Tag Archives: pakkoavioliitto

Tiedote: Euroopan neuvoston valtuuskunta kiirehtii pakkoavioliittojen kriminalisointia

EDUSKUNTATIEDOTUS
RIKSDAGSINFORMATIONEN
17.6.2016

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunta patistaa hallitusta muuttamaan lainsäädäntöä siten, että avioliittoon pakottamisesta tulisi yleisen syytteen alainen rikos. Pakolla solmittu avioliitto pitäisi myös olla mahdollista mitätöidä. Koko valtuuskunta on allekirjoittanut aihetta koskevan kirjallisen kysymyksen.

Pakkoavioliitot on kriminalisoitu muun muassa Isossa-Britanniassa, Norjassa, Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi laadittu Istanbulin sopimus velvoittaa Suomea toimimaan samoin.

Pakkoavioliitto määritellään liitoksi, jota toinen tai molemmat osapuolet vastustavat. Euroopan neuvoston valtuuskunnan Monika-Naiset liitto ry:ltä saamien tietojen mukaan pakkoavioliittojen määrä Suomessa on kasvussa. Viime vuonna liiton tietoon tuli 25 pakkoavioliittotapausta. Vuoden 2016 ensimmäisten neljän kuukauden aikana tapauksia on ollut saman verran.

Pakkoavioliittoihin sovelletaan nykyisin ihmiskauppaa tai pakottamista koskevaa lakia, mikä ei anna viranomaisille kunnon välineitä puuttua tapauksiin. Monika-Naisten mukaan tiedossa ei ole yhtään tapausta, jossa ihmiskauppa- tai pakottamislakeja olisi sovellettu pakkoavioliittoihin.

Pakkoavioliittoja ei voi myöskään nykylakien mukaan mitätöidä. Pakkoavioliiton purkaminen edellyttää Suomessa avioeron hakemista. Traumatisoituneelle ja seksuaalista väkivaltaa kokeneelle nuorelle naiselle on nöyryyttävää hakea avioeroa ja odottaa lopullista päätöstä kuuden kuukauden harkinta-ajan yli. Lisäksi nainen on loppuikänsä rekisterien mukaan ”eronnut” vaikka avioliitto on solmittu pakolla. Avioliiton mitätöintioikeus vastaisi paremmin Istanbulin sopimuksen henkeä.

Kirjallisen kysymyksen ovat allekirjoittaneet kansanedustajat Maria Guzenina (valtuuskunnan puheenjohtaja, sd.), Sirkka-Liisa Anttila (varapuheenjohtaja, kesk.), Anne Kalmari (kesk.), Tom Packalén (ps.), Jaana Pelkonen (kok.), Petri Honkonen (kesk.), Susanna Huovinen (sd.), Anne Louhelainen (ps.), Olli-Poika Parviainen (vihr.) ja Sinuhe Wallinheimo (kok.).

Lisätiedot:
Maria Guzenina 050 512 2282

Pakkoavioliittojen torjumiseksi tarvitaan lainsäädännön muutosta ja matalan kynnyksen palveluja

Marraskuun aamu Helsingin Sörnäisissä, Monika-Naiset liitto ry:n Voimavarakeskuksessa soi puhelin. ”Saisinko tulla sinne heti, minulla on kaksi lasta mukana, tarvitsen apua”, nainen sanoo. Kriisityöntekijä neuvoo tulo-ohjeet ja pian nainen lastenvaunuineen seisoo eteisessä.

”Minä haluan eron siitä miehestä”, Amira sanoo.

21 -vuotias Amira kertoo tarinansa. Hän kävi helsinkiläistä yläastetta ja kuten muutkin luokan tytöt, pukeutui muodikkaasti ja unelmoi tulevaisuudesta. Amiran äiti oli käynyt koulua vain muutaman vuoden ja Amira näki miten äiti kärsi siitä nyt: äiti osasi lukea ja kirjoittaa vain vähän, eikä ollut saanut Suomesta työtä. Sitä elämää Amira ei halunnut itselleen. Hän halusi opiskella lääkäriksi.

Mutta perhe tahtoi muuta. Avioliitosta serkun kanssa oli sovittu jo silloin kun Amira oli syntynyt. Amira tiesi vanhempien suunnitelmasta, mutta ei ollut halunnut ajatella asiaa. Täyttäessään 16 vuotta Amira kuitenkin tiesi, että avioliitto lähestyi. Ajatus naimisiin menosta oli vastenmielinen. Amira oli tavannut serkkunsa vain kerran vuosia sitten. Sitä paitsi hän salassa seurusteli suomalaisen pojan kanssa. Sitä kukaan ei saanut tietää.

