Tag Archives: lausunto

Monika-Naiset liiton lausunto työ- ja elinkeinoministeriölle hallituksen esityksestä laiksi kotoutumisen edistämisestä

Monika-Naiset liitto ry
16.6.2017

Jakelu:
Työ- ja elinkeinoministeriö

ASIA: Monika-Naiset liitto ry:n lausunto

Viite: Lausuntopyyntönne 8.5.2017 (TEM/949/03.01.01/2017); luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä

Monika-Naiset liitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua otsikkoasiassa. Liitto oli myös mukana Etnisten suhteiden neuvottelukunnan lausunnon laatimisessa esitystä koskien.

 

35) 1 luku Yleiset säännökset, kommentit:

Liitto pitää lain tarkoitusta edistää kotoutumista ja hyviä väestösuhteita, maahanmuuttajien työllisyyttä, osallisuutta, hyvinvointia, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistamista ja palveluiden saatavuuden parantamista erittäin tärkeinä tavoitteina. On tärkeää, että lakiluonnos perustuu läpileikkaavasti perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Esityksen tavoitteena on säätää kotoutumisen edistämisestä selkeästi ja johdonmukaisesti ottaen huomioon maakunta- ja sote, sekä aluekehitys- ja kasvupalvelu-uudistusten edellyttämät muutostarpeet. Uudistuksia koskeva lainsäädäntö on keskeneräinen eikä sitä ole hyväksytty eduskunnassa. Tämä tekee esityksen arvioinnista osin hypoteettista: tiedossa ei ole millaisina lait hyväksytään ja miten uudistukset toteutuvat käytännössä.

Lakiesitys kotoutumisen edistämisestä korostaa maakunnan roolia maahanmuuttajien kotoutumisessa; sen mukaan sille tulisi yleis- ja yhteensovittamisvastuu kotouttamisen kehittämisestä, suunnittelusta ja seurannasta maakunnassa. Kunnalle jäisi yleisvelvoite kotoutumisen edistämisestä kuntatasolla. Kotoutumisen edistäminen olisi otettava huomioon kuntastrategiassa ja talousarviossa. Kuntien verotulojen arvioidaan kuitenkin pienevän merkittävästi maakuntauudistuksen jälkeen. Tällä on olennaista merkitystä kotoutumiseen käytettävissä oleviin resursseihin.

Maakunnan olisi valmisteltava maahanmuuton ja kotouttamisen maakuntaohjelma monialaisessa yhteistyössä esim. järjestöjen ja muiden tahojen kanssa. Palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden ja rahoituksen tason riittävyyden toteutumista seurattaisiin valtakunnallisesti ja maakunnittain määritellyssä neuvottelukunnassa ja seurantaa varten laadittaisiin omavalvontaohjelma.

Monika-Naiset liitto ry pitää uudenlaista kotoutumisen edistämisen suunnittelun, kehittämisen, yhteensovittamisen ja seurannan rakennetta epäselvänä. Rooleja ja vastuita ei tarkemmin määritellä, vastuualueet ovat osittain päällekkäiset. Kuvatun kaltainen monialaisen yhteistyön onnistuminen käytännössä edellyttäisi selkeää ja tehokasta koordinaatiota. Lakiluonnos ei anna vastausta kuka kotoutumisen edistämistä käytännössä koordinoi. Uusi rakenne myös mahdollistaa ja kannustaa uusien toimijoiden ryhtymistä kotoutumisen palvelujen tuottajiksi. Huolemme on, miten varmistetaan palvelujen laatu, lainmukaisuus ja yhdenvertaisuus. Lain määrittelyssä myös palveluntuottaja termi jää epäselväksi; tarkoitetaanko myös oppilaitoksella ja koulutuksen järjestäjällä palveluntuottajaa?

Liitto on tehnyt 19 vuotta työtä kotoutumisen edistämiseksi. Erityiskohderyhmäämme ovat maahanmuuttajataustaiset naiset ja heidän lapsensa. Tarjoamme matalan kynnyksen palveluita kotoutumisen, kuntoutumisen ja työllistymisen tukemiseksi sekä väkivaltaa kokeneiden auttamiseksi. Toimimme tiiviissä moniammatillisessa yhteistyössä järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa sekä viranomaisten ja kuntien kumppanina peruspalvelujen aukkopaikkojen täydentäjinä.

Kokemuksemme mukaan kohderyhmäämme kuuluvat naiset jäävät herkästi peruspalvelujen ulkopuolelle. Syynä voi olla esim. kunnan riittämättömät kotoutumispalvelut tai se, ettei kunnan työntekijällä ole aikaa ja osaamista tunnistaa yksilöllisiä kotoutumistarpeita. Esimerkiksi lähi- ja parisuhdeväkivallalla, kunniaan liittyvällä väkivallalla, pakkoavioliittotilanteilla, ihmiskaupalla ja näistä aiheutuvilla seurauksilla on iso vaikutus yksilön kognitiivisiin kykyihin, mielenterveyteen ja yleiseen toimintakykyyn ja siten kotoutumiseen.

Haavoittuvassa asemassa oleville erityisryhmille ei ole riittävästi saatavilla kotoutumisen tukea. Näissä tilanteissa järjestöjen rooli tuen tarjoajina korostuu. Pienet järjestöt, joilla olisi potentiaalia ja asiantuntemusta kotoutumista tukevaan työhön, eivät kuitenkaan tosiasiallisesti pysty kilpailemaan markkinoilla. On huolehdittava, että näiden merkittävien kotoutumisen tukitoimintojen tarjoajien osaamista ja resursseja vahvistetaan.

Kohderyhmämme näkökulmasta nykyinen kotoutumisjärjestelmä on epätasa-arvoinen ja palvelujen saatavuus ja laatu riippuu paljolti asuinpaikasta ja alueelliset erot voivat olla suuria. Huolemme on, miten vielä keskeneräisiin sote- ja maakuntauudistuksiin pohjautuvassa uudenlaisessa kotoutumisen rakenteessa osataan ottaa huomioon näiden haavoittuvien ryhmien tarpeet, pystytäänkö parantamaan palvelujen saatavuutta ja laatua ja yhdenvertaisuutta tai vahvistuvatko eriarvoisuutta ja ulkopuolisuutta tuottavat rakenteet entisestään? Vastuunjako ja käytännön toteutus kotoutumisen edistämiseksi ovat muotoutumassa uudella tavalla, mutta se ei saa vaikuttaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen.

