liittyvän väkivallan ja ihmiskaupan uhrien auttamistyöstä. Liiton Voimavarakeskus Monika ja Turvakoti Mona toimivat kriisipalveluja tälle erityiskohderyhmälle. Lisäksi tuemme kotoutumista, työllistymistä ja naisten yhdenvertaista asemaa ja oikeuksia Suomessa.

Monika-Naiset liitto ry pitää ensiarvoisen tärkeänä, että Istanbulin sopimuksen edellyttämien velvoitteiden toimeenpano toteutetaan Suomessa kunnianhimoisesti ja riittävillä resursseilla. Lausunnon kohteena on yhteenveto toimenpide-ehdotusten koosteesta vuosille 2018–2021. Valitettavasti työryhmän esitys toimenpiteistä ei ole vielä riittävä ja siihen liittyy huolenaiheita, joita seuraavassa lyhyesti käsittelemme:

Artikla 11

Liitto muistuttaa, että Istanbulin sopimus velvoittaa tekemään säännöllisin väliajoin väestöpohjaisia tutkimuksia arvioidakseen kaikkeen sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien väkivallan muotojen laajuutta ja kehityssuuntia. Suomessa ei ole ajantasaista selvitystä maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan väkivallan laajuudesta ja kehityssuunnista. Liitto on huolissaan erityisesti kunniaan liittyvän väkivallan, pakkoavioliittojen ja tyttöjen sukuelinten silpomiseen liittyvien ilmiöiden lisääntymisestä Suomessa ja siitä, että viranomaiskentällä ei ole tietoa eikä osaamista puuttua ja toimia tilanteissa.
Liitto ehdottaa lisättäväksi toimenpanosuunnitelmaan vuosille ko. aiheeseen liittyvien tutkimusten laatimista korvamerkityllä resurssilla.

Artikla 12

Artikla velvoittaa kiinnittämään erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisryhmiin, erityisesti mm. maahanmuuttajat, prostituoidut, seksuaalivähemmistöihin kuuluvat, lapset ja ikäihmiset. Artikla velvoittaa varmistamaan, että kulttuuriin, tapoihin, uskontoon ja perinteisiin liittyvät väkivallanteot eivät ole oikeutettuja ja näiden poistamiseksi on tehtävä tarvittavat toimenpiteet ja lainsäädännölliset muutokset.

Liitto ehdottaa lisättäväksi toimeenpanosuunnitelmaan näihin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi tarkoitetut toimenpiteet ja resurssit. Erityisesti nykyisessä hyvin maahanmuuttokriittisessä tilanteessa haavoittuvassa asemassa olevat naiset ja lapset ovat erityisen alttiita väkivallan teoille.

Artikla 13

Artikla edellyttää, että valistuskampanjoita ja – ohjelmia toteutetaan yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja erityisesti naisjärjestöjen kanssa.

Toimeenpanosuunnitelmassa ei kuitenkaan mainita yhtään järjestöä eikä naisjärjestöä, vaikka muissa toimenpidekohdissa niihin viitataan. On muistettava, että järjestöillä on erittäin tuloksellista toimintaa turvapaikanhakijoille ja muille Suomeen muuttaneille perheille kotoutumisen edistämiseksi. Järjestöt, mukaan lukien maahanmuuttajien perustamat omat järjestöt, tekevät paljon valistustyötä kohderyhmän parissa. Tätä osaamista ja verkostoja on hyödynnettävä ja sille on osoitettava riittävät resurssit.

Artikla 15

Ammattihenkilöstölle suunnattavassa koulutuksessa on huomioitava väkivallan uhrien kanssa työskentely: uhrien tunnistaminen, palveluun ohjaaminen ja tukeminen. Nykyisissä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattikoulutuksissa tätä käsitellään erittäin ohuesti. Erityisesti marginaaliryhmiin kuuluvien henkilöihin kohdistuvaa väkivaltaa ei osata tunnistaa, puuttua ja ohjata.

Liitto ehdottaa lisättäväksi toimenpiteisiin väkivaltatyön koulutuksen kaikille ammattiasteille sisältäen haavoittuvat ryhmät ja heihin kohdistuvan väkivallan erityispiirteet (ml. kunniaan liittyvä väkivalta, pakkoavioliitto, ihmiskauppa, paritus).

