Tag Archives: Turvakoti Mona

Turvakoti Monan vapaaehtoistyöntekijä vieraili turvakodissa Moldovassa

Casa Marioarei, skyddshem för kvinnor och barn i Moldavien

Text: Susanna Gulin
Bilderna: Elena Burca och Susanna Gulin i Casa Marioarei och Skyddshemmets trädgård

Tillsammans med en grupp journalister och andra representanter för media besökte jag i början av oktober Moldavien, Europas fattigaste land. Fattigdomen är där den främsta orsaken till den människohandel och export av kvinnor och barn till prostitution i andra europeiska länder som pågår i landet. Många kvinnor tar sig ut ur landet i hopp om arbete, vilket ger upphov bl.a. till trafficking. Kvinnor lämnar sina män till följd av våld i hemmet, ofta förorsakat av alkoholmissbruk och arbetslöshet. Kyrkan kan tillfälligt hjälpa dem med skyddat boende, men de tvingas ofta till prostitution, som är straffbart (vilket sexköp däremot inte är). Särskilt ensamstående mödrar och föräldralösa barn löper risk att bli offer för trafficking. En lag mot våld i hemmet stiftades 2010, men lagen har inte lett till någon större förändring i praktiken.

Centret för våldsdrabbade kvinnor och barn i huvudstaden Chisinau, Casa Marioarei, verkar inom NGO-organisationen Association against violence och leds av föreståndaren Elena Burca, som suttit i både sovjetiskt och moldaviskt parlament. Elena är en verklig eldsjäl som gått in för att engagera stadens invånare för olika aktiviteter som stöder centret, konserter och insamlingar av olika slag, enligt mottot ”Democracy starts with you”. Lokaliteterna har rustats upp och färdigställts av frivilliga, och i den vackra trädgården odlas blommor och grönsaker. I centret finns förutom inackorderingsrummen också kontor, konferensrum, väntrum, matsal och kök.

Centret som startades för 15 år sen erbjuder boende i 11 rum för kvinnor och barn som drabbats av våld i hemmet, samt psykologisk hjälp och läkarundersökning för både dem själva och barnen, bl.a. samtal, traumabearbetning genom lek och konstnärliga uttryck. Centret tillhandahåller också juridisk hjälp för bl.a. polisanmälan, skilsmässa och besöksförbud. Centret ger också utbildning om problematiken åt olika samhälls- och kommunala aktörer. Kvinnorna stannar vanligen ca 6 månader i hemmet och får också hjälp med att söka jobb och daghemsplats för barnen. Centret engagerar många frivilliga och samarbetar också med skolorna.

Den verksamhet som Casa Marioarei bedriver har många likheter med Monika-Naiset liittos och Turvakoti Monas arbete, bägge präglas av entusiasm och övertygelsen om att problem kan lösas. Besöket i Casa Marioarei gav mej en stark tro på att utsatta kvinnors situation runt om i världen kan förbättras med stöd av kvinnors inbördes solidariet och engagemang. Democracy starts with you!

Monika-Naiset liiton lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle hallituksen esityksestä turvakotilaiksi

Sosiaali- ja terveysministeriö
STM 004:00/2017
28.4.2017

Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle hallituksen esityksestä turvakotilaiksi

Monika-Naiset liitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua ko. asiassa. Liitto oli edustettuna myös turvakotilain arviointiryhmässä.

Monika-Naiset liitto ry on tehnyt työtä maahanmuuttajataustaisiin naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi 19 vuotta. Liittoon on kertynyt erityisosaamista pari- ja lähisuhdeväkivallan ja väkivallan kulttuuristen erityispiirteiden kuten pakkoavioliiton, kunniaan liittyvän väkivallan ja ihmiskaupan uhrien auttamistyöstä. Liiton Turvakoti Mona on toiminut 13 vuotta tarjoten kriisipalvelua tälle erityiskohderyhmälle.[1]