 

36) 2 luku Kotoutumista edistävät palvelut, kommentit:

Pykälässä tulisi yksiselitteisesti määritellä se, kenellä on vastuu alkukartoituksen laatimisesta riittävällä asiantuntemuksella ja osaamisella. Pykälässä 11 roolit eivät ole selkeät maakunnan ja kunnan välillä. Pykälässä ei myöskään käy ilmi alkukartoituksen luonne: laaditaanko se maahanmuuttajalle tai maahanmuuttajan kanssa hänet osallistaen. Momentti 1 perusteella maakunta laatii alkukartoituksen maahanmuuttajalle yksipuolisesti. Perustellusta syystä 1 momentin 2 ja 3 kohdista poiketen kunta ja maahanmuuttaja tai maakunta ja maahanmuuttaja voivat laatia alkukartoituksen keskenään. Selväksi ei käy, mitkä nämä perustellut syyt ovat ja tämä jättää paljon tulkinnanvaraa työntekijöille. Olisi tärkeä varmistaa, että kaikki maahanmuuttajat voivat yhdenvertaisesti osallistua heidän oman kotouttamissuunnitelmansa laatimiseen. Esityksen mukaan alkukartoitus laaditaan kahden viikon kuluessa asiakkuuden alkamisesta tai alkukartoitusta koskevasta pyynnöstä. Tämä on selkeää silloin, kun kyseessä on 2 § 1 momentin mukainen henkilö, joka ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi. Asiakkuuden alkamishetken tulisi olla yksiselitteinen myös silloin, kun kyseessä on sosiaalipalveluihin kuuluva henkilö.

14 § määritellyt kotoutumisuunnitelman järjestämisvastuut ovat epäselvät. Ongelmaksi muodostuu se, jos osalle maahanmuuttajista ei laadita kotoutumissuunnitelmaa, esimerkiksi kotivanhemmille. Käytännön työmme kautta näemme, miten kotona lapsia hoitavat naiset jäävät syrjään virallisista kotoutumispalveluista. He saattavat syrjäytyä moneksi vuodeksi kotiin, jolloin suomen kielen taito ja yhteiskunnassa toimimisen valmiudet eivät kehity. Tilanteet vahvistavat naisten epätasa-arvoista asemaa ja luovat rakenteen, jossa syrjäytymisen malli siirtyy vanhemmilta lapsille. Perheen lapset joutuvat ottamaan aikuiselle kuuluvaa vastuuta, mikä hidastaa heidän omaa tasapainoista kotoutumistaan uuteen maahan.

On välttämätöntä, että kotoutumissuunnitelman laatimisesta vastaavat tahot ja keskeinen sisältö on yksiselitteisesti määritelty.

16 § Maahanmuuttajan velvollisuus noudattaa kotoutumissuunnitelmaa on esityksessä tiukka. Tilanne on ongelmallinen jos maahanmuuttajalta edellytetään osallistumista kotoutumissuunnitelmaan sovittuun palveluun toimeentulotuen alentamisen uhalla vaikka hänellä ei olisi tosiasiallista mahdollisuutta tai toimintakykyä osallistua siihen. Esimerkkinä ovat pienten lasten kanssa kotona olevat äidit tai vaikeissa tilanteissa olevat (esimerkiksi pari- ja lähisuhdeväkivalta tai muu väkivalta, joka estää suunnitelman laatimiseen osallistumista tai sen noudattamista). Jotta maahanmuuttajan ymmärrys hänelle annetuista velvoitteista voidaan tosiasiallisesti varmistaa muun kuin tulkkauksen avulla, olisi tässä pystyttävä hyödyntämään omakielistä ohjausta ja esimerkiksi tekemään yhteistyötä järjestöjen kanssa.

Maakuntaa velvoitetaan tarjoamaan kotoutumissuunnitelmaan sisältyviä palveluja ”käytettäväksi osoitettavien määrärahojen rajoissa”. Maahanmuuttajan velvollisuus noudattaa kotoutumissuunnitelmaa sanktion uhalla on tässä tiukempi kuin suunnitelman laativan / suunnitelman laatimisesta vastaavan maakunnan. Riittävillä resursseilla, laadukkaasti ja osallistavasti laaditun yksilöllisen kotoutumissunnitelman tulisi olisi sitovampi velvoite myös maakunnalle.

Koulutukseen ja työelämään siirtymisen nopeuttaminen edellyttäisi kotoutumissuunnitelmien laadun parantamista, konkreettisuuden lisäämistä, realistisuutta ja yksilöllisesti räätälöityjen ratkaisujen käyttämisestä. Tämä olisi myös taloudellisesti kestävämpi ratkaisu. Kaiken kaikkiaan kotoutumisen alkuvaiheeseen tulisi panostaa nykyistä paljon paremmin. Tutkimukset osoittavat, että yksilöllinen, lyhytaikainen ja hyvin resursoitu toimenpide vaikuttaa tehokkaammin kuin väljät ja pitkäaikaiset suunnitelmat.

 

37) 3 luku Kotoutumisen edistäminen maakunnassa, kommentit:

Monika-Naiset liitto pitää tärkeänä, että kotoutumislain yleisperusteluihin on kirjattu monialaisen yhteistyön velvoite kotoutumista kehitettäessä (3 luku 21 §) maakunnissa ja kunnissa.

On tärkeää, että sekä kunnat että maakunnat tekevät yhteistyötä kotoutumisen edistämiseksi järjestöjen kanssa. Tämä järjestöyhteistyön velvoite on kirjattava lakiin. Järjestöjen ja kunnan yhteistyö on kirjattu sote-järjestämislakiesitykseen, mutta maakunnan osalta vastaava yhteistyövelvoite on puuttunut. Maakunta voi hoitaa vain niitä asioita jotka lainsäädännön mukaan sille kuuluvat. Jos järjestöyhteistyö ei ole laissa, ei maakunta jatkossa voi välttämättä avustaa kuntia. Se tarkoittaisi, että monien järjestöjen toiminnot voisivat loppua tai supistua merkittävästi. Monia järjestöjen kotoutumisen matalan kynnyksen toimintoja on rahoitettu monikanavaisesti, osa Veikkauksen tuotoilla (STEA), osa kuntien toiminta-avustuksilla. Näissä tilanteissa ei ole kysymys myytävästä palvelusta, vaan järjestölähtöisestä auttamistyöstä kuten meillä Monika-Naiset liitossa.

On välttämätöntä, että näille matalan kynnyksen järjestölähtöisille auttamismuodoille turvataan maakuntien toiminta-avustukset Veikkauksen rahapelituottojen rinnalla, jotta järjestöt tosiasiallisesti voivat olla omalla asiantuntemuksellaan mukana monialaisessa yhteistyössä. Samalla pitää varmistaa, että pitkäjänteisellä kuntien ja järjestöjen yhteistyöllä kehitetyt kotoutumisen tuen muodot voivat jatkua eivätkä romutu uudistuksessa.

