Tag Archives: matalan kynnyksen palvelut

Tiedote 25.11.2016: Väkivaltaa kohdanneet naiset tarvitsevat toipumisen tukipalveluja

Lehdistötiedote ja kutsu medialle
25.11.2016
Väkivaltaobservatorio

Valoa, ei väkivaltaa -kampanja: Väkivaltaa kohdanneet naiset tarvitsevat toipumisen tukipalveluja

Perjantaina 25.11. vietetään YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää. Järjestöjen yhteinen Valoa, ei väkivaltaa -kampanja vaatii helposti saavutettavia tukipalveluja väkivaltaa kohdanneille naisille. Marraskuussa alkanut kampanja huipentuu 25.11. eri puolilla Suomea järjestettäviin tapahtumiin.  

Naisten ihmisoikeuksia ja oikeutta väkivallattomaan elämään puolustavan Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan tämän vuoden teemana on matalan kynnyksen palvelut väkivaltaa kohdanneille naisille. Näillä tarkoitetaan palveluita, joihin on mahdollisimman helppo hakeutua, riippumatta asuinpaikasta tai taustasta, taloudellisesta tilanteesta tai siitä, minkälaista väkivaltaa on kokenut.

Tällä hetkellä näitä palveluja ei ole lähimainkaan riittävästi, eikä niitä ole tarjolla valtakunnallisesti. Niiden järjestämiseen on osoitettava riittävästi resursseja. Tällaisia palveluita tarjoavat muun muassa Naisten Linja Suomessa ry, Monika-Naiset liitto ry ja Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset ympäri Suomea. Väkivallan tekijöille tukea tarjoaa esimerkiksi Lyömätön Linja Espoossa ry ja Ensi- ja turvakotien liiton Jussi -työ.

Naisiin kohdistuva väkivalta on yleistä, mutta se jää usein piiloon. Siitä ei puhuta, se hävettää ja kynnys avun hakemiseen on korkea. Vaikka se ensimmäinen ja tärkein askel väkivallasta selviytymisessä on juuri puhuminen, väkivallasta kertominen.

– Kaikki eivät halua kertoa väkivaltakokemuksestaan omalle lähipiirilleen, eikä luotettavan henkilön löytäminen ole aina helppoa.  Turvakodit pelastavat henkiä, mutta monelle ne ovat kuitenkin se viimeinen, se äärimmäinen keino. Niiden lisäksi tarvitaan nykyistä enemmän palveluita, joista väkivaltaa kohdannut saa apua jo varhaisessa vaiheessa, kuten kannustusta, keskustelua ja neuvontaa puhelimitse, verkossa tai kasvotusten, sanoo Naisten Linjan toiminnanjohtaja Elina Nikulainen.

Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan taustalla on naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen verkosto Väkivaltaobservatorio, jota koordinoi NYTKIS ry Naisjärjestöt Yhteistyössä – Kvinnoorganisationer i Samarbete.  Kampanjassa on mukana noin 20 järjestöä, muun muassa Amnesty International Suomen osasto ry.

KUTSU MEDIAN EDUSTAJILLE

Olette lämpimästi tervetulleita Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan tapahtumiin eri puolille Suomea perjantaina 25.11. Kaikki tapahtumapaikkakunnat ja tarkemmat tiedot tapahtumista löytyvät täältä http://vakivaltaobservatorio.fi/paikkakunn.

Helsingissä Valoa, ei väkivaltaa -tapahtuma järjestetään Kampin Narinkkatorilla klo 15-17. Paikalla on kampanjan taustajärjestöjen edustajia ja he ovat median käytettävissä haastatteluja varten. Tilaisuudessa voi myös tutustua Silent Witness -näyttelyyn, jonka naishahmot esittävät vertauskuvallisesti viime vuonna kumppaninsa tai ex-kumppaninsa surmaamia naisia.

