Tag Archives: kotouttaminen

Jäsenjärjestö esittäytyy: Suomen Kiinalaisten Allianssi SKA ry

Suomen Kiinalaisten Allianssi SKA ry edistää kiinalaisten maahanmuuttajien kotoutumista Suomeen, työllistymistä ja arkielämän ongelmista selviytymistä. Toivotamme kuitenkin tervetulleeksi osallistumaan tapahtumiimme etnisestä taustasta riippumatta kaikki, jotka ovat kiinnostuneita vain vaikkapa kiinalaisesta ruuanlaitosta, kiinan kielestä tai kiinalaisesta kulttuurista. Alle 18-vuotiaat voivat osallistua tapahtumiimme maksutta.

2014_Keskisyksyn_juhla

Keskisyksyn juhla 2014

Käytännössä toteutamme yhdistyksen päämäärää järjestämällä mm. suomen kielen kursseja opetuskielenä kiina, säännöllisiä perjantaitapaamisia toistaiseksi kerran kuussa, englannin kielen keskustelukerhoja, kesällä grillaus- ja veneretkiä, syksyllä sienestysretkiä sekä erilaisia liikuntatapahtumia. Näiden tapaamisten tarkoituksena on keskustella arkielämän ongelmista, saada ja antaa apua jäsenten ja muidenkin kesken.

Yhteistyössä Suomen pakolaisavun kanssa olemme myös käynnistämässä yli 50-vuotialle maahanmuuttajien omaa vertaistukiryhmää. Tarjoamme myös neuvontapalvelua kielitaidottomille kiinalaisille siitä kenen viranomaiseen puoleen heidän tulisi kääntyä hätä- ja muissa ongelmatilanteissa. Osana tätä suosittelemme jäsenillemme myös Monika-Naiset liiton tarjoamia palveluja.

Kerromme mielellämme lisää toiminnastamme sekä otamme vastaan kehittämisideoita:
Mikko Törnqvist

mikko.tornqvist(at)iki.fi

Tarinoita kotoutumisesta: Sada

Sada* on nyt 36-vuotias. Koulunkäynti ei lapsena ja nuorena onnistunut, koska kotimaassa oli liian levotonta ja turvatonta antaa nuoren tytön käydä yksinään koulua. Sada ei oppinut lukemaan eikä kirjoittamaan, mutta ei ollut siitä kovin huolissaan, koska tulevaisuuden suunnitelmissa painoivat unelmat omasta perheestä ja lapsista huolehtimisesta.

Kymmenen vuotta sitten Sada meni naimisiin. Sada unelmoi kauniista, avarasta asunnosta Turkissa, mutta miehellä oli menestyvä pizzeria Suomessa ja hän taivutteli Sadan muuttoon. Mies palasi siis Suomeen ja Sada jäi odottamaan oleskelulupapäätöstä, jonka ansiosta hänen perhe-elämänsä pääsisi alkamaan. Oleskelulupaa avioliiton perusteella odotettiin kaksi vuotta.

Suomeen päästyään Sada odotti pääsyä maahanmuuttajien kielikouluun. Vauva kuitenkin jo ilmoitteli pian tulostaan. Kouluun päästyään Sada oli pitkällä raskaana ja hänellä oli valtavat kivut, kahdesti paikalle piti jopa kutsua ambulanssi. Lopulta opettaja sanoi Sadalle, että tämä on fyysisesti liian huonossa kunnossa käymään koulua. Lapsen synnyttyä Sada pyrki jatkamaan koulunkäyntiä ja otti lapsen välillä mukaan kouluun, mies puolestaan töihin.

Aviomies oli Sadan paras ystävä ja tukija uudessa maassa. Ilman suomen kielen ja luku- ja kirjoitustaitoa Sada tarvitsi mieheltään paljon tukea ja neuvoja ymmärtääkseen miten asiat toimivat. Aina tilanteet eivät neuvonnallakaan sujuneet aivan nappiin. Sada kertoo tilanteesta, jossa mies oli huolellisesti selittänyt hänelle, kuinka appelsiineja ostetaan: otat hedelmät pussiin, katsot laarin kulmasta numeron, viet pussin vaa’alle ja painat numeroa ja niin edelleen. Sada noudatti ohjeita niin tarkasti kuin kykeni, mutta palasi kotiin mukanaan kilon appelsiinipussi, josta oli maksanut 10 euroa. Tapahtuneen jälkeen Sada pyysi jonkin aikaa aina myyjää punnitsemaan hedelmät. Nyt hän löytää jo vaakapaikan itsekin. Myös kotoutumiskoulutuksesta on ollut apua arjen pienissä tilanteissa kuten kaupassakäynnissä.

Alussa Sada myös pelkäsi kulkea ulkona, koska ei ollut varma oliko se turvallista. Mies selitti että vaaraa ei ollut, mutta Sadaa pelottivat väkivalta ja tilanteet, joita hän ei kielitaidottomana voisi ratkaista puhumalla. Illalla miehen palattua kotiin pariskunta ulkoili yhdessä. Mies saattoi Sadan neuvolaan, lääkäriin ja viranomaisten luo. Vähitellen lähikulmat kuitenkin kävivät tutuiksi, ja alkoivat samalla tuntua turvallisemmilta. Sada oppi kulkemaan leikkipuistoon lapsen kanssa ja kehittyi hyväksi elekielen puhujaksi voidakseen kommunikoida leikkipuistotädin kanssa. Jos eleillä ei saanut kaikkea selvitettyä, Sada ja puistotäti soittivat yhdessä Sadan miehelle, joka sai selvittää asian.