 

38) 4 luku Kotoutumisen edistäminen kunnassa, kommentit:

Kunnan roolia kotoutumisen edistämisen suunnittelussa ja kehittämisessä on esityksessä täsmennettävä. On muistettava, että kuntien talous tulee kiristymään entisestään. Kunnille on varattava riittävät resurssit kotoutumisen edistämiseen ja esimerkiksi henkilöstön osaamisen kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

 

39) 5 luku Valtion kotoutumista edistävät toimet, kommentit:

  • 35 säädetään ihmiskaupan uhrille annetuista palveluista ja tukitoimista aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Epäselväksi jää, kuinka pitkään ajallisesti maakunnille ja kunnille korvauksia maksetaan. Käytännössä ihmiskaupan uhri voi tarvita erityispalveluja pitkäaikaisesti ja kenties pysyvästi. Asiasta on tärkeä säätää yksiselitteisesti.

Kunnioittavasti Monika-Naiset liitto ry:n hallituksen puolesta,

Jenni Tuominen
Toiminnanjohtaja

Asiantuntijat:

Natalie Gerbert, Voimavarakeskus Monikan johtaja, Monika-Naiset liitto ry
Marisel Soto Godoy, MoniNaisten Tilan koordinaattori, Monika-Naiset liitto ry

Lausunto (pdf)

Monika-Naiset liiton lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle hallituksen esityksestä turvakotilaiksi

Sosiaali- ja terveysministeriö
STM 004:00/2017
28.4.2017

Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle hallituksen esityksestä turvakotilaiksi

Monika-Naiset liitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua ko. asiassa. Liitto oli edustettuna myös turvakotilain arviointiryhmässä.

Monika-Naiset liitto ry on tehnyt työtä maahanmuuttajataustaisiin naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi 19 vuotta. Liittoon on kertynyt erityisosaamista pari- ja lähisuhdeväkivallan ja väkivallan kulttuuristen erityispiirteiden kuten pakkoavioliiton, kunniaan liittyvän väkivallan ja ihmiskaupan uhrien auttamistyöstä. Liiton Turvakoti Mona on toiminut 13 vuotta tarjoten kriisipalvelua tälle erityiskohderyhmälle.[1]

Turvakoti Mona on toiminut 1.7.2015 alkaen turvakotipalvelun tuottajana THL:n kanssa tehdyllä puitesopimuksella. Kokemukset voimassa olevan lain toimivuudesta ja toimimisesta turvakotipalvelun tuottajana ovat myönteisiä. Laki on tuonut turvakotitoimintaan selkeyttä, jatkuvuutta ja vakautta. Sopimuksella varmistettu rahoitus on antanut aikaisempaa paremmat edellytykset toiminnan organisoimiselle ja kehittämiselle sekä henkilöstön että kohderyhmän näkökulmasta. Vahvemmat ja selkeämmät toimintarakenteet ja yhtenäiset toimintaohjeistukset ovat helpottaneet arkista työtä. Turvakoti Monan asiakaskunta on haastava: monietnisen ja eri kieliä puhuvan kohderyhmän auttamistyö edellyttää henkilökunnalta laaja-alaista erityisosaamista. Joukossa on mm. vasta maahan tulleita turvapaikanhakijoita, ihmiskaupan uhreja ja paperittomia. On myönteistä, että THL on järjestänyt kaikille turvakotien työntekijöille koulutuksia. Pidämme tärkeänä, että niitä järjestetään säännöllisesti ja että myös maahanmuuttajataustaisiin naisiin liittyvän väkivallan erityispiirteistä tarjotaan koulutusta koko turvakotiverkostolle. Koemme, että voimassa olevan lain puitteissa tehty yhteistyö THL:n kanssa on ollut toimintaamme tukevaa ja kehittävää. Yhteisen koordinaation myötä syntynyt verkostoyhteistyö muiden turvakotipalveluntuottajien kanssa on myös ollut hedelmällistä ja kehittänyt uusia käytäntöjä työn tueksi.

Lausunnon kohteena olevan hallituksen esitysluonnoksen tarkoituksena on ehdottaa säädettäväksi uusi turvakotilaki, jonka tavoitteena on erityisesti turvakotipalvelujen rahoitusta koskevien periaatteiden selkiyttäminen nykyisestä. Jatkossa sopimusta turvakotipalvelun tuottamisesta ei enää tehtäisi, vaan siirryttäisiin kokonaan valtionavustuslakiin perustuvaan järjestelmään. Turvakotitoimijana liitto pitää tätä selkeyttämistä positiivisena suuntana.

Monika-Naiset liiton mielestä lakiehdotukseen liittyy kuitenkin huolenaiheita, joita seuraavassa lyhyesti käsittelemme:

2 § Määritelmät

Monika-Naiset liitto ry muistuttaa, että turvakotilain taustalla oleva Istanbulin sopimus kattaa laajasti kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot – fyysisen, psyykkisen, seksuaalisen väkivallan lisäksi vainoamisen, pakkoavioliitot, naisten sukuelinten silpomisen – kaikki ne teot, jotka voivat aiheuttaa tai aiheuttavat naisille ruumiillista, seksuaalista, henkistä tai taloudellista haittaa tai kärsimystä.

Hallituksen esityksessä turvakotipalvelut rajattaisiin nykyistä selvemmin lähisuhdeväkivallan uhrien auttamiseen. Jatkossa ei enää säädettäisi voimassa olevan lain 6 § 2 momenttia siitä, että turvakotiin voidaan ottaa myös lähisuhdeväkivaltaan rinnastuvien syiden vuoksi jos turvakotipalvelu vastaa henkilön avuntarvetta eikä avun antaminen aiheuta haittaa tai vaaraa muille turvakodissa oleville.

Rajausta perustellaan sillä, että valtaosa asiakkaista hakeutuu turvakoteihin nimenomaan lähisuhdeväkivallan takia, mikä onkin todellista. Lisäksi em. säännös 6 § 2 momentin todetaan aiheuttaneen epävarmuutta siitä, mitä nämä rinnastuvat syyt käytännössä ovat. Lakiehdotuksen perusteluosassa viitataan Istanbulin sopimuksen 23 artiklaan. Istanbulin sopimuksen selitysmuistiota tulkitaan siten, että turvakotipalvelut olisi tarkoitettu nimenomaan perheväkivallan uhreille, eikä turvakotipalvelua tulisi tarjota myös muunlaisen väkivallan uhreille.

Liitto on Istanbulin sopimuksen velvoitteiden tulkinnasta eri mieltä ja pitää näitä rajauksia ongelmallisina uhrin näkökulmasta. Esimerkiksi kunniaan liittyvän väkivallan tekijä ei aina kuulu uhrin lähipiiriin. Rajaus sulkisi pois esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhrit, jotka saattavat myös tarvita turvakodin palveluja. Pidämme tärkeänä, että turvakodilla olisi jatkossakin mahdollisuus tarjota palvelujaan, jos uhrin katsotaan näistä hyötyvän.