Kampanjan verkkosivut: http://vakivaltaobservatorio.fi/
Kampanja Facebookissa: https://www.facebook.com/Vakivaltaobservatorio/?fref=ts

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:

Alli Asikainen Lindeman
Naisten Linja, viestinnän suunnittelija
050 3081909  alli.asikainen@naistenlinja.fi

 

Valoa, ei väkivaltaa -kampanjassa mukana olevat järjestöt:

African Care ry
Amnesty International Suomen osasto ry
Ensi- ja turvakotien liitto
Ihmisoikeusliitto
Kokoomuksen Naisten Liitto ry
Kristillisdemokraattiset Naiset ry
Lyömätön Linja Espoossa
Monika-Naiset liitto ry
Naisasialiitto Unioni ry
Naisjärjestöjen Keskusliitto
Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry
Naisten Linja Suomessa ry
Nuorten Exit
Profeministimiehet
Sosialidemokraattiset Naiset
Suomen Keskustanaiset ry
Suomen Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys
Svenska Kvinnoförbundet r.f.
Suomen UN Women ry
Vasemmistonaiset
Vihreät Naiset ry

Mikään ihonväri ei kestä väkivaltaa -kampanja lähisuhdeväkivaltaa vastaan on alkanut

kampanja 22.10

Olemme mukana Helsingin kaupungin Mikään ihonväri ei kestä väkivaltaa -kampanjassa lähisuhdeväkivaltaa vastaan. Kampanjan avasi kaupungintalolla tänään 22. lokakuuta ylipormestari Jussi Pajunen. Kampanjointia käydään syksyn 2015 ajan. Helsingin kaupunki toteuttaa kampanjan yhteistyössä poliisien ja järjestöjen kanssa.

Yhteistyökampanjalla haluamme kiinnittää erityistä huomiota kansainvälistyvän Helsingin monikulttuuristen perheiden kokemaan, erityisesti naisiin kohdistuvaan, lähisuhdeväkivaltaan.

Kampanjanavaustilaisuudessa puheenvuoron piti Voimavarakeskus Monikan johtaja Natalie Gerbert. Hän korosti, että väkivalta ei tunne kulttuurirajoja. Lähisuhdeväkivallan kitkemiseksi tarvitaan tiivistä yhteistyötä viranomaisten ja kolmannen sektorin kesken. On tärkeätä tunnistaa, ottaa puheeksi ja puuttua väkivaltaan.

Lue kampanjan tiedote täältä

 

Avioero- ja huoltajuuskysymysten selvittelyä Voimavarakeskus Monikassa

– Voimavarakeskus Monika.

– Hello. Is this the helpline?

Monika-Naiset liiton Voimavarakeskus Monika on auttanut väkivaltaa kokeneita maahanmuuttajanaisia jo vuodesta 2002. Valtakunnallinen päivystävä puhelin palvelee 24/7 numerossa 09 692 2304.

Tyypillisimmin apua pyydetään pari- ja lähisuhdeväkivaltatilanteisiin, jolloin naiset usein kysyvät myös avioeroon ja lasten huoltajuuteen liittyviä kysymyksiä. Tavallisesti kysytään, millä tavalla avioeroa haetaan, tarvitaanko miehen allekirjoitusta ja mitä asioita pitää ottaa huomioon. Usein eroprosessiin kuuluvat myös huoltajuuskysymykset: miten tapaamisoikeudet järjestetään ja minkä verran elatusapua pitää maksaa. Voimavarakeskuksen työntekijä on neuvonut asiakkaita lukemattomia kertoja näissä asioissa ja vastaukset tulevat kuin apteekin hyllyltä. ”Jokaisen asiakkaan tilanne on kuitenkin ainutlaatuinen”, Voimavarakeskuksen kriisityöntekijä korostaa.

Helppoa oman tarinan kertominen ei ole, vaikka päivystävään puhelimeen voikin soittaa anonyymisti. Taustalla on monimutkaisia elämäntilanteita ja väkivaltaa, ja voi olla, että yhteyttä ottanut nainen on miettinyt avioeroa jo pitkään. Toiset tulevat valmiin päätöksen kanssa ja kysyvät asianajajan puhelinnumeroa, toisaalta moni kysyy, pitäisikö hänen erota. ”Tähän emme kuitenkaan voi vastata. Jokaisen on tehtävä oma ratkaisunsa. Voimme vain yhdessä miettiä asiakkaalle sopivia vaihtoehtoja.” toteaa Voimavarakeskuksen kriisityöntekijä.