Muutama vuosi sitten Sadan mies yllättäen kuoli jättäen Sadan yksin pienen lapsen kanssa. Isku oli valtava. Vaikka Sada oli oppinut nopeasti uudessa maassa elämisen edellytyksiä, hän oli edelleen hyvin riippuvainen miehestään viranomaisten luona asioidessaan ja arjen pienemmistäkin tilanteista selviytyäkseen. Nyt kaikki siirtyi Sadan vastuulle kerralla. Sada oppi pyytämään apua. Onneksi naapurissa asui perhe, joka auttoi paperiasioissa ja käymällä Sadan puolesta kaupassa.

Luku- ja kirjoitustaidottoman arki on jatkuvaa kyselemistä. Välillä se on väsyttävää. Kantaväestö ei myöskään aina ymmärrä kyselijän tilannetta. Sada kertoo tilanteesta, jossa oli unohtanut avaimet kotiin ja pyytänyt ohikulkenutta naapuria auttamaan. Mies oli sanonut, että ei nyt ehdi auttaa ja että Sadan pitää vain katsoa taulusta talonmiehen numero ja soittaa itse. Aivan sopiva neuvo – sellaiselle joka kykenee lukemaan taulun tekstin.

Jos ei osaa lukea ja kirjoittaa, saadut ohjeet pitää muistaa. On hämmästyttävää ajatella miten paljon opettelua ja mielessä pitämistä tämä voi pitää sisällään. Lisäksi aina on mahdollisuus että jokin menee eri lailla kuin etukäteen odotettiin, tai neuvoja on unohtanut tai ymmärtänyt väärin jonkin seikan. Ajatusharjoituksena itse kukin voi miettiä, miten neuvoisi lukutaidottoman ummikon (johonkin).

Sada sanoo olevansa ”uudestisyntynyt” ja kuin lapsi uudessa tilanteessaan: jokainen arkipäivä tuo eteen jotakin uutta, mitä pitää opetella. Eniten hän kokee oppineensa kotoutumiskoulutuksessa, mieheltään ja taannoisessa työharjoittelussa. Seuraavaksi hän haluaisi päästä ammattikouluun ja opiskella leikkipuisto- tai tarhatädiksi.

Sada haluaisi ehdottomasti myös töihin. Sadalle on itsestään selvää, että ihmisen pitää itse ansaita rahat elämiseensä, ei ole hyvä elää muiden tuella ja aina soitella viranomaisten perään. ”Silloin koen itseni huonoksi ihmiseksi.” Työssä käymisellä on muitakin merkityksiä kuin itsenäisyys: työ toisi mielekkyyttä ja sisältöä elämään ja kontakteja muihin. Sada haluaisi myös pystyä nykyistä paremmin varmistamaan poikansa toimeentulon.

Sadaa* (nimi muutettu) haastatteli Osaavat naiset –projektin harjoittelija Vilja Junka. Sada osallistuu Monika-Naiset liitto ry:n kotouttavaan toimintaan ja Osaavat naiset –projektin työllistymisen työpajatoimintaan.

teksti: Vilja Junka, harjoittelija, Osaavat naiset -projekti

Vapaaehtoisen kokemuksia: Unohtumattomat naiset

En rehellisesti sanottuna miettinyt loppuun saakka vapaaehtoiseksi ryhtymistä. Jos olisin tiennyt miten henkisesti rankkaa opettaminen ja maahanmuuttajanaisten kokemusten kohtaaminen olisi ollut, en olisi lähtenyt opettamaan. Uskon kumminkin vapaaehtoistyön MoniNaisten Talolla muokanneen ulkomaantoimittajuuden tietäni lopulliseksi valinnaksi journalistiuralla.

Kokemukseni ulkomaalaisten opettamisesta oli Venäjältä, olin vähemmistökielten keskuksessa ja pietarilaisessa yliopistossa opettajana. Silti mikään ei ollut valmistanut ison ryhmän opettamiseen, siihen meteliin ja kaaokseen. Hiljaiset, opettajaa kuuntelevat ja oppitunneilla pysyvät opiskelijat olivat Venäjälle jäänyt kokemus. Maahanmuuttajien opettaminen ei sovi kaikille vapaaehtoisille, mutta itselleni se oli paras vapaaehtoisuuden muoto.

Nuorena toimittajana koen maahanmuuttajanaisten kohtaamisen ja oikeiden kokemusten kuulemisen olevan ammatillisesti kasvattavaa. On hyvin erilaista olla tekemisissä korkeakoulussa opiskelevien opiskelijoiden kanssa, kuin opettaa hyvin eri lähtötasolla olevia naisia. Monet tulevat vaikeista oloista, ovat traumatisoituneita tai hyvin erilaisesta tapakulttuurista. Pelkästään naisten keskuudessa kulttuurit kolahtelivat, mutta hyvin nopeasti opin naisten olevan naisia kielestä tai väristä riippumatta. Miehistä ja lapsista puhuminen olivat vakioaiheita, niistä oli aina jotain sanottavaa.