Liitto pitää erittäin tärkeänä ja myönteisenä sitä, että lakiesityksessä mahdollistetaan edelleenkin turvapaikanhakijoiden ja paperittomien yhtäläinen oikeus päästä turvakotiin ja että palveluun voi hakeutua myös nimettömästi. On erinomaista ja vahva viesti lainsäätäjältä: väkivaltapalvelut kuuluvat myös paperittomille.

Liitto esittää, että 2 § käytetään Istanbulin sopimuksen mukaista määritelmää Naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta ja korjataan termi johdonmukaisesti lakiesityksen muihinkin kohtiin.

Ihmiskaupan uhrit

Monika-Naiset liitto ry on tehnyt pitkään ihmiskaupan uhrien auttamistyötä. Kokemuksemme mukaan turvakodeilla on ollut oma tärkeä asemansa ihmiskaupan uhrien tukijoina. Kuten arviointityöryhmässäkin olemme tuoneet esille, ihmiskaupan uhrien auttamiseen turvakodissa liittyy haasteita. Tilanteeseen on haettu uudessa turvakotilakiesityksessä ratkaisua siten, että ihmiskaupan uhrit eivät enää jatkossa pääsisi turvakotiin, ellei kyseessä samalla olisi myös lähisuhdeväkivalta.

On kuitenkin tärkeä huomata, että joissakin ihmiskauppatapauksissa on erittäin vaikea määritellä, onko uhrin kokema väkivalta lähi- ja parisuhdeväkivaltaa tai ei. Esimerkiksi uhrin ”työnantaja” voi käyttää tätä mm. seksuaalisesti hyväksi – onko tapaus ainoastaan työperäistä ihmiskauppaa tai myös pari- ja lähisuhdeväkivaltaa? On mahdotonta tarjota uhrille laadukasta tukea vain pari- ja lähisuhdeväkivaltaan ja rajata muut väkivallan ja hyväksikäytön kokemukset pois. Tästä näkökulmasta lakiehdotuksen rajaus ei tuo kaivattua selkeyttä ihmiskaupan uhrien auttamiseen turvakodeissa. Esityksessä rajausta mm. perustellaan sillä, että ihmiskaupan uhrien auttamiseksi on olemassa erillinen auttamisjärjestelmä.

Liitto esittää, että tältä osin valmistelua jatketaan. Myös Yhdenvertaisuusvaltuutettu / kansallinen ihmiskaupparaportoija on vedonnut lausunnossaan siihen, että turvakotijärjestelmää kehitettäisiin siten, että se vastaisi tarvittaessa myös ihmiskaupan uhrien palvelutarpeeseen. Palvelujen kehittämisessä on ensiarvoisen tärkeää, että eri hallinnonalojen viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä ja esimerkiksi sisäasiainministeriön koordinoima ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä ja koordinaattori sekä kansallinen ihmiskaupparaportoija ovat konkreettisesti suunnittelussa mukana. Suomen kokoisessa pienessä maassa on erittäin tarpeellista ja tärkeää, että eri hallinnonalojen viranomaiset keskustelevat ja linjaukset kansainvälisten velvoitteiden (tässä esim. Istanbulin sopimus, Uhridirektiivi, Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastainen yleissopimus) tulkinnoista ja toimeenpanosta tehdään yhdessä. Sopimusten velvoitteet koskevat usein samoja kohderyhmiä, jotka Suomessa saattavat olla pilkottuna eri hallinnonaloille. Yhteisvalmistelulla säästyttäisiin ristiriitaisilta ohjeistuksilta ja päällekkäiseltä työltä. Esimerkkinä tästä on esimerkiksi Valtioneuvoston Ihmiskaupan vastainen toimintaohjelma vuodelta 2016. Siinä todetaan, että ihmiskaupan uhrit saattavat tarvita tuettua ja turvallista asumispalvelua eri tilanteissa ja on tärkeä tiedottaa turvakoteja ja kuntia seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneiden ihmiskaupan uhrien mahdollisuuksista saada apua turvakodeista. Tältä osin lakiesitys ja toimintaohjelma ovat ristiriidassa.

Liitto ehdottaakin, että tämän erityisen haavoittuvassa asemassa olevan uhriryhmän auttamisesta sovitaan poikkihallinnollisessa yhteistyössä ja etsitään vaihtoehtoja ja korvaava järjestelmä nykykäytännölle, jotta vastaavat palvelut ihmiskaupan uhreille voidaan turvata. Liitto pitää hyvänä kansallisen ihmiskaupparaportoijan lausunnossaan esille tuomaa ratkaisuehdotusta, että osalle turvakodeista annettaisiin mahdollisuus erikoistua myös ihmiskaupan uhrien auttamiseen. Esimerkiksi Turvakoti Monassa olisi pitkän käytännön kokemuksensa kautta hyviä edellytyksiä tällaiseen erikoistumiseen.

Linjauksen tekeminen ja sen soveltaminen käytäntöön turvakotitoiminnassa edellyttäisi hyvin tiivistä yhteistyötä viranomaisten ja toimijoiden kesken. Liitto toivoo, että tällaiselle yhteisponnistukselle löytyisi tahtoa ja kunnianhimoa, jotta turvakotitoiminta tosiasiallisesti saadaan selkiytettyä suhteessa ihmiskaupan uhrien auttamiseen. Tämä toisi helpotusta sekä käytännön työhön turvakodeissa että mahdollistaisi sen, että ihmiskaupan uhrien oikeus saada apua toteutuisi yhdenvertaisemmin.

Turvakotijakson jälkeiset palvelut

Lakiesityksen nykytilan arvioinnissa todetaan, että turvakotijakson jälkeisiä tukipalveluja on riittämättömästi, ne ovat järjestöjen varassa ja niiden pitkäjänteinen rahoitus on epävarmaa. Sosiaalihuoltolain mukaan sosiaalipalveluja on järjestettävä lähisuhde- ja perheväkivallasta aiheutuvan tuen tarpeeseen. Käytännössä tämä ei toteudu. Liitto esitti huolensa asiasta jo voimassa olevan turvakotilain valmistelussa. Asiaa ei ole riittävästi otettu huomioon tulevan sote- ja maakuntauudistuksen valmisteluissa. Liitto on huolissaan kohderyhmänsä mahdollisuudesta päästä tuen piiriin tulevassa rakenteessa, koska nykyisessäkin järjestelmässä haavoittuvat ryhmät ovat jääneet palvelujen ulkopuolelle, eikä peruspalveluissa ole pitkäjänteisen koulutuksen puuttuessa riittävästi osaamista tunnistaa ja tukea väkivaltaa kokeneita maahanmuuttajataustaisia naisia. Kuten nykytilan arvioinnissa todetaan, on avopalvelujen turvaamisen kehittämistyö tehtävä laajasti yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kanssa.