Turvakoti Mona on toiminut 1.7.2015 alkaen turvakotipalvelun tuottajana THL:n kanssa tehdyllä puitesopimuksella. Kokemukset voimassa olevan lain toimivuudesta ja toimimisesta turvakotipalvelun tuottajana ovat myönteisiä. Laki on tuonut turvakotitoimintaan selkeyttä, jatkuvuutta ja vakautta. Sopimuksella varmistettu rahoitus on antanut aikaisempaa paremmat edellytykset toiminnan organisoimiselle ja kehittämiselle sekä henkilöstön että kohderyhmän näkökulmasta. Vahvemmat ja selkeämmät toimintarakenteet ja yhtenäiset toimintaohjeistukset ovat helpottaneet arkista työtä. Turvakoti Monan asiakaskunta on haastava: monietnisen ja eri kieliä puhuvan kohderyhmän auttamistyö edellyttää henkilökunnalta laaja-alaista erityisosaamista. Joukossa on mm. vasta maahan tulleita turvapaikanhakijoita, ihmiskaupan uhreja ja paperittomia. On myönteistä, että THL on järjestänyt kaikille turvakotien työntekijöille koulutuksia. Pidämme tärkeänä, että niitä järjestetään säännöllisesti ja että myös maahanmuuttajataustaisiin naisiin liittyvän väkivallan erityispiirteistä tarjotaan koulutusta koko turvakotiverkostolle. Koemme, että voimassa olevan lain puitteissa tehty yhteistyö THL:n kanssa on ollut toimintaamme tukevaa ja kehittävää. Yhteisen koordinaation myötä syntynyt verkostoyhteistyö muiden turvakotipalveluntuottajien kanssa on myös ollut hedelmällistä ja kehittänyt uusia käytäntöjä työn tueksi.

Lausunnon kohteena olevan hallituksen esitysluonnoksen tarkoituksena on ehdottaa säädettäväksi uusi turvakotilaki, jonka tavoitteena on erityisesti turvakotipalvelujen rahoitusta koskevien periaatteiden selkiyttäminen nykyisestä. Jatkossa sopimusta turvakotipalvelun tuottamisesta ei enää tehtäisi, vaan siirryttäisiin kokonaan valtionavustuslakiin perustuvaan järjestelmään. Turvakotitoimijana liitto pitää tätä selkeyttämistä positiivisena suuntana.

Monika-Naiset liiton mielestä lakiehdotukseen liittyy kuitenkin huolenaiheita, joita seuraavassa lyhyesti käsittelemme:

2 § Määritelmät

Monika-Naiset liitto ry muistuttaa, että turvakotilain taustalla oleva Istanbulin sopimus kattaa laajasti kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot – fyysisen, psyykkisen, seksuaalisen väkivallan lisäksi vainoamisen, pakkoavioliitot, naisten sukuelinten silpomisen – kaikki ne teot, jotka voivat aiheuttaa tai aiheuttavat naisille ruumiillista, seksuaalista, henkistä tai taloudellista haittaa tai kärsimystä.

Hallituksen esityksessä turvakotipalvelut rajattaisiin nykyistä selvemmin lähisuhdeväkivallan uhrien auttamiseen. Jatkossa ei enää säädettäisi voimassa olevan lain 6 § 2 momenttia siitä, että turvakotiin voidaan ottaa myös lähisuhdeväkivaltaan rinnastuvien syiden vuoksi jos turvakotipalvelu vastaa henkilön avuntarvetta eikä avun antaminen aiheuta haittaa tai vaaraa muille turvakodissa oleville.

Rajausta perustellaan sillä, että valtaosa asiakkaista hakeutuu turvakoteihin nimenomaan lähisuhdeväkivallan takia, mikä onkin todellista. Lisäksi em. säännös 6 § 2 momentin todetaan aiheuttaneen epävarmuutta siitä, mitä nämä rinnastuvat syyt käytännössä ovat. Lakiehdotuksen perusteluosassa viitataan Istanbulin sopimuksen 23 artiklaan. Istanbulin sopimuksen selitysmuistiota tulkitaan siten, että turvakotipalvelut olisi tarkoitettu nimenomaan perheväkivallan uhreille, eikä turvakotipalvelua tulisi tarjota myös muunlaisen väkivallan uhreille.