MoniNaisten Talon luokassa ennen tunnin alkua

MoniNaisten Talon luokassa ennen tunnin alkua

Kuvaillessani vapaaehtoistyötäni toimittajakavereilleni sanoin somalinaisten puhetavan muistuttavan venäläisten kommunikointitapaa, koska he ovat äänekkäitä ja kulkevat sielu edellä. Opettajana uskon voimaannuttamiseen ja esimerkin kautta opettamiseen, koska pelkkien tehtävien antaminen ehkä luku- ja kirjoitustaidottomille naisille ei mielestäni ole oikea lähestymistapa. Opettamisen on pakko antaa vapaaehtoiselle yhtä paljon tai jopa enemmän, kuin opiskelijoille. Itselleni opettaminen antaa mahdollisuuden nollata ja olla parin tunnin ajan joku aivan muu. Joudun olemaan henkisesti ja fyysisesti täysin läsnä, jolloin se sopii oman työarkeni vastapainoksi.

Oli välillä henkisesti hyvin rankkaa opettaa vaihtuvaa luokkaa, koska harva nainen pystyy sitoutumaan viikoittaisiin suomen kielen tunteihin. Pidän sitä silti hyvänä asiana muiden naisten suhteen, koska he oppivat tapaamaan erikielisiä naisia ja kommunikoimaan suomeksi. Vapaaehtoisen kannattaa omaksua heti alusta alkaen joustava asenne, koska mikään ei yhdelläkään tunnilla mene opetussuunnitelman mukaan. Aina pitää olla jotain takataskussa ja olla aidosti oma itsensä, koska se on vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyöhön on hankala sitoutua, jos ei aidosti viihdy tekemässään työssä.

Ensimmäisen kevään aikana toimin kahdesti viikossa MoniNaisten Talolla vapaaehtoisena ja kesätauon jälkeen palasin paikkaamaan pidempiaikaisen vapaaehtoisen muutettua ulkomaille. Vapaaehtoistyö on tehty ajallisesti joustavaksi ja pystyin vaikuttamaan omien tuntieni aloitusaikaan. Koin henkilökunnan arvostavan vapaaehtoistyöntekijöiden työpanosta ja aidosti olevan läsnä naisten asioiden hoitamisessa. Usein tarvitsin itsekin kuuntelijaa. Mielestäni on tärkeätä saada keskustella opettamisesta ja mahdollisista kokemuksista työntekijöiden kanssa, koska opettaminen ei aina ollut helppoa.

Kannustan vapaaehtoistyöhön maahanmuuttajanaisten pariin, tutustumaan oman ympyrän ulkopuolisiin naisiin ja kohtaamaan erilaisia kulttuureita.

Anna-Maria Tukiainen
Kirjoittaja toimi vapaaehtoisena keväästä 2013 kevääseen 2014.

”Lead the Change – Be the Change” – tasa-arvoa urheiluun!

Sain ilon olla mukana kotikaupungissani järjestetyssä, kansainvälisen naisliikuntaverkosto IWG:n maailmankonferenssissa. Nelipäiväinen konferenssi oli Suomen suurin liikunnan ja urheilun kansainvälinen seminaaritapahtuma vuosiin. Tänä vuonna maailmankonferenssin pääteemana oli Lead the Change – Be the Change.

Olin vaikuttunut siitä, miten suuri määrä eri kulttuureista ja taustoista lähtöisin olevia asiantuntijoita, vaikuttajia ja liikunnan ja urheilun ystäviä oli saapunut Helsinkiin tekemään työtä saman päämäärän tasa-arvoisen liikuntakulttuurin eteen. Helsingissä pidettyyn konferenssiin matkusti osallistujia yli 100 maasta. IWG eli International Working Group on Women and Sport tähtää naisten roolin ja aseman vahvistamiseen sekä edistämiseen urheilussa maailmanlaajuisesti.

IWG-konferenssin suojelija presidentti Tarja Halonen, järjestäjiä sekä Monika-Naiset liiton Heidi Hirvonen

IWG-konferenssin suojelija presidentti Tarja Halonen, järjestäjiä sekä Monika-Naiset liiton Heidi Hirvonen

Epätasa-arvoa Euroopan urheilussa

Konferenssissa julkaistiin IWG:n tilaama, urheilun tasa-arvoa maailmanlaajuisesti selvittävä From Brighton to Helsinki -tutkimusraportti. Raportin tulokset olivat hälyttäviä: tasa-arvon kehitys on lähes pysähtynyt Euroopan urheilussa, erityisesti vuoden 2006 jälkeen. Tutkimus suosittaa urheilun tasa-arvon edistämiseksi mm. lastenhoidon järjestämistä urheilumahdollisuuksien yhteyteen, tukitoimia eläkkeelle siirtyville naisurheilijoille, sukupuolisen häirinnän ja hyväksikäytön vähentämistä sekä naisjohtajuuden tukemista etenkin tuomaroinnissa, valmennuksessa ja päätöksenteossa. Urheilu ei ole muusta yhteiskunnasta irrallaan olevaa toimintaa, vaan heijastaa ympäröivän yhteisön asenteita ja arvoja. Esimerkiksi Suomea pidetään usein tasa-arvon mallimaana, mutta urheilussa epätasa-arvo näkyy valmennuksessa, urheilujohtajuudessa tai medianäkyvyydessä.