Lopuksi

On myönteistä, että lakiehdotuksessa nostetaan esille nykyisten turvakotien riittämätön paikkatilanne. Kuten luonnoksessa todetaan, Euroopan neuvoston suosituksen mukaan Suomessa tulisi olla noin 500 turvakotipaikkaa. Nykytilanne 143 perhepaikkaa ei ole riittävä. Paikkojen lisääminen edellyttää lisää rahaa turvakotitoimintaan. On toki hyvää kehitystä, että turvakotien toimintaan osoitettuja määrärahoja on viime vuosina lisätty. Rahoitustaso on kuitenkin edelleen riittämätön. Turvakotien rahoitus on turvattava vastaamaan Euroopan neuvoston suosituksia.

Kunnioittavasti Monika-Naiset liiton hallituksen puolesta,

Jenni Tuominen
Toiminnanjohtaja, Monika-Naiset liitto ry

Asiantuntijat:
Ljudmila Kettunen, Turvakoti Monan johtaja, Monika-Naiset liitto ry
Natalie Gerbert, Voimavarakeskus Monikan johtaja, Monika-Naiset liitto ry

[1] Turvakoti Mona palvelee valtakunnallisesti, vuosittain noin 40% asiakkaista voi olla pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.  Esimerkiksi vuonna 2016 Turvakoti Monassa oli asiakkaina 290 henkilöä, joista 152 oli lapsia. Turvakodin vuosittainen täyttöaste keskimäärin 100%.

Lausunto hallituksen esityksestä turvakotilaiksi_28_4_2017 (pdf)

Lausunto ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän lainsäädäntömuutoksista SM:lle 15.11.2016

Monika-Naiset liitto jätti eilen sisäministeriölle lausunnon ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää koskeneen lainsäädäntömuutoksen (389/2015, HE 266/2014) vaikutuksista sekä ihmiskaupan uhrien auttamisessa ja tunnistamisessa ilmenevistä mahdollisista puutteista.

Lue koko lausunto täältä (pdf).

Lausunto oikeusministeriölle rikoksen uhrin tiedonsaannin edistämisen työryhmän ehdotuksesta

Monika-Naiset liitto ry

15.9.2016

Lausunto oikeusministeriölle rikoksen uhrin tiedonsaannin edistämisen työryhmän ehdotuksesta [OM 8/012/2015]

Monika-Naiset liitto kiittää mahdollisuudesta esittää näkemyksiä em. ehdotuksesta. Liitto pitää myönteisenä uhridirektiivin mukaisen rikoksen uhrin tiedonsaantioikeuden toteutumisen edistämistä. Työryhmän ehdotuksessa esitettyjen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kuitenkin sitä, että toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa kiinnitetään riittävästi huomioita erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien rikosten uhrien, kuten maahanmuuttajataustaisten naisten, erityistarpeisiin. Työryhmän ehdotuksessa esitellään tärkeitä kehittämisehdotuksia, mutta avoimeksi jää kysymys, kenen vastuulla ehdotusten toimeenpano on ja mitä taloudellisia resursseja siihen on varattu.

Monika-Naiset liitto on kehittänyt ja tarjonnut palveluja väkivaltaa tai sen uhkaa kokeville maahanmuuttajataustaisille naisille jo 15 vuotta. Vuositasolla palveluistamme saa apua n. 700 naista, jotka ovat pari-ja lähisuhdeväkivallan, kunniaan liittyvän väkivallan, pakkoavioliiton tai ihmiskaupan uhreja.

Liitto pitää tärkeänä, että uhrilla on mahdollisuus saada tietoa selkokielellä tai eri kieliversioilla. Tulkkauksen laatuun ja tulkkien ammattimaisuuteen erityisesti harvinaisten kielten ja pienten etnisten yhteisöjen kohdalla, on kiinnitettävä erityistä huomiota. Joissakin tapauksissa myös tulkin sukupuolella on merkitystä. On varmistettava, ettei tulkkaustilanne aseta uhria entistä haavoittuvaisempaan asemaan. Tästä syystä sekä tulkkien että esitutkintaviranomaisten koulutuksessa erityiskysymyksiin on panostettava riittävästi.

Uhrin oikeuden kannalta on erittäin tärkeää varmistaa, että uhri tulee ymmärretyksi. Samalla on varmistettava, että viestinnän yksinkertaistuminen ei johtaisi siihen, että uhri saa vähemmän tietoa omista oikeuksistaan. Tämä edellyttää, että kaikilla esitutkintaviranomaisilla on riittävästi tietoa esimerkiksi naisten ja lasten asemasta ja muista kulttuurisista kysymyksistä ko. yhteisössä. Kulttuuriseikat, ennakkoluulot tai epäluottamus viranomaisia kohtaan voivat aiheuttaa ymmärtämisvaikeuksia eri taustoista tulevien uhrien kohdalla ja vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten rikoksen uhri kykenee ottamaan esille ja sanoittamaan tapahtumia.

Monika-Naiset liiton väkivaltatyön asiantuntijat tarjoavat tukea ja tietoa sekä uhrille ja viranomaisille. Pidämme tärkeänä, että poliisin ja muiden uhreja kohtaavien viranomaisten koulutuksessa kiinnitetään erityishuomiota tukipalveluihin ohjaamiseen. Keskeiset toimijat onkin hyvin kerätty www.oikeus.fi/tukipalvelut -sivustolle ja näitä tulee ylläpitää ja päivittää. On myös tiedostettava, että monesti maahanmuuttajataustaisten rikoksen uhrien kohdalla pelkkä tiedon antaminen tai palvelusta kertominen ei ole riittävää, vaan on varmistettava, että uhri todella pääsee avun piiriin.

Liitto pitää tärkeänä, että Työryhmän kehittämisehdotusten toimeenpanoa seurataan ja niiden toteutumista arvioidaan määrä-ajoin.

Monika-Naiset liitto ry muistuttaa, että rikoksen uhrin tiedonsaannin edistäminen ja uhreille suunnattujen tukipalvelujen resursointi tulee olla tasapainossa. Tällä hetkellä monet järjestöjen ylläpitämät tukipalvelut ovat erittäin kuormittuneita eivätkä niiden resurssit riitä palvelujen laajentamiseen. Uhrien tukipalvelujen saatavuudessa on myös isot alueelliset erot. Työryhmän ehdotuksessa ei esitetä konkreettisia ratkaisuja siihen, miten uhrien tukipalveluihin ohjaaminen toteutuu alueilla, joissa palveluja (esim. turvakotia, raiskauskriisikeskuksia, matalan kynnyksen palveluita) ei ole lainkaan olemassa tai ne ovat todella riittämättömät.

Liitto pitää tärkeänä, että viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välistä yhteistyötä lisätään rikoksen uhrien tiedonsaannin edistämiseksi. Tehokas tiedonvälitys ja yhteistyö tukevat kaikkia osapuolia ja sillä vaikutetaan positiivisesti myös uhrien asemaan.