Liitto on Istanbulin sopimuksen velvoitteiden tulkinnasta eri mieltä ja pitää näitä rajauksia ongelmallisina uhrin näkökulmasta. Esimerkiksi kunniaan liittyvän väkivallan tekijä ei aina kuulu uhrin lähipiiriin. Rajaus sulkisi pois esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhrit, jotka saattavat myös tarvita turvakodin palveluja. Pidämme tärkeänä, että turvakodilla olisi jatkossakin mahdollisuus tarjota palvelujaan, jos uhrin katsotaan näistä hyötyvän.

Liitto pitää erittäin tärkeänä ja myönteisenä sitä, että lakiesityksessä mahdollistetaan edelleenkin turvapaikanhakijoiden ja paperittomien yhtäläinen oikeus päästä turvakotiin ja että palveluun voi hakeutua myös nimettömästi. On erinomaista ja vahva viesti lainsäätäjältä: väkivaltapalvelut kuuluvat myös paperittomille.

Liitto esittää, että 2 § käytetään Istanbulin sopimuksen mukaista määritelmää Naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta ja korjataan termi johdonmukaisesti lakiesityksen muihinkin kohtiin.

Ihmiskaupan uhrit

Monika-Naiset liitto ry on tehnyt pitkään ihmiskaupan uhrien auttamistyötä. Kokemuksemme mukaan turvakodeilla on ollut oma tärkeä asemansa ihmiskaupan uhrien tukijoina. Kuten arviointityöryhmässäkin olemme tuoneet esille, ihmiskaupan uhrien auttamiseen turvakodissa liittyy haasteita. Tilanteeseen on haettu uudessa turvakotilakiesityksessä ratkaisua siten, että ihmiskaupan uhrit eivät enää jatkossa pääsisi turvakotiin, ellei kyseessä samalla olisi myös lähisuhdeväkivalta.

On kuitenkin tärkeä huomata, että joissakin ihmiskauppatapauksissa on erittäin vaikea määritellä, onko uhrin kokema väkivalta lähi- ja parisuhdeväkivaltaa tai ei. Esimerkiksi uhrin ”työnantaja” voi käyttää tätä mm. seksuaalisesti hyväksi – onko tapaus ainoastaan työperäistä ihmiskauppaa tai myös pari- ja lähisuhdeväkivaltaa? On mahdotonta tarjota uhrille laadukasta tukea vain pari- ja lähisuhdeväkivaltaan ja rajata muut väkivallan ja hyväksikäytön kokemukset pois. Tästä näkökulmasta lakiehdotuksen rajaus ei tuo kaivattua selkeyttä ihmiskaupan uhrien auttamiseen turvakodeissa. Esityksessä rajausta mm. perustellaan sillä, että ihmiskaupan uhrien auttamiseksi on olemassa erillinen auttamisjärjestelmä.

Liitto esittää, että tältä osin valmistelua jatketaan. Myös Yhdenvertaisuusvaltuutettu / kansallinen ihmiskaupparaportoija on vedonnut lausunnossaan siihen, että turvakotijärjestelmää kehitettäisiin siten, että se vastaisi tarvittaessa myös ihmiskaupan uhrien palvelutarpeeseen. Palvelujen kehittämisessä on ensiarvoisen tärkeää, että eri hallinnonalojen viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä ja esimerkiksi sisäasiainministeriön koordinoima ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä ja koordinaattori sekä kansallinen ihmiskaupparaportoija ovat konkreettisesti suunnittelussa mukana. Suomen kokoisessa pienessä maassa on erittäin tarpeellista ja tärkeää, että eri hallinnonalojen viranomaiset keskustelevat ja linjaukset kansainvälisten velvoitteiden (tässä esim. Istanbulin sopimus, Uhridirektiivi, Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastainen yleissopimus) tulkinnoista ja toimeenpanosta tehdään yhdessä. Sopimusten velvoitteet koskevat usein samoja kohderyhmiä, jotka Suomessa saattavat olla pilkottuna eri hallinnonaloille. Yhteisvalmistelulla säästyttäisiin ristiriitaisilta ohjeistuksilta ja päällekkäiseltä työltä. Esimerkkinä tästä on esimerkiksi Valtioneuvoston Ihmiskaupan vastainen toimintaohjelma vuodelta 2016. Siinä todetaan, että ihmiskaupan uhrit saattavat tarvita tuettua ja turvallista asumispalvelua eri tilanteissa ja on tärkeä tiedottaa turvakoteja ja kuntia seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneiden ihmiskaupan uhrien mahdollisuuksista saada apua turvakodeista. Tältä osin lakiesitys ja toimintaohjelma ovat ristiriidassa.