Liikunta ja urheilu ihmisoikeutena

Yksi maailmankonferenssin teemoista käsitteli liikunnan ja urheilun roolia ihmisoikeuksien viestikapulana. Liikunta on kirjattu YK:n ihmisoikeusjulistukseen: tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua liikuntaan ja urheiluun kaikilla osa-alueilla ja tasoilla kuuluu meistä jokaiselle kulttuurista, sukupuolesta, iästä tai uskonnollisesta kannasta riippumatta. Liikunnalla on merkittävä rooli esimerkiksi väkivaltaa kokeneiden tyttöjen ja naisten toipumisessa ja voimaantumisessa: liikunnan ja urheilun kautta esimerkiksi sota-alueilla väkivaltaa kokeneet tytöt ja naiset voivat löytää liikunnasta turvapaikan sekä avaimen toipumiseen ja voimaantumiseen.

Kotouttamista liikunnan avulla

Suomessa erityisesti maahanmuuttajataustaisten naisten mahdollisuuksiin liikkua ja urheilla tulisi kiinnittää yhä enenevässä määrin huomiota. Liikuntaharrastukset ja urheiluseuroissa toimiminen edesauttavat niin tyttöjä kuin naisia osallistumaan ja integroitumaan tehokkaammin yhteiskuntaan. Pääkaupunkiseudulla tehdään jo nyt paljon tärkeää työtä maahanmuuttajataustaisten naisten ja tyttöjen liikuntaharrastusten tukemiseksi ja suotuisan ilmapiirin luomiseksi. Hyvinä esimerkkeinä kolmannelta sektorilta toimivat mm. Monikansallisten naisten liikunta ja kulttuuri ry Monaliiku sekä Vantaan Nicehearts ry.

Omien rajojen ja oman fyysisen ja psyykkisen voiman löytäminen ja liikunnan ja urheilun tuottama ilo ovat usein avaimia parempaan tulevaisuuteen. Lead the Change – Be the Change.

Heidi Hirvonen
Projektivastaava, Osaavat naiset
Monika-Naiset liitto ry
IWG-konferenssin pääkumppanit Suomessa olivat Valo ja Opetus- ja kulttuuriministeriö. Omaa osallistumistani tuki TANE.

MoniNaisten Talo uudistui MoniNaisten Tilaksi

Monika-Naiset liitto sai hienon uutisen viime vuodenvaihteessa: liiton ylläpitämä Helsingin MoniNaisten Tila sai Ak-avustuksen Raha-automaattiyhdistykseltä. Tilan edeltäjä MoniNaisten Talo toimi sitä ennen jo viisi vuotta projektirahoituksella. Tieto myönteisestä rahoituspäätöksestä tarkoittaa sitä, että Monika-Naiset liitto jatkaa kotouttavaa työtä väkivallan uhrien auttamistyön rinnalla. Olisimme miellämme jatkaneet kotouttavaa työtä myös Kemissä, mutta valitettavasti kaksi vuotta onnistuneesti toiminut Kemin MoniNaisten Talo ei saanut jatkoa.

MoniNaisten Tila –toiminta tukee Voimavarakeskus Monikan ja Turvakoti Monan tekemää työtä väkivaltaa kokeneiden maahanmuuttajanaisten auttamiseksi. On huomattu, että väkivaltakierteestä pois päässeet asiakkaat tarvitsevat paljon apua myös muussa kotoutumisessa.

Yksilöllisempää ohjausta ja jatkopolkujen etsintää

Uusi MoniNaisten Tila eroaa vanhasta projektimuotoisesta toiminnasta niin, että toiminta yhteistyökumppaneiden kanssa tiivistyy ja asiakkaan jatkopoluista huolehditaan yksilöllisemmin. Ryhmiä tullaan järjestämään säännöllisesti päiväsaikaan. Teemoina ovat mm. konkreettisten yhteiskuntataitojen ja suomen kielen puhetaidon opettelu. Asiakkailta toivotaan sitoutumista ryhmiin: ennakkoilmoittautumisia otetaan ja maksimiosallistujamäärä on 10.

Ryhmäosallistumisen lisäksi tuetaan naisten henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamista ja ohjataan heitä yksilöllisesti esimerkiksi koulutuspaikkojen löytämisessä. Kerran viikossa on tulossa avoin päivä, muulloin tarvitaan ajanvaraus. Tilassa saa myös ohjausta ja neuvontaa sekä apua asioimiseen. Henkilöstö jalkautuu asiakkaan tueksi kaupungin ja muiden järjestöjen palveluiden löytymisen helpottamiseksi.

Tukea kotoutumiseen naisille, joita tavalliset kotouttamistoimenpiteet eivät tavoita

MoniNaisten Tilan asiakkaat ovat yleensä EU:n ulkopuolelta muuttaneita naisia. Toiminta tukee erityisesti sellaisia naisia, joilla peruskoulutus on kotimaassa jäänyt vähäiseksi. Suomen kieli, arjen taidot ja tietokoneen käyttö ovat taitoja, joita MoniNaisten Tilassa voi hioa. Viime vuosina on huomattu, että MoniNaisten Tilan tarjoamalle tuelle on tarvetta erityisesti TE-keskuksen järjestämään kotoutumiskoulutukseen jonottaville ja naisille, jotka tulivat jo kauan aikaa sitten Suomeen, jolloin kotoutumiskoulutusta ei ollut vielä tarjolla. Myös monilta pienten lapsien äideiltä kotoutumiskoulutus voi mennä ohi. Aamuisin monessa kodissa voi olla myös tilanne, että isä lähtee töihin, lapsi kouluun ja nainen jää kotiin. Tällaisia naisia MoniNaisten Tila haluaa palvella.