Kunnioittavasti Monika-Naiset liiton hallituksen puolesta,

Jenni Tuominen
Toiminnanjohtaja
Monika-Naiset liitto ry
puhelin 045 6759 276

Lausunto sisäministeriölle luonnoksesta ihmiskaupan vastaiseksi toimintaohjelmaksi 2016-2017

29.2.2016

Monika-Naiset liitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua näkemyksensä em. toimintasuunnitelman luonnoksesta.

Monika-Naiset liitto ry on tehnyt ihmiskaupan vastaista työtä vuodesta 2006. Vuosien aikana liitossa on tehty kansainvälistä yhteistyötä, vaikuttamistyötä sekä ruohonjuuritason uhrien tunnistamis- ja auttamistyötä. Vuosittain toiminnassamme tunnistetaan noin 10-20 tapausta, joissa on syytä epäillä ihmiskauppaa.

Liitto toivoo, että toimintaohjelman toimenpiteitä konkretisoidaan ja siihen sisällytetään mitattavissa olevia ehdotuksia siitä, miten ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaatiota ja kansallista yhteistyötä kehitetään. Käsillä oleva luonnos ei valitettavasti vielä anna vastausta tähän.

Erityisesti haluamme kiinnittää valmistelijoiden huomiota seuraaviin nykytilanteen epäkohtiin: alueelliset erot viranomaisten ja muiden toimijoiden osaamisessa tunnistaa ihmiskaupan uhreja, tukipalvelujen määrä ja laatu ja alueelliset erot näissä, ihmiskaupan vastaisen työn resursointi ja koordinointi. Myös toimenpiteet kysynnän vähentämiseksi ja kysynnän ehkäisemiseksi sekä sukupuolivaikutusten arviointi on lisättävä toimintaohjelmaan.

1. Ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaation ja kansallisen yhteistyön kehittäminen

Tässä kappaleessa keskitytään ihmiskauppakoordinaattorin tämänhetkiseen toimintaan ja kokemuksiin toiminnasta. Luonnoksessa olisi tärkeä tuoda selkeämmin esille, millä tavoin arviointi- ja palautetieto on kerätty, mitkä kehitysehdotukset tulivat esiin ja miten ne on otettu huomioon tulevan toiminnan suunnittelussa.

Osiossa korostetaan, että ihmiskaupan vastaisen työn rahoitus on monin tavoin vahvistunut. Kohta jää kuitenkin epäselväksi. Olisi tärkeä tuoda konkreettisesti esille, mitä lisäresursseja on otettu käyttöön ja mihin toimintaan ne on kohdistettu.

Liitto näkee koordinaattorin yhtenä tärkeänä tehtävänä kerätä ajantasaista tietoa ihmiskaupan vastaisen työn tilanteesta Suomessa. On tärkeää, että koordinaattori kerää eri toimijoiden tilastoja ja havaittuja ongelmia ja etsii näihin tehokkaasti ratkaisuja ja välittää tarvittavaa tietoa eri hallinnonalojen päätöksenteon tueksi. Kokemuksemme mukaan tähän työhön ei ole riittävästi vielä ehditty paneutua.

2. Ihmiskaupan uhrien etsiminen, tunnistamisen ja auttamisen tehostaminen

Kansallisen uhrien tunnistamista ja ohjaamista koskeva mekanismin kirjaaminen

Liitto pitää tärkeänä, että Suomessa kehitetään ja kirjataan uhrien tunnistamista ja ohjaamista koskeva mekanismi (NRF). Uskomme, että NRF ja kaikkien käytössä olevat yhteiset indikaattorit voivat edistää tehokkaampaa uhrien tunnistamista. Kirjaamis- ja kehittämistyössä on tärkeää ottaa huomioon sekä kansainväliset kokemukset että Suomessa toimivien tahojen kokemukset ja alueelliset erityispiirteet. NRF:n valmistumisen jälkeen on tärkeää, että sen olemassaolosta tiedotetaan laajasti ja toimijat koulutetaan käyttämään sitä. Tässä työssä koordinaattori on avainroolissa.

Uhreja etsivän työn, uhrien tunnistamisen ja auttamisen kehittäminen 

Etsivä työ on yksi keskeisemmistä menetelmistä ihmiskaupan uhrien tavoittamisessa ja tunnistamisessa. Viime vuosina ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään on keskimäärin otettu noin 50 henkilöä vuodessa. Moni uhri jää edelleen tunnistamatta, myös toimijoiden osaamisessa on eroja. Esimerkiksi kuntien sosiaali- ja terveyspalveluissa uhreja tunnistetaan heikosti.

Etsivän työn roolia on vahvistettava ja varmistettava eri ammattilaisten toimintavalmiudet ammatillisen ja muun koulutuksen avulla. Toimintaohjelman luonnoksessa mainitaan järjestöissä tehtävä etsivät työ. On hyvä muistaa, että etsivä työ ei ole ainoastaan järjestöjen vastuulla. Järjestöissä ei myöskään ole välttämättä erillisiä resursseja tähän. Etsivän työn osaamista on saatava kaikkien ns. asiakaspinnalla työskentelevien tahojen käyttöön.

Nopeasti kasvanut turvapaikanhakijoiden määrä asettaa uusia haasteita ja ihmiskaupan uhrien tunnistamiselle turvapaikanhakuprosessissa. Samalla mahdollisesti ns. läpikulkutapauksien määrä voi kasvaa ja niiden tunnistaminen lisää haasteita rajavartijaviranomaisille. Tätä näkökulmaa ei kuitenkaan ole huomioitu toimintaohjelmassa ja se olisi ehdottomasti lisättävä siihen.

Liitto kiittää, että kolmannen sektorin toimijoiden tekemä työ nähdään ohjelmassa merkittävänä. Liitto kuitenkin muistuttaa, että järjestöjen resurssit ihmiskaupan vastaiseen työhön eivät ole riittävät; rahoitus on epävarma ja toiminta projektiluonteista. Järjestöihin on vuosien aikana kertynyt merkittävä määrä asiantuntijaosaamista, mutta sitä ei päästä pitkäjänteisesti kehittämään ilman vakaampaa rahoituspohjaa.  Toimintaohjelmassa mainitaan, että järjestöjä tuetaan osallistumaan kansainvälisesti rahoitettuihin hankkeisiin. On muistettava, että kansainväliset hankkeet ovat usein erittäin raskaasti hallinnoitavia, määräaikaisia ja edellyttävät omarahoitusta. Näillä projekteilla ei voida ratkaista järjestöjen rahoitusongelmaa. Liitto pitää erittäin tärkeänä, että koordinaattori toimii ponnekkaasti järjestöjen ihmiskaupan vastaisen työn kansallisen perusrahoituksen turvaamiseksi.