Amira kunnioitti vanhempiaan eikä tiennyt millä tavoin voisi vastustaa heidän tahtoaan. Hän tiesi, että isä suuttuisi ja löisi taas, eikä äiti tukisi häntä. Sitä paitsi hänellä ei ollut tietoa minne voisi mennä, jos perhe hylkäisi hänet.

Lopulta Amirasta tuntui, että hänellä ei ole muita vaihtoehtoja kuin totella. Serkun lupaus, että hän voisi opiskella naimisiin menon jälkeen, tuntui helpotukselta. Lupaus ei kuitenkaan pitänyt. Amira tuli nopeasti raskaaksi ja oli nyt kahden pienen lapsen äiti.

Amira rakasti lapsiaan, mutta kotielämä ei ollut helppoa. Hän ei voinut olla yhteydessä ystäviin, opiskelun jatkosta ei voitu edes keskustella. Usein mies uhkaili häntä ja lapsia. Että lyö, jos eivät tottele. Ja löikin. Silloin Amira laittoi lapset toiseen huoneeseen ja kesti yksin sen mitä piti. Joskus mies löi niin kovaa, että aamulla Amira ei tunnistanut itseään peilistä. Viimeisen pahoinpitelyn jälkeen hän päätti etsiä apua. Amira löysi Internetistä numeron Monika-Naiset liittoon.

Amira ja lapset pääsivät Monika-Naiset liiton turvakotiin. Turvakoti Monassa he olivat suojassa ja työntekijät auttoivat heitä. Edessä oli vaikeita asioita, mutta Amira uskoo, että tulevaisuus on parempi.

Kenenkään ei tarvitse suostua pakkoavioliittoon

Tässä kuvattuun Amiran tarinaan yhdistyvät monen tytön ja nuoren kokemukset. Vuosittain Voimavarakeskuksesta hakee apua 15-20 naista, jotka pyytävät apua pakkoavioliittoon liittyen. Osa pelkää oman perheen ja tulevan aviomiehen reaktioita, kun he saavat tietää, että tyttö ei ole neitsyt. Monella on kokemuksia väkivallasta, perheen painostuksesta ja jatkuvasta kontrollista. Nuorin pakkoavioliittoon joutuneista tiedossa olevista asiakkaista oli 13-vuotias.

Monelle meistä Amiran tarina kuulostaa kaukaiselta. Se on kuitenkin osa suomalaista todellisuutta.

Suomi valmistautuu Istanbulin sopimuksen ratifiointiin. Yksi sopimuksen ratifioinnin edellytyksistä on pakkoavioliittojen kriminalisointi. Monika-Naiset liitto vaatii, että pakkoavioliittojen yleisyyttä selvitetään Suomessa ja ryhdytään lainvalmisteluun niiden kriminalisoimiseksi. Se olisi vahva viesti yhteiskunnalta, että vastoin tahtoa solmittu avioliitto on ihmisoikeusrikkomus, johon kenenkään ei tarvitse suostua. Se rohkaisisi nuoria tyttöjä ja naisia hakemaan apua ja kertoisi heille, että heistä välitetään.

Vetoa väkivallan uhrien palvelujen puolesta

Monika-Naiset liitto ry on tehnyt 15 vuotta työtä tarjoten tukea ja kriisipalveluja maahanmuuttajataustaisille naisille ja heidän lapsilleen. Viime vuonna Voimavarakeskuksesta sai apua 700 naista. Turvakoti Monassa asui viime vuonna 103 naista ja 74 lasta.

Monika-Naiset liitto ry:n, kuten muidenkin väkivallan uhreille palveluja tarjoavien järjestöjen, toimintaa vaikeuttaa kuitenkin jatkuva rahoituksen epävarmuus. Tänään, YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä, liitto vetoaakin päättäjiin ja rahoittajiin väkivallan uhrien palvelujen turvaamiseksi. Suomen kansallisen väkivaltaobservatorion Valoa, ei väkivaltaa -tapahtuman vuoden 2013 teemana on lähisuhdeväkivallan uhreille suunnattujen matalan kynnyksen ja turvakotipalveluiden riittävä resursointi. Tule mukaan tapahtumaan! Olemme Narinkkatorilla tavattavissa tänään klo 15-17.

Voit myös vedota Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäseniin Voimavarakeskus Monikan ja Turvakoti Monan rahoituksen puolesta. Lautakunta käsittelee järjestöavustuksia huomenna 26.11.2013.

Kiitos avustasi. Yhdessä voimme varmistaa, että Amira ja muut apua hakevat naiset ja lapset saavat turvan myös jatkossa.

Natalie Gerbert, Voimavarakeskus Monikan johtaja

Jenni Tuominen, vt. toiminnanjohtaja, Monika-Naiset liitto ry