Liitto ehdottaakin, että tämän erityisen haavoittuvassa asemassa olevan uhriryhmän auttamisesta sovitaan poikkihallinnollisessa yhteistyössä ja etsitään vaihtoehtoja ja korvaava järjestelmä nykykäytännölle, jotta vastaavat palvelut ihmiskaupan uhreille voidaan turvata. Liitto pitää hyvänä kansallisen ihmiskaupparaportoijan lausunnossaan esille tuomaa ratkaisuehdotusta, että osalle turvakodeista annettaisiin mahdollisuus erikoistua myös ihmiskaupan uhrien auttamiseen. Esimerkiksi Turvakoti Monassa olisi pitkän käytännön kokemuksensa kautta hyviä edellytyksiä tällaiseen erikoistumiseen.

Linjauksen tekeminen ja sen soveltaminen käytäntöön turvakotitoiminnassa edellyttäisi hyvin tiivistä yhteistyötä viranomaisten ja toimijoiden kesken. Liitto toivoo, että tällaiselle yhteisponnistukselle löytyisi tahtoa ja kunnianhimoa, jotta turvakotitoiminta tosiasiallisesti saadaan selkiytettyä suhteessa ihmiskaupan uhrien auttamiseen. Tämä toisi helpotusta sekä käytännön työhön turvakodeissa että mahdollistaisi sen, että ihmiskaupan uhrien oikeus saada apua toteutuisi yhdenvertaisemmin.

Turvakotijakson jälkeiset palvelut

Lakiesityksen nykytilan arvioinnissa todetaan, että turvakotijakson jälkeisiä tukipalveluja on riittämättömästi, ne ovat järjestöjen varassa ja niiden pitkäjänteinen rahoitus on epävarmaa. Sosiaalihuoltolain mukaan sosiaalipalveluja on järjestettävä lähisuhde- ja perheväkivallasta aiheutuvan tuen tarpeeseen. Käytännössä tämä ei toteudu. Liitto esitti huolensa asiasta jo voimassa olevan turvakotilain valmistelussa. Asiaa ei ole riittävästi otettu huomioon tulevan sote- ja maakuntauudistuksen valmisteluissa. Liitto on huolissaan kohderyhmänsä mahdollisuudesta päästä tuen piiriin tulevassa rakenteessa, koska nykyisessäkin järjestelmässä haavoittuvat ryhmät ovat jääneet palvelujen ulkopuolelle, eikä peruspalveluissa ole pitkäjänteisen koulutuksen puuttuessa riittävästi osaamista tunnistaa ja tukea väkivaltaa kokeneita maahanmuuttajataustaisia naisia. Kuten nykytilan arvioinnissa todetaan, on avopalvelujen turvaamisen kehittämistyö tehtävä laajasti yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kanssa.

Lopuksi

On myönteistä, että lakiehdotuksessa nostetaan esille nykyisten turvakotien riittämätön paikkatilanne. Kuten luonnoksessa todetaan, Euroopan neuvoston suosituksen mukaan Suomessa tulisi olla noin 500 turvakotipaikkaa. Nykytilanne 143 perhepaikkaa ei ole riittävä. Paikkojen lisääminen edellyttää lisää rahaa turvakotitoimintaan. On toki hyvää kehitystä, että turvakotien toimintaan osoitettuja määrärahoja on viime vuosina lisätty. Rahoitustaso on kuitenkin edelleen riittämätön. Turvakotien rahoitus on turvattava vastaamaan Euroopan neuvoston suosituksia.