3. Ihmiskaupan uhrien auttamista koskevan lainsäädännön seuranta

Liitto näkee ehdottoman tärkeänä lainsäädännön toimivuuden seurantaa. Toimintaohjelman luonnoksessa mainitaan, että seurannassa ja arvioinnissa voidaan hyödyntää vireillä olevista uhrien tunnistamista ja auttamista koskevista hankkeista saatuja kokemuksia. Koska toiminnanohjelman voimassaoloaika on lyhyt, toimintaohjelmassa olisi tärkeä konkreettisesti mainita, mitkä vireillä olevat hankkeet ovat avainroolissa seurannan ja arvioinnin toteuttamisessa.

Lisäksi lain toimivuuden arvioinnissa on otettava huomioon, että edelleenkään kaikki uhrit eivät päädy ihmiskaupanuhrien auttamisjärjestelmään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heillä ei ole tarvetta tai oikeutta avun ja tuen saamiseen. Miten voimassa oleva laki on vaikuttanut näiden uhrien tilanteeseen? Miten toipumis- ja harkinta-ajan laajempi myöntämismahdollisuus on vaikuttanut uhrien valmiuksiin tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa? Tämä kohderyhmä tulisi konkreettisemmin huomioida toimintasuunnitelmassa.

4. Ihmiskaupan vastaisen koulutuksen tehostaminen ja tietoisuuden lisääminen

Koulutuksen ja tietoisuuden lisäämisen merkitys on nostettu esiin kaikissa toimintaohjelman osissa. Ajantasaisen osaamisen merkitystä on vaikea yliarvioida ihmiskaupan vastaisessa työssä.

Liitto näkee tärkeänä, että toimintaohjelmassa korostetaan sitä, että koulutus pohjautuu läpileikkaavasti ihmisoikeus- ja uhrilähtöiseen näkökulmaan. Koulutusta on sisällytettävä mm. sosiaali- ja terveysalan ammatilliseen perus- ja jatkokoulutukseen. Myös syyttäjät, tuomarit, poliisit ja rajavartijaviranomaiset tarvitsevat säännöllistä ja syventävää koulutusta. Erityisesti ns. asiakaspinnassa työskentelevien osaamisen kehittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Toimintaohjelman luonnoksessa ei kerrota, miten konkreettisesti koulutuksia toteutetaan ja tietoisuutta lisätään. Millä tavoin koulutuksen koordinointia, laatua ja kohdistamista parannetaan? Miten koulutuksen tarvetta alueellisesti ja alakohtaisesti selvitetään? Näihin kysymyksiin on syytä paneutua toimintaohjelmassa tarkemmin.

Monika-Naiset liitto näkee erittäin tärkeänä konkreettisen ja pitkäjänteisen koulutussuunnitelman laatimista ja sen toteuttamiseen tarvittavien resurssien varmistamista. Myös koulutuksen jatkuvuuden turvaamiseen, hyvään koordinaatioon ja koulutuksen vaikuttavuuden arviointiin on panostettava.

Lisäksi Monika-Naiset liitto muistuttaa, että sukupuolinäkökulma on ehdottomasti otettava huomioon toimenpiteiden suunnittelussa, toteutuksessa ja niiden arvioinnissa. Tässä vaiheessa ohjelman luonnoksesta sukupuolinäkökulma puuttuu kokonaan.

Liitto pitää ihmiskaupan vastaista toimintaohjelmaa erittäin tärkeänä asiakirjana. Toimintaohjelman sisältöä on vielä konkretisoitava ja selkeytettävä, jotta tavoitteiden saavuttaminen ja toimenpiteiden toteuttaminen olisi realistista näin lyhyessä aikataulussa.

Jenni Tuominen
Toiminnanjohtaja
Monika-Naiset liitto ry
p. 045 6759 276

Lausunto (pdf)

Monika-Naiset liitto antoi lausunnon työ- ja elinkeinoministeriölle

tukea-kotoutumiseen

5.2.2016

Lausunto työ- ja elinkeinoministeriölle luonnoksesta valtion kotouttamisohjelmaksi vuosille 2016–2019

Monika-Naiset liitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua näkemyksensä luonnoksesta Valtion kotouttamisohjelmaksi vuosille 2016–2019. Kyseessä on yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä dokumentti. Kotouttamisohjelman kausi ja toimeenpano tulevat tapahtumaan haastavassa ja nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Ohjelman hyvällä toimeenpanolla on osana muita toimenpiteitä tärkeä merkitys maahanmuuttoon liittyvien haasteiden ratkaisemisessa ja yhteiskuntarauhan säilymisessä Suomessa.

Monika-Naiset liitto ry kiittää ohjelman laatijoita huolellisesta ja selkeästä valmistelusta. On hyvä, että ohjelman rinnalla laaditaan laajapohjaisessa yhteistyössä kotouttamisen kumppanuusohjelma, jossa eri toimijat ja myös järjestöt ovat tiiviisti mukana. On myös tärkeää, että toimintaympäristössä tapahtuviin ennakoimattomiin muutoksiin voidaan tarttua joustavasti ohjelmakaudenkin aikana.

Toiminnan toteuttamisessa on otettava huomioon isot alueelliset erot ja kuntien eritasoiset valmiudet. Tarvitaan tehokasta koordinaatiota ja laajapohjaista yhteistyötä. Kentälle tulee jatkuvasti uusia toimijoita ja on erittäin tärkeää välttää päällekäistä työtä ja huolehtia toimintojen sujuvasta yhteennivomisesta. Tämä kaikki vaatii lisäresursseja, jotta tavoitteissa onnistutaan.

Liitto kantaakin huolta siitä, että iso osa ohjelman toimenpiteistä on suunniteltu toteutettavaksi virkamiestyönä ilman uusia resursseja tai vasta haettavalla, epävarmalla EU-rahoituksella. Käytännössä se tarkoittaa jo entistä suuremman työmäärän teettämistä samoilla henkilöillä tai toiminnan toteuttamista lyhytaikaisen ja hallinnollisesti raskaan EU-rahan avulla. Ohjelman toimeenpanemiseksi ja laadukkaan arvioinnin ja seurannan toteuttamiseksi onkin varattava riittävät resurssit niin valtion, kunnan kuin järjestöjen käyttöön.

Haavoittuvassa asemassa olevien kotoutumiseen lisää huomiota

Monika-Naiset liitto tarkastelee ohjelmaa ja sen vaikutuksia oman toimialansa näkökulmasta. Liiton toiminnalla tuetaan ja autetaan väkivaltaa kokeneita maahanmuuttajanaisia ja edistetään heidän kotoutumistaan ja työllistymistään. Liitto toimii maahanmuuttajanaisjärjestöjen kattojärjestönä Suomessa.