Artikla 20

Liitto on huolissaan siitä, miten varmistetaan että yleisissä tukipalveluissa työskentelevällä henkilöstöllä on riittävä osaaminen tunnistaa ja auttaa naisiin kohdistuvan väkivallan uhreja.

Suuri huolemme on, osataanko tulevassa sote- ja maakuntauudistuksessa ottaa huomioon näiden haavoittuvien ryhmien tarpeet väkivallan ennaltaehkäisyssä ja kotoutumisessa, pystytäänkö parantamaan palvelujen saatavuutta, laatua ja yhdenvertaisuutta tai vahvistuvatko eriarvoisuutta ja ulkopuolisuutta tuottavat rakenteet entisestään.

Miten tulevissa muutoksissa turvataan työntekijöiden osaaminen maakuntatasolla? Onko tämän tulossa lisää resursseja ja suunnitelmallista, pitkäjänteistä koulutusta, johon olisi suuri tarve ja mihin myös Istanbulin sopimus velvoittaa? Miten varmistetaan, että uudistuksessa taataan muutkin Istanbulin sopimuksen velvoitteet palveluista väkivaltaa kokeneille naisille ja esimerkiksi seksuaalirikoksen uhreille, matalan kynnyksen palvelut ja turvakodit siten, että ne ovat lähellä ja saatavilla.

Liitto on huolissaan kohderyhmänsä mahdollisuudesta päästä tuen piiriin tulevassa rakenteessa, koska nykyisessäkin järjestelmässä haavoittuvat ryhmät ovat jääneet palvelujen ulkopuolelle, eikä peruspalveluissa ole pitkäjänteisen koulutuksen puuttuessa riittävästi osaamista tunnistaa ja tukea väkivaltaa kokeneita maahanmuuttajataustaisia naisia.

Artikla edellyttää, että uhrien saatavilla on palveluja, jotka helpottavat heidän toipumistaan väkivallasta. Näihin olisi sisällytettävä mm. oikeudellista apua, psykologista neuvontaa, taloudellista apua, asumisjärjestelyjä ja avustamista työn saannissa. Toimeenpanoehdotussuunnitelmasta ei käy ilmi, miten nämä tukipalvelut toteutetaan.

Liitto muistuttaa, että nykyisin tällaisia tukipalveluja on olemassa riittämättömästi/olemattomasti ja ne ovat järjestöjen varassa ja niiden pitkäjänteinen rahoitus on epävarmaa. Turvakotijakson jälkeiset palvelut ovat kunnan järjestämisvastuulla. Käytännössä tämä ei riittävästi toteudu.

Artikla 23

On myönteistä, että turvakotien toimintaan osoitettuja määrärahoja on viime vuosina lisätty. Toimeenpanosuunnitelmassa esitetyt 19 miljoonaa euroa v. 2019 on kuitenkin edelleen riittämätön. Turvakotien rahoitus on turvattava vastaamaan Euroopan neuvoston suosituksia.

Artikla 25

On myönteistä, että SERI-tukikeskuksia suunnitellaan myös Turkuun, Tampereelle, Kuopioon ja Ouluun. On tiedossa, että maahanmuuttajataustaiset naiset kokevat kantaväestöä useammin väkivaltaa, mutta saamamme tiedon mukaan tähän saakka Helsingissä toimiva SERI-keskus ei ole tavoittanut kohderyhmää.

Liitto on huolissaan tämän haavoittuvan ryhmän jäämisestä palvelujen ulkopuolelle. Suunnittelutyössä ja viranomaisten koulutuksessa on panostettava nykyistä paljon enemmän siihen, että myös maahanmuuttajataustaiset seksuaalisen väkivallan uhrit löytävät avun piiriin. Lisäksi huolemme on, että nykyisin avun saamisen ehtona on se, että rikos tapahtui 30 päivän sisällä avun hakemisesta. On tiedossa, että seksuaalisen väkivallan uhrilla on todella korkea kynnys hakea apua ja usein siihen menee kuukausia, jopa vuosia. 30 päivän rajaus vaikuttaa erityisesti haavoittuvimpien ryhmien avun hakemiseen ja saamiseen.