Kunnioittavasti Monika-Naiset liiton hallituksen puolesta,

Jenni Tuominen
Toiminnanjohtaja, Monika-Naiset liitto ry

Asiantuntijat:
Ljudmila Kettunen, Turvakoti Monan johtaja, Monika-Naiset liitto ry
Natalie Gerbert, Voimavarakeskus Monikan johtaja, Monika-Naiset liitto ry

[1] Turvakoti Mona palvelee valtakunnallisesti, vuosittain noin 40% asiakkaista voi olla pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.  Esimerkiksi vuonna 2016 Turvakoti Monassa oli asiakkaina 290 henkilöä, joista 152 oli lapsia. Turvakodin vuosittainen täyttöaste keskimäärin 100%.

Lausunto hallituksen esityksestä turvakotilaiksi_28_4_2017 (pdf)

Yhteisvastuu 2017 torjuu ihmiskauppaa

Yhteisvastuu 2017 torjuu ihmiskauppaa. Suomessa keräysvaroin autetaan ihmiskaupan uhreja. Keräyksen kansainvälisessä esimerkkikohdemaassa Jordaniassa yhteisvastuuvaroin tuetaan Syyriasta sotaa paenneiden nuorten koulutusta ja toimeentuloa, mikä ennaltaehkäisee altistumista ihmiskaupalle ja muulle hyväksikäytölle. Keräys käynnistyi sunnuntaina 5.2.2017.

− Vuonna 1949 perustetusta Yhteisvastuukeräyksestä ei tullut ainoastaan kirkon vaan suomalaisten yhteinen hyväntekeväisyyskeräys, joka nostaa esiin hädän ääripäitä ja auttaa heitä, jotka hädästään huolimatta jäävät ilman apua. Tänä vuonna Yhteisvastuu herättelee meitä tunnistamaan ja auttamaan ihmiskaupan uhreja sekä heitä, jotka ovat esimerkiksi katastrofeja ja köyhyyttä paetessaan vaarassa joutua erilaisen hyväksikäytön kohteiksi. Nämä ihmiset tarvitsevat kipeästi tukeamme, sanoo Yhteisvastuun keräysjohtaja Tapio Pajunen.

Ihmiskauppaa ja siihen rinnastettavaa hyväksikäyttöä pidetään yhtenä tämän hetken suurimmista ihmisoikeushaasteista. Ihmiskauppaa on vaikea havaita, mutta se on läsnä kaikkialla. Ihmisten liikkuvuuden lisääntymisen myötä myös ihmiskaupan riskit ovat kasvaneet ja avuntarve suuri.

– Ihmiskauppa on toisten ihmisten ja heidän hätänsä häikäilemätöntä hyväksikäyttöä. Ihmisistä on tehty kauppatavaraa. Välineitä, joilla ei ole mahdollisuuksia päättää omasta elämästään. Tässä kaupassa vain toinen hyötyy. Välinpitämättömyyden ja oman edun tavoittelun sijaan meidän tulee pitää huolta toisistamme, Yhteisvastuukeräyksen 2017 esimies, Porvoon piispa Björn Vikström muistuttaa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö painotti paikalla annetun avun merkitystä Yhteisvastuukeräyksen avauspuheessaan sunnuntaina 5.2.2017.

”Maailmassa on nyt ennätysmäärä pakolaisia. Heitä on saapunut runsain mitoin Eurooppaan ja Suomeenkin, mutta suurin osa pakenee oman maansa sisällä tai naapurimaahan. Parasta apua on paikalla annettu apu. Sitä tarjoaa myös tämän vuoden Yhteisvastuukeräys”.

”Eurooppaan suuntautuvan pakolais- ja muuttoliikkeen myötä on Suomessakin yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat vaarassa joutua ihmiskaupan uhriksi. Tarve ihmiskaupan uhriksi joutuneiden ihmisten auttamiselle ja ennaltaehkäisevälle työlle on suuri. Ihmiskaupassa ihminen ja ihmisyys ovat pelkkää kauppatavaraa. Se on ihmisarvon syvää loukkaamista”, presidentti Niinistö muistutti.