On arvokasta, että maahanmuuttajanainen voi toimia päivittäin MoniNaisten Tilan ryhmissä ja tavata muita naisia. Vieläkin arvokkaampaa on, jos sama nainen lisäksi esimerkiksi pääsee peruskouluun opiskelemaan ja löytää SPR:n läksyhelppiryhmästä apua opintojensa suorittamiseen tai oppii tietokoneen peruskäyttöä ja hoitamaan omatoimisesti asioitaan sähköisten palvelujen avulla.

On tärkeää auttaa asiakkaita käyttämään myös kuntien tarjoamia peruspalveluita. Jos maahanmuuttajanaiset eivät näy tarpeeksi kuntien peruspalveluissa, ei heidän kohtaamisessa myöskään kehitytä. Juuri tässä korostuu järjestöjen peruspalveluita täydentävä tehtävä ohjata myös heidät palveluiden piiriin, joita tavalliset kotouttamistoimenpiteet eivät tavoita.

MoniNaisten Tilan koordinaattori Daniela Björklund ja ohjaaja Neleah Kagiri

MoniNaisten Tilan koordinaattori Daniela Björklund ja ohjaaja Neleah Kagiri

 

Vapaaehtoistyötä MoniNaisten Tilassa

Vapaaehtoistyötä ryhmien vetäjänä on tulossa aluksi ainakin arkisuomea-ryhmien vetämisessä. Kyse ei ole pelkästään kielen opiskelusta, vaan puhetaidon vahvistamisesta yhteiskuntataitoja kehittävien teemojen (tasa-arvo, suomalainen työelämä jne.) kautta. Vapaaehtoistyöstä kiinnostuneet voivat olla yhteydessä ohjaaja Neleah Kagiriin, neleah.kagiri(at)monikanaiset.fi. Ryhmän vetäjien tulisi osata suomea hyvin ja sitoutua toimintaan lukukauden ajaksi.

Koordinaattorin ajatuksia

Alkuvuosi on ollut MoniNaisten Tilan suunnittelun ja uudelleenkäynnistämisen aikaa. On ollut mahdollista irrottautua hetkeksi asiakastyöstä ja tutustua siihen, mitä ympärillä tapahtuu ja mitä muut järjestöt ja kaupunki tekevät. Seuraavaksi haluan, että MoniNaisten Tila onnistuu luomaan sellaisia vahvoja yhteistyösiteitä, joiden kautta asiakkaat integroituvat kaupungin palveluihin ja muihin heidän tarvitsemilleen tahoihin. Toiminnan tarkoitus onkin toimia kanavana yhteiskuntaan.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla alkaa kaksi ryhmää ja pääsemme taas tapaamaan asiakkaita ja työskentelemään heidän kanssaan.

Nähdään MoniNaisten Tilassa!

Daniela Björklund

MoniNaisten Tilan koordinaattori
Monika-Naiset liitto ry

Lämminhenkistä perhetoimintaa Kemin MoniNaisten Talon äiti-lapsikerhossa

Tiistaiaamu Kemin MoniNaisten talolla. Ulkona on alkavan talven tuntua, pakkanen kurkistelee ja ulkoa sisälle juoksentelee toppavaatteissa olevia pikkuihmisiä ja vähän isompiakin. On syyslomaviikko, joten hulinaa, vilinää, vilskettä, temmellystä, täpinää ja ääntä tuntuu olevan enemmän kuin tavallisesti. Pian onkin eteinen täynnä haalareita, kenkiä ja muita toppavaatteita.

äitilapsikerho

Keräsin kuvakollaasin tiistaiaamun äiti-lapsikerhosta, johon äidit ja lapset kokoontuvat askartelemaan, juttelemaan, leikkimään, pelaamaan ja opettelemaan siinä samalla myös suomea. Tällä viikolla askartelimme hamahelmistä liskoja ja apinoita. Osa lapsista tyhjensi sillä aikaa hyllyjä leluista ja kokeili kaikkia mahdollisia vempeleitä, mitä käteen sattui. Pienemmät taaperot kiinnostuivat leluista, joissa on paljon värejä. Kaikkein tärkein asia lelussa tuntui olevan kuitenkin ääni: mitä enemmän ääntä, sen parempi!

Lasten askarrellessa hamahelmikoruja kävimme äitien kanssa läpi sanoja, joita he viime viikolla olivat saaneet tehtäväkseen opetella. Nämä äidit ovat kovin innokkaita oppimaan sanoja ja joka kerta he haluavat kymmenen uutta sanaa opeteltavakseen. Tämän kerran aiheena olivat kasvojen osat: nenä, suu, posket, silmät ynnä muut. “Minä näytän, sinä sanot” “Minä sanon ja sinä näytät” olivat keinoja, joilla sanoja opeteltiin ja muisteltiin.  Olemme käyneet sanoja läpi myös kuvakorttien avulla. Niistä onkin ollut paljon apua ja sanat jäävät mieleen. Tällä kertaa isommat lapset päästivät äidit helpommalla: vastauksia tipahteli lasten suusta ennen kuin äidit kerkesivät edes harkita vastaamista!

Ilmassa oli pienten lasten kiljahduksia, suomen kieltä ja vähän Burman vähemmistökieli karenia, paljon naurua, jutustelua sekä lämmintä henkeä. Näissä puuhissa vierähti nopeasti kaksi tuntia ja sitten olikin kotiinlähdön aika. Hulina ja vilinä tuntuivat jatkuvan eteiseen asti ja pian oviaukko olikin täynnä ulkovaatteissa olevia reippaita lapsia valmiina menemään takaisin pikkupakkaseen. Ovella vielä muistutettiin äitejä opettelemaan ensi kerraksi kymmenen uutta sanaa.