Suomessa avioero nähdään kahden aikuisen välisenä sopimuksena, monissa maissa avioliitto voi tarkoittaa liittoa laajemman suvun kanssa. ”Yleensä haastavinta on tehdä päätös avioerosta, jos taustalla on kunniaan liittyvää väkivaltaa tai pitkään jatkunutta väkivaltaa”, kriisityöntekijä kertoo. Väkivallan uhka voi kohdistua avioerotilanteessa myös lapsiin ja muuhun sukuun. Kriisityöntekijän on tärkeää selvittää, onko asiakkaan vaarallista asua kotona. ”Tärkeintä akuuttitilanteessa on järjestää ensiksi turvallinen asuminen ja vasta sitten miettiä, mitä muuta asiakas tarvitsee päästäkseen irti väkivaltaisesta elämäntilanteesta.”

Voimavarakeskus Monika auttaa vuosittain 600-700 väkivaltaa kokenutta maahanmuuttajanaista. Väkivallasta irti pääseminen ja oman elämän hallintaan saaminen ovat edellytyksiä kotoutumiselle ja työllistymiselle. Voimavarakeskuksen tavoitteena on saada vaikeassa elämäntilanteessa elävät naiset ottamaan ohjat omiin käsiinsä kriisiavun jälkeen. Asiakas saa työkalut, joilla voi rakentaa elämänsä kuntoon ja hallita sen kriisikohtia. ”Ilman tukea on vahvankin ihmisen hankala päästä pois väkivaltaisesta elämäntilanteesta”, kriisityöntekijä kertoo.

Pirjo Sohlo
Tiedottaja
Monika-Naiset liitto ry

Pakkoavioliittojen torjumiseksi tarvitaan lainsäädännön muutosta ja matalan kynnyksen palveluja

Marraskuun aamu Helsingin Sörnäisissä, Monika-Naiset liitto ry:n Voimavarakeskuksessa soi puhelin. ”Saisinko tulla sinne heti, minulla on kaksi lasta mukana, tarvitsen apua”, nainen sanoo. Kriisityöntekijä neuvoo tulo-ohjeet ja pian nainen lastenvaunuineen seisoo eteisessä.

”Minä haluan eron siitä miehestä”, Amira sanoo.

21 -vuotias Amira kertoo tarinansa. Hän kävi helsinkiläistä yläastetta ja kuten muutkin luokan tytöt, pukeutui muodikkaasti ja unelmoi tulevaisuudesta. Amiran äiti oli käynyt koulua vain muutaman vuoden ja Amira näki miten äiti kärsi siitä nyt: äiti osasi lukea ja kirjoittaa vain vähän, eikä ollut saanut Suomesta työtä. Sitä elämää Amira ei halunnut itselleen. Hän halusi opiskella lääkäriksi.

Mutta perhe tahtoi muuta. Avioliitosta serkun kanssa oli sovittu jo silloin kun Amira oli syntynyt. Amira tiesi vanhempien suunnitelmasta, mutta ei ollut halunnut ajatella asiaa. Täyttäessään 16 vuotta Amira kuitenkin tiesi, että avioliitto lähestyi. Ajatus naimisiin menosta oli vastenmielinen. Amira oli tavannut serkkunsa vain kerran vuosia sitten. Sitä paitsi hän salassa seurusteli suomalaisen pojan kanssa. Sitä kukaan ei saanut tietää.

Amira kunnioitti vanhempiaan eikä tiennyt millä tavoin voisi vastustaa heidän tahtoaan. Hän tiesi, että isä suuttuisi ja löisi taas, eikä äiti tukisi häntä. Sitä paitsi hänellä ei ollut tietoa minne voisi mennä, jos perhe hylkäisi hänet.

Lopulta Amirasta tuntui, että hänellä ei ole muita vaihtoehtoja kuin totella. Serkun lupaus, että hän voisi opiskella naimisiin menon jälkeen, tuntui helpotukselta. Lupaus ei kuitenkaan pitänyt. Amira tuli nopeasti raskaaksi ja oli nyt kahden pienen lapsen äiti.