Artikla 32

Artikla 32 velvoittaa, että pakottamalla solmitut avioliitot on voitava mitätöidä, kumota tai purkaa aiheuttamatta uhrille kohtuutonta taloudellista tai hallinnollista taakkaa.

Oikeusministeriön teettämässä muistiossa 18.10.2017 tunnustetaan pakkoavioliiton mitätöinnin tarve. Sillä olisi merkitystä erityisesti uhrin näkökulmasta: mitätöinnin jälkeen pakolla solmittua avioliittoa ei ole olemassa. Samalla valtio toteaisi, että uhrin kohdalla tapahtui vääryys ja hänen perus- ja ihmisoikeuksiaan on loukattu.

Monika-Naiset liitto ry on vuosia vaatinut toimenpiteitä pakkoavioliiton mitätöinnin / kumoamisen mahdollistamiseksi.

Liitto on erittäin huolissaan siitä, että työryhmän yhteenvedossa artiklaa 32 ei ole käsitelty ollenkaan. On erittäin tärkeää, että tähän artiklaan liittyvät toimenpiteet ja vaatimukset sisällytetään toimenpiteisiin Istanbulin sopimuksen vaatimalla tavalla.

Artikla 37

Istanbulin sopimus edellyttää, että aikuisen tai lapsen tahallinen pakottaminen avioliittoon säädetään rangaistavaksi.

Valitettavasti, työryhmän yhteenvedossa ei näy se, miten rangaistavuus varmistetaan. Em. oikeusministeriön teettämässä muistiossa tuodaan esiin, että olemassa oleva lainsäädäntö ei toimi toivotulla tavalla. Pakkoavioliittotapausten lisääntymisestä huolimatta Suomessa ei ole yhtään tuomiota asiasta.

Työryhmän esittämät toimenpiteet ovat tärkeitä, mutta eivät riittäviä. Jo nyt tiedossa on, että viranomaisilla ei ole riittävästi tietoa ja osaamista puuttua ja toimia pakkoavioliitto- / uhkatilanteissa. Esitetyillä toimenpiteillä ei edelleenkään pystytä varmistamaan teon rangaistavuutta.

Monika-Naiset liitto on vuosia vaatinut pakkoavioliiton kriminalisointia erillisellä lailla.

Liitto esittää huolensa ja vaatii artiklan 37 toimeenpanoon konkretiaa ja korvamerkittyjä resursseja.

Artikla 38

On myönteistä, että tyttöjen sukuelinten silpomiseen on kiinnitetty huomiota ja resurssitarve on arvioitu. On tärkeää, että työlle myös annetaan tarvitut korvamerkityt resurssit.

Artikla 53

Monika-Naiset liitto on huolissaan siitä, että lähestymiskiellon hakeminen muuttui 2016 alussa maksulliseksi. 250 euron maksu voi aiheuttaa hakijalle kohtuuttoman taloudellisen taakan, mikä on Istanbulin sopimuksen vastaista. Maksu vaikeuttaa erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien väkivallan uhrien avun hakemista ja saamista.

Työryhmän yhteenvedossa ei ole toimenpiteitä artikla 53 liittyen. Liitto esittää, että toimenpide-ehdotuksena on lähestymiskiellon hakemisen maksuttomaksi muuttaminen.

Artikla 59

Artikla edellyttää, että uhreille, joiden oleskelulupa riippuu puolison tai kumppanin kotipaikka-asemasta, myönnetään avioliiton tai suhteen purkauduttua itsenäinen oleskelulupa riippumatta avioliiton tai suhteen kestosta.

Siitä huolimatta, että Suomessa on tehty tarvittavat muutokset ulkomaalaislainsäädäntöön (pykälä 54), käytännössä hakemuksen käsittelyssä sitä ei sovelleta. On varmistettava Istanbulin sopimuksen vaatimusten toteutuminen oleskelulupahakemusten käsittelyssä.

Monika-Naiset liiton tietoon tulee lähes viikoittain avunpyyntö naiselta, joka on saanut kielteisen oleskelulupapäätöksen hyvin vakavasta avioliitossa / suhteessa tapahtuneesta väkivallasta huolimatta.