Tämä pieni kertomus osoittaa, kuinka äiti-lapsi –kerhossa tuetaan vertaistuellisen toiminnan kautta vanhemmuutta ja suomen kielen arkisen sanaston oppimista. Se on voimauttava kokemus pimeänä vuodenaikana paitsi Suomeen kotoutuville perheille, myös kantasuomalaiselle kerho-ohjaajalle.

Sini Hölttä
Kemin MoniNaisten Talon harjoittelija

Toiminnan voimaa MoniNaisten Talolla

Toimintaterapeuttiopiskelijan kokemuksia ja näkemyksiä toimintaterapiasta maahanmuuttajatyössä

Nimeni on Helka, ja olen loppuvaiheen toimintaterapeuttiopiskelija ammattikorkeakoulu Arcadasta. Tein viimeisen työharjoitteluni Monika-Naiset liiton MoniNaisten Talolla kesä-heinäkuussa 2013. Kiinnostus tehdä työharjoittelu maahanmuuttajien parissa heräsi opintojeni aikana, ja olinkin onnekas, kun pääsin työharjoitteluun MoniNaisten Talolle. Toimintaterapian monet mahdollisuudet nostivat koulunpenkillä istuessani mieleeni kysymyksiä siitä, miten toimintaterapiaa voitaisiin hyödyntää maahanmuuttajien toiminnallisuuden ja osallistumisen edistämiseksi.

Työnä mielekkään ja merkityksellisen arjen tuottaminen maahanmuuttajanaisille

Harjoitteluni aikana havaitsin, että MoniNaisten Talo on maahanmuuttajanaisille tärkeä sosiaalinen ympäristö. Siellä he voivat tavata muita naisia, saada uusia ystäviä ja näin laajentaa sosiaalista verkostoaan, saada ohjausapua arkipäiväisten toimintojen kanssa, kuten laskunmaksussa tai asunnonhaussa sekä osallistua ryhmätoimintoihin. Henkilökohtaisen ohjauksen kautta he harjaannuttavat tärkeitä taitoja, joita he tarvitsevat jokapäiväisessä elämässään. Ohjaajan tuella he oppivat mukauttamaan toimintaansa niin, että toimiminen uudessa maassa olisi sujuvaa. MoniNaisten Talon kerhoissa naiset myös oppivat uusia taitoja, kuten suomen kieltä.

IMG_0023

Muut Talon kerhot, kuten kokkikerho ja jumppa, tukevat muun muassa naisten mahdollisuuksia osallistua mielekkäisiin vapaa-ajan toimintoihin. Kokemukseni kerhojen ohjaajana osoittavat, että nämä eri ryhmätoiminnot ovat naisille mielekkäitä ja merkityksellisiä, sillä osallistujia eri kerhoihin oli aina runsaasti. Painopiste omassa työssäni harjoittelun aikana oli naisten toiminnallisen osallistumisen edistäminen toiminnallisen identiteetin ja toiminnallisen pätevyyden tukemisen ja vahvistamisen avulla. Terapeuttinen toiminta tapahtui sekä yksilöohjauksessa että ryhmämuotoisena jo olemassa olevia kerhotoimintoja hyödyntäen, sekä retkien muodossa. Esimerkiksi suomen kielen ryhmässä sovellettiin luovaa toimintaa kuvakollaasien tekemisen kautta. Teimme myös tutustumisretken Kallion kirjastoon, jolloin naiset saivat ohjaajan tuella muun muassa harjaannuttaa taitojaan pärjätä suomen kielellä MoniNaisten Talon ulkopuolisessa ympäristössä, sekä tutun ryhmän mukana oppia hyödyntämään monipuolisia kirjastopalveluja.

Toimintaterapia kotouttamistyössä – uusi mahdollisuus?

Työharjoitteluni aikana havaitsin, että monet naisten toiminnallisista haasteista liittyivät arkipäiväisistä toiminnoista suoriutumiseen sekä monipuolisen ja tasapainoisen toiminnallisen elämän vahvistamiseen. Siksi mielestäni toimintaterapeuteilla voisi toiminnan asiantuntijoina olla paljon annettavaa erityisesti juuri maahanmuuttajanaisten toiminnallisuuden ja osallistumisen tukemiseksi ja edistämiseksi, ja sitä myötä kotoutumisen edistämiseksi. Toimintaterapian vahvuudet, niin maahanmuuttajatyössä kuin muidenkin asiakasryhmien kohdalla, ovat asiakkaan yksilöllinen kohtaaminen, terapeutin ja asiakkaan välinen yhteistyö ja tavoitteellisuus toimintakyvyn arvioinnin ja suunnitelman teon avulla sekä toiminnan terapeuttisessa käytössä.

Oli hienoa huomata, että Monika-Naiset liitto on ottanut toimintaterapian hyödyt käyttöön ja kuulinkin, että liitossa ollaan suunnittelemassa toimintaterapian menetelmien hyödyntämistä jatkossakin maahanmuuttajien tukemisessa.