Amira rakasti lapsiaan, mutta kotielämä ei ollut helppoa. Hän ei voinut olla yhteydessä ystäviin, opiskelun jatkosta ei voitu edes keskustella. Usein mies uhkaili häntä ja lapsia. Että lyö, jos eivät tottele. Ja löikin. Silloin Amira laittoi lapset toiseen huoneeseen ja kesti yksin sen mitä piti. Joskus mies löi niin kovaa, että aamulla Amira ei tunnistanut itseään peilistä. Viimeisen pahoinpitelyn jälkeen hän päätti etsiä apua. Amira löysi Internetistä numeron Monika-Naiset liittoon.

Amira ja lapset pääsivät Monika-Naiset liiton turvakotiin. Turvakoti Monassa he olivat suojassa ja työntekijät auttoivat heitä. Edessä oli vaikeita asioita, mutta Amira uskoo, että tulevaisuus on parempi.

Kenenkään ei tarvitse suostua pakkoavioliittoon

Tässä kuvattuun Amiran tarinaan yhdistyvät monen tytön ja nuoren kokemukset. Vuosittain Voimavarakeskuksesta hakee apua 15-20 naista, jotka pyytävät apua pakkoavioliittoon liittyen. Osa pelkää oman perheen ja tulevan aviomiehen reaktioita, kun he saavat tietää, että tyttö ei ole neitsyt. Monella on kokemuksia väkivallasta, perheen painostuksesta ja jatkuvasta kontrollista. Nuorin pakkoavioliittoon joutuneista tiedossa olevista asiakkaista oli 13-vuotias.

Monelle meistä Amiran tarina kuulostaa kaukaiselta. Se on kuitenkin osa suomalaista todellisuutta.

Suomi valmistautuu Istanbulin sopimuksen ratifiointiin. Yksi sopimuksen ratifioinnin edellytyksistä on pakkoavioliittojen kriminalisointi. Monika-Naiset liitto vaatii, että pakkoavioliittojen yleisyyttä selvitetään Suomessa ja ryhdytään lainvalmisteluun niiden kriminalisoimiseksi. Se olisi vahva viesti yhteiskunnalta, että vastoin tahtoa solmittu avioliitto on ihmisoikeusrikkomus, johon kenenkään ei tarvitse suostua. Se rohkaisisi nuoria tyttöjä ja naisia hakemaan apua ja kertoisi heille, että heistä välitetään.

Vetoa väkivallan uhrien palvelujen puolesta

Monika-Naiset liitto ry on tehnyt 15 vuotta työtä tarjoten tukea ja kriisipalveluja maahanmuuttajataustaisille naisille ja heidän lapsilleen. Viime vuonna Voimavarakeskuksesta sai apua 700 naista. Turvakoti Monassa asui viime vuonna 103 naista ja 74 lasta.

Monika-Naiset liitto ry:n, kuten muidenkin väkivallan uhreille palveluja tarjoavien järjestöjen, toimintaa vaikeuttaa kuitenkin jatkuva rahoituksen epävarmuus. Tänään, YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä, liitto vetoaakin päättäjiin ja rahoittajiin väkivallan uhrien palvelujen turvaamiseksi. Suomen kansallisen väkivaltaobservatorion Valoa, ei väkivaltaa -tapahtuman vuoden 2013 teemana on lähisuhdeväkivallan uhreille suunnattujen matalan kynnyksen ja turvakotipalveluiden riittävä resursointi. Tule mukaan tapahtumaan! Olemme Narinkkatorilla tavattavissa tänään klo 15-17.

Voit myös vedota Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäseniin Voimavarakeskus Monikan ja Turvakoti Monan rahoituksen puolesta. Lautakunta käsittelee järjestöavustuksia huomenna 26.11.2013.

Kiitos avustasi. Yhdessä voimme varmistaa, että Amira ja muut apua hakevat naiset ja lapset saavat turvan myös jatkossa.

Natalie Gerbert, Voimavarakeskus Monikan johtaja

Jenni Tuominen, vt. toiminnanjohtaja, Monika-Naiset liitto ry