Liiton edustaja nosti mm. tämän asian esille työryhmän järjestämässä kuulemistilaisuudessa. Liitto odottaa, että artiklan 59 toimeenpano, esim. Migrin viranomaisia kouluttamalla, sisällytetään työryhmän suunnitelmaan.

Toimenpiteiden yhteensovittaminen

Työryhmän toimeenpano-ohjelmassa ehdotetaan selvitettäväksi, tarvitaanko osaamiskeskusta liittyen naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan torjuntaan.

Monika-Naiset liitto ja muut naisjärjestöt ovat vuosia vaatineet naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn koordinointikeskuksen perustamista Suomeen. Keskukselle olisi turvattava riittävät korvamerkityt taloudelliset resurssit.

Liitto on erittäin huolissaan siitä, että toimeenpanoehdotuksena on edelleen vain selvittää keskuksen tarvetta.

On ensiarvoisen tärkeää, että Istanbulin sopimuksen vaatimusten toteuttaminen otetaan Suomessa vakavasti ja työlle kohdennetaan riittävät resurssit.

Liitto pitää erittäin huolestuttavana sitä, että käsillä olevan toimeenpano-ohjelman toteuttamiselle ei ole osoitettu erillistä määrärahaa, vaan resursointi tapahtuu kunkin hallinnonalan toimintamenoista.

Tämä kertoo siitä, ettei Istanbulin sopimuksen velvoitteiden toimeenpanon tärkeyttä pidetä tärkeänä ja niitä vähätellään. Ei ole mahdollista, että jo nyt riittämättömillä resursseilla toimivat hallinnonalat voisivat ilman lisärahoitusta toimeenpanna laadukkaasti suunniteltuja tehtäviä.

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ valtionhallinnossa ja järjestöissä tarvitsee riittävät henkilö- ja taloudelliset resurssit, jotta työtä voidaan laadukkaasti yhteensovittaa.

Lopuksi

Monika-Naiset liitto ry muistuttaa, että Istanbulin sopimus kattaa laajasti kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot – fyysisen, psyykkisen, seksuaalisen väkivallan lisäksi vainoamisen, pakkoavioliitot, naisten sukuelinten silpomisen – kaikki ne teot, jotka voivat aiheuttaa tai aiheuttavat naisille ruumiillista, seksuaalista, henkistä tai taloudellista haittaa tai kärsimystä.

Liitto on huolissaan siitä, että usein naisiin kohdistuvan väkivallan termin käyttämistä vältellään ja sen sijasta käytetään sukupuolineutraaleja käsitteitä, kuten lähi- ja parisuhdeväkivalta tai perheväkivalta. On tärkeää, että Istanbulin sopimuksen kattava määritelmä ja henki näkyvät läpileikkaavasti toimeenpanosuunnitelmissa ja siinä terminologiassa, jota käytetään.

Kunnioittavasti Monika-Naiset liiton hallituksen puolesta,

Jenni Tuominen                                                                                   Natalie Gerbert
Toiminnanjohtaja                                                                                 Voimavarakeskus Monikan johtaja
Monika-Naiset liitto ry                                                                        Monika-Naiset liitto ry

Lausunto (pdf)

Tiedote: Euroopan neuvoston valtuuskunta kiirehtii pakkoavioliittojen kriminalisointia

EDUSKUNTATIEDOTUS
RIKSDAGSINFORMATIONEN
17.6.2016

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunta patistaa hallitusta muuttamaan lainsäädäntöä siten, että avioliittoon pakottamisesta tulisi yleisen syytteen alainen rikos. Pakolla solmittu avioliitto pitäisi myös olla mahdollista mitätöidä. Koko valtuuskunta on allekirjoittanut aihetta koskevan kirjallisen kysymyksen.

Pakkoavioliitot on kriminalisoitu muun muassa Isossa-Britanniassa, Norjassa, Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi laadittu Istanbulin sopimus velvoittaa Suomea toimimaan samoin.

Pakkoavioliitto määritellään liitoksi, jota toinen tai molemmat osapuolet vastustavat. Euroopan neuvoston valtuuskunnan Monika-Naiset liitto ry:ltä saamien tietojen mukaan pakkoavioliittojen määrä Suomessa on kasvussa. Viime vuonna liiton tietoon tuli 25 pakkoavioliittotapausta. Vuoden 2016 ensimmäisten neljän kuukauden aikana tapauksia on ollut saman verran.