Liitto on huolissaan siitä, että maahanmuuttajanaisiin ja muihin haavoittuviin ryhmiin ei ohjelmaluonnoksessa kiinnitetä huomiota. Siitä huolimatta, että uusista tulijoista 80 % on nuoria miehiä, kotoutumistoimenpiteissä on otettava naiset ja haavoittuvat ryhmät huomioon. Ohjelmassa mainitaan, että kotiäitien, puolisoiden, opiskelijoiden ja ikääntyneiden tavoittamista ja palveluihin ohjaamista on tarpeen kehittää, mutta ei kuitenkaan esitetä, miten tämä konkreettisesti toteutetaan.

Erityisesti patriarkaalisista yhteiskunnista Suomeen muuttavien naisten riski joutua kotoutumistoimien ulkopuolelle on merkittävä. Naiselle kasautuvan hoivavastuun lisäksi kulttuuriset syyt ja perinteiset käsitteet naisen roolista ja asemasta estävät häntä pääsemästä osallistumaan kodin ulkopuoliseen toimintaan. Heidän mahdollisuutensa osallistua esimerkiksi kieli- ja ammatilliseen koulutukseen ja eteenpäin työelämässä ovat rajalliset. Joukossa on tulijoita, joilla ei ole esimerkiksi peruskoulua suoritettuna eikä luku- ja kirjoitustaitoa äidinkielellään. Kotoutumistoimenpiteissä tulisi räätälöidä ratkaisuja myös tämän ryhmän saamiseksi mukaan yhteiskuntaan.

Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi isoimmista kotoutumisen esteistä. Liiton tilastojen mukaan maahanmuuttajanaiset kokevat väkivaltaa sekä kantasuomalaisten että maahanmuuttajataustaisten miesten ja yhteisöjen taholta. Vuosittain liitto tarjoaa apua noin 700 väkivaltaa kokeneelle maahanmuuttajanaiselle. Suurin osa väkivallan kokemuksista ei kuitenkaan tule näkyviin. Viranomaisilla ja muilla auttavilla tahoilla ei vielä ole riittävästi osaamista tunnistaa esimerkiksi pakkoavioliittoon, kunniaan liittyvään väkivaltaan tai ihmiskauppaan liittyviä tapauksia. Myös tavallinen perheessä tapahtuva väkivalta jää piiloon.

On hyvä, että ohjelmaluonnoksessa tavoitellaan nyt nopeampaa ja tehokkaampaa kotoutumistoimenpiteisiin pääsemistä ja korostetaan osaamisen tunnistamista jo vastaanottokeskuksessa. Isona riskinä on kuitenkin, että juuri haavoittavassa asemassa olevat, esimerkiksi väkivallan uhrit, jäävät nopeatahtisessa prosessissa tunnistamatta, eikä henkilöiden oikeus saada apua toteudu. Traumaattiset kokemukset vaikuttavat merkittävästi kognitiivisiin taitoihin ja sen kautta kykyihin sopeutua uuteen ympäristöön.

Ohjelmaluonnoksessa tulisikin kiinnittää huomiota esimerkiksi vastaanottokeskusten työntekijöiden ja kaikkien kotoutumistoimenpiteissä mukana olevien viranomaisten ja toimijoiden koulutukseen väkivallan tunnistamiseksi. Sijoittaminen laadukkaaseen alkuvaiheen tunnistamiseen ja ohjaukseen säästää resursseja jatkossa.

Lisäksi liitto on huolissaan yksin maahantulleista alaikäisistä. He ovat erittäin haavoittuva ryhmä, jotka ovat vaarassa joutua monenlaisen hyväksikäytön ja väkivallan kohteeksi. Näiden lasten ja nuorten tukemiseksi ja kotoutumiseksi tulisi kiinnittää nykyistä paljon enemmän huomiota.

Liitto pitää tärkeänä, että kotoutumisohjelmaa arvioitaessa laaditaan erillinen sukupuolivaikutusten arviointi ja sen tulokset huomioidaan toiminnan suuntaamisessa.

Järjestöjen rooli kotoutumisessa

Järjestöillä on Suomessa kasvava rooli täydentävien kotoutumisen tukitoimintojen ylläpitämisessä viranomaisten kumppanina. Aiheesta on koostettu tietoa ja hyviä käytäntöjä (mm. Kumppanuutta kotoutumisen kentillä. Esimerkkejä järjestöjen ja viranomaisten yhteistyöstä kotoutumisessa. Hannele Lautiola 2013.) Lisäksi Osallisena Suomessa – hankkeesta saatiin hyviä kokemuksia. Mm. nämä hyvät tulokset ja käytännöt tulisi ottaa huomioon valtion kotouttamisohjelmassa.

Järjestöt kuitenkin toimivat pienillä ja määräaikaisilla resursseilla. Osin vielä käyttämätön voimavara piilee monissa maahanmuuttajajärjestöissä, joilla ei ole lainkaan taloudellisia resursseja osallistua kotouttamistyöhön. Näiden järjestöjen voimavaraistamiseen olisi nyt toden teolla panostettava, jotta niiden asiantuntemus ja osaaminen pääsisivät hyötykäyttöön.

Kotouttamisohjelmaluonnoksessa korostetaan järjestöjen roolia myös mm. asenneilmapiiriin vaikuttamisessa ja maahanmuuttajien asiakkuusnäkökulman välittämisessä. Toimenpiteissä mainittava TEM:n laatima järjestöstrategia on erittäin tarpeellinen, jotta järjestöjen roolia kotouttamisohjelman toteuttamisessa voidaan konkretisoida ja määrittää siihen tarvittavat resurssit. Olemme mielellämme mukana tässä prosessissa.

Lopuksi

Kotouttamisohjelmassa painottuvat uudet turvapaikanhakijat ja heidän mukanaan tuomat uudet haasteet. Liitto on huolissaan jo maassa olevien ja muiden ryhmien kuin turvapaikanhakijoiden kotoutumisesta huomion kiinnittyessä uusiin tulijoihin.

Liitto kantaa tällä hetkellä suurta huolta yleisen asenneilmapiirin kiristymisestä ja rasismista. Ihmisarvoa kunnioittavan keskustelukulttuurin edistäminen olisi nostettava erityiseksi painopistealueeksi ohjelmassa. Tarvitaan pitkäjänteistä ihmisoikeuskasvatusta ja laajamittaista asennetyötä kaikkialla Suomessa. Nykyiset työlle varatut resurssit ovat riittämättömät. Esimerkiksi Etnisten Suhteiden neuvottelukunnan tekemä arvokas työ tulisi turvata ja resursoida paljon aikaisempaa paremmin. Nykytilanteessa se on ensiarvoisen tärkeää.

Kunnioittavasti,

Jenni Tuominen
Toiminnanjohtaja
Monika-Naiset liitto ry