Suomessa yhteisvastuuvaroin autetaan ihmiskaupan uhreja yhteistyössä Monika-Naiset liitto ry:n, Pakolaisneuvonta ry:n, Pro-tukipiste ry:n ja Rikosuhripäivystyksen kanssa. Keräysvaroin muun muassa kehitetään tukihenkilötoimintaa ja etsivää työtä, vahvistetaan työntekijöiden osaamista tunnistaa ja tavoittaa ihmiskaupan uhreja, tarjotaan kriisiapua majoituksen, ruoan, hygienian ja vaatetuksen järjestämiseen, mahdollisuus tulkin käyttöön sekä matalan kynnyksen oikeudellista neuvontaa.

Monika-Naiset liitto ry on tehnyt työtä ihmiskaupan uhrien parissa vuodesta 2006.  Erityisenä kohderyhmänä ovat väkivaltaa kokeneet maahanmuuttajataustaiset naiset, jotka ovat joutuneet tai joilla on riski joutua ihmiskaupan uhriksi. Vuosittain toiminnassamme tunnistetaan 10–20 tapausta, joissa on syytä epäillä ihmiskauppaa.

Lisätiedot:
Natalie Gerbert, Voimavarakeskuksen johtaja, Monika-Naiset liitto ry, puh. 045 6759 647

Lue lisää Yhteisvastuu 2017 -kampanjasta.

#yhteisvastuu

Katso Yhteisvastuu 2017 -kampanjavideo Murskattu unelma, jossa Elena kertoo koskettavan tarinansa siitä, kuinka unelma paremmasta tulevaisuudesta vaatemyyjänä murskautui Helsingin kaduille. Ihmiskaupan uhriksi joutunut nuori yksinhuoltajaäiti pakotettiin myymään seksiä päivästä ja yöstä toiseen.

 

Työyhteisön tuen merkitys työelämäharjoittelussa

Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Teksti: Elisa Rinta-Lusa, sosionomiopiskelija, Tikkurilan Laurea AMK

Harjoitteluni alkupuolella lupauduin kirjoittamaan blogitekstin liittyen harjoitteluuni Turvakoti Monassa. Nyt kun harjoitteluni alkaa lähestyä loppuaan, olen pohtinut työyhteisön tuen merkitystä osana oppimista. Työelämäharjoittelut ovat hyvin opettavaisia ja kehittäviä kokemuksia kokonaisuudessaan. Riittävällä tuella ja ohjauksella on tärkeä rooli opiskelijan oivaltavassa ja nautinnollisessa oppimisessa sekä ammatti-identiteetin muodostumisessa. Haluan nyt jakaa omia ajatuksiani työyhteisön tuen merkityksestä ja vaikutuksesta oppimiseen.

Jokaisella opiskelijalla on yksilölliset tavoitteet harjoittelun suhteen. Mielestäni työyhteisön on aina hyvä ennen harjoittelujakson alkamista yhdessä pohtia omia voimavarojaan vastata mahdollisen harjoitteluun tulevan opiskelijan tarpeisiin. Hyvinvoiva työyhteisö tukee opiskelijan kasvua ja oppimista. Näin antoisa oppimiskokemus on mahdollista molemmin puolin. Jos taas yhteisö on hyvin kuormittunut, voi tämä aiheuttaa opiskelijassa tunteen hänen olostaan taakkana, mikä ei taas ole kenenkään edun mukaista. Harjoittelun alun jälkeen olisikin tärkeää tukea opiskelijaa ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan ja kertomaan ohjaajalleen kehittymisen tarpeistaan, jotta harjoittelu voi edetä oikeaan suuntaan.

Harjoittelut ovat opiskelijalle hyvin tärkeä osa ammatti-identiteetin muodostumista. Opiskelija peilaa itseään ja oppimiaan asioita uuden ympäristön asettamiin haasteisiin ja arvioi omia kykyjään selviytyä niistä. Mitä enemmän hän saa positiivista vastaanottoa, sitä enemmän hän kokee itsensä pystyvänä ja kyvykkäänä. Harjoittelun edetessä opiskelija pyrkii sopeutumaan työyhteisön luomiin odotuksiin löytäen oman tavan toimia. Tähän päästäkseen hän tarvitsee ammattilaisten tukea ja ohjaamista.