Pakkoavioliittoihin sovelletaan nykyisin ihmiskauppaa tai pakottamista koskevaa lakia, mikä ei anna viranomaisille kunnon välineitä puuttua tapauksiin. Monika-Naisten mukaan tiedossa ei ole yhtään tapausta, jossa ihmiskauppa- tai pakottamislakeja olisi sovellettu pakkoavioliittoihin.

Pakkoavioliittoja ei voi myöskään nykylakien mukaan mitätöidä. Pakkoavioliiton purkaminen edellyttää Suomessa avioeron hakemista. Traumatisoituneelle ja seksuaalista väkivaltaa kokeneelle nuorelle naiselle on nöyryyttävää hakea avioeroa ja odottaa lopullista päätöstä kuuden kuukauden harkinta-ajan yli. Lisäksi nainen on loppuikänsä rekisterien mukaan ”eronnut” vaikka avioliitto on solmittu pakolla. Avioliiton mitätöintioikeus vastaisi paremmin Istanbulin sopimuksen henkeä.

Kirjallisen kysymyksen ovat allekirjoittaneet kansanedustajat Maria Guzenina (valtuuskunnan puheenjohtaja, sd.), Sirkka-Liisa Anttila (varapuheenjohtaja, kesk.), Anne Kalmari (kesk.), Tom Packalén (ps.), Jaana Pelkonen (kok.), Petri Honkonen (kesk.), Susanna Huovinen (sd.), Anne Louhelainen (ps.), Olli-Poika Parviainen (vihr.) ja Sinuhe Wallinheimo (kok.).

Lisätiedot:
Maria Guzenina 050 512 2282

Maahanmuuttajanaiset Rikosuhripäivystyksen asiakkaina

RIKU tarjoaa tukea ja neuvontaa rikoksen uhreille, läheisille ja todistajille

Jos Rikosuhripäivystys eli RIKU ei ole ennestään tuttu, niin lyhyesti kuvattuna tehtävämme on tarjota kaikenlaisten rikosten uhreille, heidän läheisilleen sekä rikosasiassa todistaville tukea ja neuvontaa. Palvelumme on tarkoitettu kaikille tasapuolisesti esimerkiksi sukupuolesta tai etnisestä taustasta riippumatta. Näin periaatteessa.

Käytännössä yli 80 % asiakkaistamme on viime vuosina ollut naisia. Ulkomaalaistaustaisia eri palvelumuodoissamme oli viime vuonna vajaat 300 henkilöä. Parhaiten onnistuu vertailu tukisuhteiden määrissä: ulkomaalaistaustaisia henkilöitä oli tukisuhteissa 162, kun yhteensä RIKUn tukisuhteita oli 2640. Se on noin 6 %. Tämä on aika lähellä vieraskielisen väestön osuutta Suomessa.

Toisaalta tiedetään, että maahanmuuttajat joutuvat – eri syistä – selvästi kantaväestöä useammin rikoksen kohteeksi. Myös uhritutkimusten perusteella näyttää siltä, että rikosten uhrien palvelut eivät lainkaan riittävästi tavoita maahanmuuttajia. RIKUssa tähän haasteeseen on vastattu kehittämishankkeilla, mutta edelleenkään tieto palveluistamme ei kulje riittävän hyvin maahanmuuttajayhteisöihin. Tällä hetkellä asiakkaat ohjautuvat pääosin poliisin, turvakodin tai muiden järjestöjen kautta.

RIKU tavoittaa toiminnallaan väkivaltaa kokeneita maahanmuuttajanaisia

RIKUn palvelut tavoittavat maahanmuuttajista parhaiten juuri naiset. Tämä on helposti selitettävissä sillä, että ylipäätään RIKUn palveluihin ohjautuu ja ohjataan selvästi enemmän naisia. Yli puolet RIKUn asiakkaista on lähisuhdeväkivallan tai seksuaalirikosten uhreja. Myös ulkomaalaistaustaisten asiakkaiden osalta korostuu lähisuhdeväkivalta. Maahanmuuttajanaisten kohdalla nousevat esille kunniaan, häpeään ja ylipäätään naisen asemaan liittyvät pelot.