Helka Eterma
Monika-Naiset liitto ry:n työharjoittelija

MoniNaisten Talot – kotoutumista käytännössä

Järjestöillä on merkittävä rooli kunnan järjestämien kotoutumispalveluiden täydentäjänä. Monika-Naiset liitto ry on maahanmuuttajanaisille ja heidän lapsilleen erityispalveluja tuottava järjestö, joka toimii asiantuntijana ja vaikuttajana yhdenvertaisuuteen ja väkivaltaan liittyvissä kysymyksissä sekä edistää kotoutumista tukemalla maahanmuuttajanaisten kansalaistoimintaa. Tässä jutussa sukellamme Monika-Naiset liitto ry:n kotoutumispalveluja tuottavien asiakastyöntekijöiden arkeen.
Kotoutumispalvelut on Monika-Naiset liitto ry:ssä organisoitu MoniNaisten Talo -hankkeen alle. Helsingissä, Kemissä ja Mikkelissä toimiva MoniNaisten Talojen tarkoituksena on tarjota maahanmuuttajanaisille monikulttuurinen kohtaamispaikka ja sosiaalinen toimintatila.  Sen tärkeimpiä toimintamuotoja ovat kerhot, yksilöohjaus sekä palveluohjaus. MoniNaisten Talon toiminta ennaltaehkäisee syrjäytymistä, tukee osallisuutta ja kotoutumista uuteen kotimaahan. Matalan kynnyksen periaate mahdollistaa kerhossa aloittamisen itselle sopivana ajankohtana, ja suomen kielen kerhojen ajaksi on järjestetty lastenhoito. Ohjausta ja neuvontaa arkisissa asioissa on helppo pyytää, kun sitä saa luontevan sosiaalisen kanssakäymisen lomassa turvallisessa ympäristössä. Palvelut ovat asiakkaille maksuttomia.MoniNaisten Talo toimii viidettä vuotta Helsingissä, Kemissä ja Mikkelissä on meneillään toinen toimintavuosi. MoniNaisten Talojen henkilökunta piti viikon ajan päiväkirjaa Talojen kirjavista tapahtumista, tässä viikon kohokohdat:

Jumppa on yksi MoniNaisten Talon suosituimmista kerhoista. Kuvaaja: Daniela Wieliczko

Jumppa on yksi MoniNaisten Talon suosituimmista kerhoista.
Kuvaaja: Daniela Wieliczko

Maanantai

Maanantaiaamu Helsingin MoniNaisten Talolla alkoi tuttuun tapaan vapaaehtoisen vetämällä hikijumpalla. Yhdeksän naista kolmesta eri maasta, Somaliasta, Thaimaasta ja Afganistanista, olivat kokoontuneet lempilajinsa ääreen. Maahanmuuttajanaisten liikunnan tarve on suuri, sillä monella naisista on fyysisiä vaivoja, kuten särkyä ja kolotusta. Liikunnasta saa iloa ja energiaa niin, että jaksaa puurtaa kotoutumishaasteiden, kuten suomen kielen opiskelun, parissa.

Heti jumpan jälkeen alkoi Kalliolan nuoret ry:n vetämä Afganistanilaisena äitinä Suomessa -keskusteluryhmä, johon osallistui viisi naista. Ryhmä on vertaisryhmä ja siinä haetaan vastauksia yhteisesti mieltä askarruttaviin kysymyksiin: ”Miten tuen lastani Suomessa?”, ”Äidin ilot ja surut?” ja ”Millainen on hyvä äiti?” Ryhmässä on sekä suomen- että darinkielinen ohjaaja, joten naiset voivat keskustella myös omalla äidinkielellään.

Kemin Moninaisten Talolla kaksi opiskelijaa aloitti harjoittelun maanantaina.  Toinen opiskelee Kemi-Tornio AMK:ssa sosiaalialaa ja toinen Peräpohjolan opistossa nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Aamulla opiskelijat saivat pikaohjausta ja tehtävälistan. Aluekoordinaattori Viktoria Karvonen joutui lähtemään asiakkaan kanssa tapaamiseen lastenpsykiatrin kanssa. Päivän aikana käytiin opiskelijoiden kanssa tarkemmin läpi viikko-ohjelmaa ja Talon sääntöjä. Iltapäivällä Syväkankaan palvelutalolla aluekoordinaattori piti infotilaisuuden Monika-Naiset liitosta sekä MoniNaisten Talon toiminnasta ja palveluista seniorikeskusteluryhmässä.

 Suomen kielen opiskelua Työväenopistolta jalkautuvan opettajan johdolla. Kuvaaja: Shakiba Adil


Suomen kielen opiskelua Työväenopistolta jalkautuvan opettajan johdolla.
Kuvaaja: Shakiba Adil

Tiistai

Tiistaina Mikkelin MoniNaisten Talolla oli vertaistukiryhmä kongolaisille naisille, jotka olivat juuri saapuneet Suomeen. Mukana oli 9 naista. Aiheena oli naisten terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset ja vierailijana terveydenhoitaja.
Viikko 12 on Rasismin vastainen viikko ja aluekoordinaattori Anna Shukan on ollut mukana suunnittelemassa nuorille tarkoitettua Yhdessä rasismia vastaan -tapahtumaa, johon on tulossa erimaalaisia esiintyjiä. Rasisminvastaisen päivän tapahtuman tuottavat yhdessä monet paikalliset toimijat: Monikulttuurisuuskeskus Mimosa ry, joka on myös Mikkelin MoniNaisten Talon tärkeä yhteistyökumppani, Pelastusarmeija, Non Fighting Generation, Maahanmuuttotoimisto, Nuorten kohtaamispaikka Olkkari, kaupungin nuorisotoimi ja Mikkelin MoniNaisten Talo.
Viikon aikana Mikkelin MoniNaisten Talolta haettiin apua mm. päivähoitopaikan hakemiseen, kesätyöpaikkojen etsimiseen, koulutushakuihin sekä verkkopankkiasiointiin. Aluekoordinaattori ohjasi nuoria kohtaamispaikka Olkkariin, jossa he voivat saada apua kesätyöpaikkahaussa. Palveluohjaus on tärkeä osa MoniNaisten Talon toimintaa: asiakas ohjataan sinne, mistä hän voi saada parhaan tiedon.