Opiskelija on vasta ammatillisen kehityksensä alkutaipaleella. Hän on useimmiten nuori, joka saattaa kokea epävarmuutta omista kyvyistään kohdata työelämän haasteita. Suurin ja tärkein harjoittelun tarjoama palvelus on antaa tilaa kasvaa ja tehdä myös virheitä kannustavien ihmisten ympäröimänä. Rohkaisevat ja kannustavat sanat ja katseet rakentavat luottamusta omiin taitoihin ja ammatillista kuvaa itsestä.

Oppimista tukeviin tunteisiin liittyy arvostava ja hyväksyvä kohtaaminen. Arvostus ja hyväksyntä lisäävät rohkeutta ja luovuutta toteuttaa itseään, mikä tukee omien ajatuksien esilletuomista. Keskustelu muiden kanssa antaa paljon uusia ajatuksia ja näkökulmia, joita ei välttämättä olisi yksin pohtiessa tullut ajatelleeksi. Kun opiskelija kokee, että hänet nähdään työyhteisössä voimavarana, hän tuntee tekevänsä jotain merkityksellistä, mikä ruokkii hänen intoaan ja motivaatiotaan alaa kohtaan. Tätä intoa ja motivaatiota on tärkeää hyödyntää tarjoten kehittäviä tehtäviä.

Tunne siitä, että myös harjoittelija on osa työyhteisöä ja pystyy vaikuttamaan toimintaan yhdessä muiden kanssa auttaa opiskelijaa luomaan ammatti-identiteettiään. Hyvä työyhteisö huomioi opiskelijan keskeneräisyyden ja antaa tarvittavaa tukea, jotta opiskelija voi löytää ja toteuttaa hänelle merkityksellisiä asioita. Näin voidaan luoda yhteiskuntaamme toisia tukevia ja terveellä ammatti-identiteetillä varustettuja uusia tulokkaita. Myönteinen palaute ja oppimisen ilo vie itsevarmemmin kohti haasteita ja niistä selviytymiseen.

Oppimisen iloa kaikille!

 

Tiedote: Euroopan neuvoston valtuuskunta kiirehtii pakkoavioliittojen kriminalisointia

EDUSKUNTATIEDOTUS
RIKSDAGSINFORMATIONEN
17.6.2016

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunta patistaa hallitusta muuttamaan lainsäädäntöä siten, että avioliittoon pakottamisesta tulisi yleisen syytteen alainen rikos. Pakolla solmittu avioliitto pitäisi myös olla mahdollista mitätöidä. Koko valtuuskunta on allekirjoittanut aihetta koskevan kirjallisen kysymyksen.

Pakkoavioliitot on kriminalisoitu muun muassa Isossa-Britanniassa, Norjassa, Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi laadittu Istanbulin sopimus velvoittaa Suomea toimimaan samoin.

Pakkoavioliitto määritellään liitoksi, jota toinen tai molemmat osapuolet vastustavat. Euroopan neuvoston valtuuskunnan Monika-Naiset liitto ry:ltä saamien tietojen mukaan pakkoavioliittojen määrä Suomessa on kasvussa. Viime vuonna liiton tietoon tuli 25 pakkoavioliittotapausta. Vuoden 2016 ensimmäisten neljän kuukauden aikana tapauksia on ollut saman verran.

Pakkoavioliittoihin sovelletaan nykyisin ihmiskauppaa tai pakottamista koskevaa lakia, mikä ei anna viranomaisille kunnon välineitä puuttua tapauksiin. Monika-Naisten mukaan tiedossa ei ole yhtään tapausta, jossa ihmiskauppa- tai pakottamislakeja olisi sovellettu pakkoavioliittoihin.

Pakkoavioliittoja ei voi myöskään nykylakien mukaan mitätöidä. Pakkoavioliiton purkaminen edellyttää Suomessa avioeron hakemista. Traumatisoituneelle ja seksuaalista väkivaltaa kokeneelle nuorelle naiselle on nöyryyttävää hakea avioeroa ja odottaa lopullista päätöstä kuuden kuukauden harkinta-ajan yli. Lisäksi nainen on loppuikänsä rekisterien mukaan ”eronnut” vaikka avioliitto on solmittu pakolla. Avioliiton mitätöintioikeus vastaisi paremmin Istanbulin sopimuksen henkeä.