Lähisuhdeväkivallan osalta kohtaamme edelleen tilanteita, joissa puoliso uhkaa lasten huoltoon, oleskeluvan jatkumiseen ja ylipäätään maassa pärjäämiseen liittyvillä asioilla. On kuitenkin myös viitteitä siitä, että oleskeluluvan menettämiseen liittyvät pelot ovat vähentyneet.

EU:n rikosuhridirektiivi takaa rikoksen uhreille oikeuden tukipalveluihin

Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumiseksi laaditun Euroopan Neuvoston ns. Istanbulin sopimuksen ratifioinnin yhteydessä hyväksyttiin eduskunnassa alkuvuodesta tärkeä ulkomaalaislain muutos. Jatkossa väkivalta tai hyväksikäyttö huomioidaan selkeämmin perusteena saada jäädä maahan, vaikka perheside päättyisi. 1.4.15 voimaan astunut 54 §:n lisäys kuuluu näin:

Ulkomaalaiselle, jolle on myönnetty tilapäinen tai jatkuva oleskelulupa perhesiteen perusteella, voidaan myöntää oleskelulupa perhesiteen päätyttyä sillä perusteella, että henkilöllä on kiinteät siteet Suomeen tai että hänen henkilökohtainen tilanteensa on erityisen vaikea puolison häneen tai hänen lapseensa perhesiteen voimassaolon aikana kohdistaman tai hyväksymän väkivallan tai hyväksikäytön vuoksi ja luvan epääminen olisi olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.

Kun Suomi muiden EU-maiden joukossa marraskuussa saattaa voimaan EU:n rikosuhridirektiivin, on kaikilla rikosuhreilla oikeus uhrien tukipalveluihin ja muihin direktiivin tuomiin oikeuksiin oleskelustatuksesta riippumatta. Uhrin oikeus saada rikosprosessiin liittyvät asiakirjat käännettyä omalle kielelleen vahvistuu kuten myös oikeus saada tietoa asemastaan.

Direktiivi on merkittävä myös paperittomien rikoksen uhrien kannalta. Heilläkin on oikeus mm. tukipalveluihin ja tiedon saantiin, mutta oleskeluoikeuteen direktiivi ei vaikuta. Tarvitsemmekin käytännön keinoja, joilla mahdollistaa rikosilmoituksen jättäminen ilman, että henkilö joutuu pelkäämään maasta poistamista. Tähän on kehitetty hyviä malleja muualla Euroopassa.

Tulkkauspalveluja kehittämällä tukea mahdollisimman monille

RIKUssa on kipuiltu pitkään tulkkauksen kanssa, koska oikeus tulkkaukseen oikeusprosessissa ei ulotu uhrin tukipalveluihin. Olemme kuluvalle vuodelle rutistaneet vähän lisää rahaa tulkkaukseen perusrahoituksestamme. Ensi vuonna tilanne toivon mukaan helpottuu, kun valtion vastuu uhrien yleisten tukipalveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta tuo työllemme vakaamman rahoituspohjan.

Haluamme tavoittaa kaikki apua tarvitsevat rikoksen uhrit – kieleen, kansalaisuuteen, etniseen taustaan, ikään, terveydelliseen tilaan, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoleen tai muuhun henkilökohtaiseen ominaisuuteen katsomatta.

Leena-Kaisa Åberg
toiminnanjohtaja
Rikosuhripäivystys

Kannanotto: Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen sopimus vaarassa vesittyä Suomessa

Kannanotto 19.9.2014

Hallituksen eilen antama esitys Istanbulin sopimuksen ratifioinnista ei täytä sopimuksen velvoitteita, sanovat ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestöt. Merkittäviä parannuksia uhripalveluihin ei tehdä ja turvakotipaikkojen määrä saattaa ensi vuonna jopa vähentyä.

”Hallituksen esitys ei täytä Istanbulin sopimuksen velvoitteita. Tämä historiallinen sopimus tarjosi loistavan tilaisuuden pistää naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien palvelut kuntoon, mutta tähän ei hallitukselta löytynyt poliittista tahtoa”, sanoo Amnestyn Suomen osaston sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Tiina Oikarinen.