Kemissä alkoi kello 10 suunnittelupalaveri, johon oli kutsuttu tärkeä yhteistyökumppani ja vuokranantaja, kriisikeskus Turvapoiju, ja sen johtaja Kaisa Lauri. Lisäksi tapaamisessa oli mukana Toivola-Luotola-setlementin toiminnanjohtaja ja Koti Lapissa-hankkeen työntekijä. Palaverin tarkoitus oli miettiä yhteistyökuvioita. Kemi on pieni paikkakunta, mutta työtä tehdään vahvasti verkostoissa ja toimijat ovat omaksuneet tehokkaan verkostomaisen työskentelytavan.
Heti kokouksen jälkeen kello 11 Talo täyttyi naisilla ja lapsilla, koska oli Siivet-perheklubin aika. Iltapäivä sujui rauhallisesti: Arkisuomea-kerhoon tuli vain yksi opiskelija, joka keskusteli opiskelijoiden kanssa ja tutustui heihin.

Torstai

Torstai oli Helsingissä kuuden kerhon päivä. Aamujumpan jälkeen vapaaehtoinen tuli paikalle ohjaamaan kokkikerhoa, jossa tänään tehtiin yhdessä kalakeittoa. Asiakkaat ovat viime aikoina opastaneet mm. irakilaisen spagetin ja salaatin teon saloihin.
Suomenkielen kerhot ovat kaikkein suosituimpia, mikä näkyi taas torstaina. Keskustelevaa suomen kieltä -kerhossa oli 21 naista. Naiset olivat mm. Nepalista, Kongosta, Etiopiasta, Sri Lankasta, Kamerunista ja Angolasta. Ohjaava vapaaehtoinen on kohta valmis toimintaterapeutti.
MoniNaisten Talon kerhot eivät ole virallista koulutusta eikä niistä voi saada todistusta, mutta usein ne ovat ensimmäinen askel suomen kieleen tutustumiseen. Monet naiset jonottavat TE-toimistojen tarjoamiin työvoimapoliittisiin kokopäiväisiin koulutuksiin, mutta jonotusajat voivat olla hyvin pitkiä. Kerhotoiminnan avulla naiset pääsevät aloittamaan opinnot heti. Lastenhoito suomen kielen kerhojen aikana mahdollistaa monien kotiäitien osallistumisen.

Torstaina MoniNaisten Talolla toimiva maahanmuuttajanaisten työllistämishanke Osaavat naiset oli kutsunut vieraaksi erittäin hienon uran Suomessa tehneen nigerialaissyntyisen naisen Oge Enehin, joka jakoi paikalle kerääntyneille akateemisesti koulutetuille naisille arvokkaita vinkkejä työpaikan löytämiseksi.
Samanaikaisesti Talolla toimivan Teehetki-kerhon osallistujat olivat lähteneet Ateneumiin katselemaan taidetta. Teehetki-kerho on yli 50-vuotiaille naisille suunnattu elämyksellinen keskustelukerho, jota vetää kaksi eläkeikäistä kantasuomalaista naista suurella menestyksellä.

Torstaina iltapäivällä Kemin MoniNaisten Talolla äiti-lapsi -kerhossa kokeiltiin vauvataidetta, maalaustarvikkeina toimivat hedelmäsoseet ja lasten näppärät sormet. Vaikka osa ”maaleista” joutui taiteilijanalkujen suuhun, hienoja töitä saatiin aikaiseksi.

 MoniNaisten Talon projektipäällikkö Daniela Wieliczko neuvoo asiakasta. Kuvaaja: Shakiba Adil


MoniNaisten Talon projektipäällikkö Daniela Wieliczko neuvoo asiakasta.
Kuvaaja: Shakiba Adil

Perjantai

Perjantaina Helsingin MoniNaisten Talolla vieraili maahanmuuttajanaisten opiskelijaryhmä. Heille kerrottiin toiminnasta ja palveluista selkosuomeksi – lopulta ryhmästä löytyi lisää asiakkaita sekä MoniNaisten Talolle että väkivaltatyöhön erikoistuneelle Monika-Naiset liiton Voimavarakeskus Monikalle.
Perjantaina sukulainen, joka oli kuullut toiminnasta, toi paikalle uuden asiakkaan. Nainen ei puhunut suomea eikä englantia, mutta onneksi meneillään oli Luetaan yhdessä -verkoston suomenkielen kerho, johon nainen ohjattiin. Hänet otettiin lämpimästi vastaan ja ryhmästä löytyi samaa kieltä puhuvia naisia. Hän päätti jatkaa kerhossa.
MoniNaisten Talo-hanke on onnellinen kaikista mahtavista vapaaehtoisista, jotka luovat toimintaa ja kohtaamisia maahanmuuttajanaisille.