Kirjallisen kysymyksen ovat allekirjoittaneet kansanedustajat Maria Guzenina (valtuuskunnan puheenjohtaja, sd.), Sirkka-Liisa Anttila (varapuheenjohtaja, kesk.), Anne Kalmari (kesk.), Tom Packalén (ps.), Jaana Pelkonen (kok.), Petri Honkonen (kesk.), Susanna Huovinen (sd.), Anne Louhelainen (ps.), Olli-Poika Parviainen (vihr.) ja Sinuhe Wallinheimo (kok.).

Lisätiedot:
Maria Guzenina 050 512 2282

Lapsityötä Turvakoti Monassa

TK_blogi_kuva2

Tervetuloa turvakodin leikkihuoneeseen! Täällä on vuoden 2016 aikana kohdattu jo 62 lasta (tilasto 11.6.). Turvakodin asiakkaina ovat myös lapset, jotka ovat usein joko todistaneet väkivaltaa tai jopa olleet sen suoria uhreja. Turvakoti Monan lapsityön tavoitteena on tarjota toiminnallista apua perheväkivallan uhreille, olivat he sen todistajina tai kohteena.

Erityisesti lapsityöhön keskittyviä työntekijöitä Turvakoti Monassa on kaksi. Jotta lapsityötä voidaan toteuttaa rauhallisessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä, turvakotiin on sisustettu ja otettu käyttöön tämä leikkihuone, joka on erityisesti lapsityön käytössä.

TK_blogi_kuva3

Turvakodin lapsityössä olennaista on väkivaltatilanteen käsittely lapsen ikä- ja kehitystason mukaisesti sekä turvallisuuden lisääminen. Lasta kuullaan ja huomioidaan, ja lapsen voimavaroja kartoitetaan. Lapsityötä tehdään lapsilähtöisesti mm. leikin, taiteellisten menetelmien, erilaisten korttien sekä nukkekotityöskentelyn avulla. Isompien lasten kanssa edellä mainittujen lisäksi väkivaltaa voidaan käsitellä myös esim. keskustelun ja erilaisten tehtävien avulla. Lapsityötä toteutetaan yksilö- ja sisarustapaamisina, lasten kohtaamisena arjessa sekä keskusteluina vanhempien kanssa.

Lapsityön tärkeä tehtävä on myös tukea kriisissä olevaa äitiä vanhemmuudessaan ja tehdä lapsi näkyväksi vanhemmalle. Vanhemmille annetaan tietoa väkivallan vaikutuksista lapseen sekä heitä tuetaan lapsen hoidossa ja kasvatuksessa. Erityisesti alle 3-vuotiaiden lasten kanssa työskentelyssä painottuu juuri vanhemmuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen.

TK_blogi_kuva1

Haasteitakin lapsityön toteuttamisessa Turvakoti Monassa tulee erityisesti yhteisen kielen puuttuessa. Onneksi nykyinen valtionrahoitus takaa sen, että myös lasten kanssa työskentelyyn voi käyttää tulkkia. Tulkkia pyritään käyttämään jokaisen puhetaitoisen lapsen kanssa, jonka kanssa muutoin ei yhteistä kieltä löydy.

Kaiken kaikkiaan lapsityö koetaan turvakodissa tulokselliseksi, sillä sen aikana on yleisesti mahdollista havaita, että lasten hyvinvointi ja iloisuus kasvaa. Lapset ovat kertoneet kokeneensa olonsa turvalliseksi turvakodissa.

Turvakoti Mona on maahanmuuttajanaisille ja heidän lapsilleen tarkoitettu turvakoti. Turvakoti sijaitsee salaisessa osoitteessa, ja se on tarkoitettu väliaikaiseen kriisiasumiseen. Voit hakeutua turvakotiin kaikkialta Suomesta. Turvakotiin voi soittaa, tulla yksin tai lasten kanssa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Voit soittaa Turvakoti Monan puhelimeen (24h) 045 639 6274. Puhelinnumero on tarkoitettu kriisitilanteissa oleville naisille, jotka hakeutuvat turvakotiin.

Turvakoti Monan toimintaa rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö / THL.