Suomi on alusta asti ollut aktiivinen Istanbulin sopimuksena tunnetun Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen yleissopimuksen neuvotteluissa ja allekirjoittanut sopimuksen ensimmäisten valtioiden joukossa vuonna 2011. Sopimus astui kansainvälisesti voimaan 1. elokuuta ja sen on ratifioinut 14 maata. Istanbulin sopimus on ensimmäinen nimenomaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa sääntelevä Euroopassa sovellettava kansainvälinen ihmisoikeussopimus.

Istanbulin sopimus velvoittaa Suomea perustamaan matalan kynnyksen tukikeskuksia, joihin jokaisella väkivaltaa kokeneella naisella on oltava esteetön pääsy ilman ajanvarausta, sosiaaliturvatunnusta, rahaa tai suomen kielen taitoa. Suomen tulee myös avata 24h auki oleva auttava puhelin ja lisätä radikaalisti seksuaalisen väkivallan uhrien palveluita sekä turvakotipaikkoja, joita on molempia Suomessa vain murto-osa kansainvälisistä suosituksista. Suomen tulee myös perustaa väkivallan vastaista työtä koordinoiva ja kehittävä toimielin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on esittänyt varsin maltillisessa arviossaan, että Istanbulin sopimuksen velvoitteiden täyttäminen maksaisi Suomelle noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Hallituksen esityksessä sopimuksen ratifioinnille ei kuitenkaan esitetä erillistä rahoitusta, vaan toimenpiteet aiotaan toteuttaa valtiontalouden kehyksen puitteissa. Hallitus ei esitä perustettavaksi matalan kynnyksen tukikeskuksia, 24h auttavan puhelimen sekä raiskauskriisikeskusten järjestämistä puolestaan luvataan selvittää, mutta konkreettiset suunnitelmat puuttuvat. Hallituksen esityksessä ei myöskään esitetä selkeää aikataulua tai rahoitusta sopimuksen velvoittaman erillisen koordinaatioelimen perustamisesta – eli väkivallan vastainen työ ei saa vakinaista asemaa, eikä sen kehittämistä mahdollisteta.

Järjestöt pitävät myönteisenä, että turvakotien rahoitus siirretään kunnilta valtiolle. Turvakotipaikkojen määrä ei kuitenkaan kasva, vaan saattaa ensi vuonna jopa vähentyä. ”On hienoa, että turvakotien rahoitus vakaannutetaan ja valtio alkaa kantaa vastuuta. Määräraha ei kuitenkaan kata edes nykyisten turvakotien toimintaa, eikä tavoite turvakotipaikkojen määrän kasvusta voi siis toteutua”, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtaja Ritva Karinsalo.

Valtio korvaa turvakotipalveluista jatkossa vain akuutin laitoshoidon. Avohuolto jää kuntien vastuulle. Koska turvakotien pitää mitoittaa toimintansa ennakolta annettuun määrärahaan, on pelkona, että ne joutuvat taloudellisen paineen alla kotiuttamaan väkivallan uhreja liian aikaisin avopalveluiden piirin. ”Rahoitusvastuun selkeyttäminen on hyvä asia. On kuitenkin vastuutonta toteuttaa uudistus niin, että väkivallan uhrien oikeus apuun ja suojeluun vaarantuu kuntien ja valtion välisen kädenväännön takia”, toteaa Oikarinen.

Järjestöt vaativat, että hallituksen on esitettävä uskottava toiminta- ja rahoitussuunnitelma Istanbulin sopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi, jotta sopimus voidaan ratifioida.

Tämän kannanoton allekirjoittavat Amnesty Internationalin Suomen osasto, Ensi- ja turvakotien liitto, Monika-Naiset Liitto ry, Naisten Linja, Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS, Naisjärjestöjen Keskusliitto ja Naisasialiitto Unioni.

Lisätiedot:

Tiina Oikarinen
Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen
perustuvan syrjinnän asiantuntija
Amnesty International, Suomen osasto
p. 040 833 1140
tiina.oikarinen(at)amnesty.fi

Ritva Karinsalo
Toimitusjohtaja
Ensi- ja turvakotien liitto
p. 0400 291 785
ritva.karinsalo(at)ensijaturvakotienliitto.fi

Noora Jussila
Tiedottaja
Amnesty International, Suomen osasto
p. 040 833 1532
noora.jussila(at)amnesty.fi