Tag Archives: vapaaehtoistyö

Ammatillisesta koulutuksesta puhtia maahanmuuttajanaisten työllistymiseen

Monika-Naiset liiton koulutus vapaaehtoisille alkaa marraskuussa

Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Järjestämme koulutuksen vapaaehtoisille maahanmuuttajataustaisten naisten auttamistyöhön Monika-Naiset liitto ry:n tiloissa Helsingin Kalasatamassa (Hermannin Rantatie 12 A, Kalasataman metroaseman lähellä).

Koulutuksen käyneet voivat toimia vapaaehtoisina Monika-Naiset liitossa. Koulutuksen suorittamista edellytetään kaikilta Voimavarakeskus Monikassa ja Turvakoti Monassa toimivilta vapaaehtoisilta. Koulutusta suositellaan myös MoniNaisten Tilan vapaaehtoisille.

Koulutus antaa valmiudet toimia muun muassa tukihenkilönä, lastenhoito-, asiointi-, ja tulkkausapuna, keskustelukumppanina sekä kieli- tai taideryhmien vetäjänä.

Koulutuksessa annetaan tietoa kotoutumisesta, naisiin kohdistuvasta väkivallasta, tukihenkilönä toimimisesta, ja maahanmuuttajataustaisille naisille tarjolla olevista palveluista.

Osallistujilta edellytetään sitoutumista vapaaehtoistyöhön Monika-Naiset liitossa koulutuksen jälkeen vähintään puoleksi vuodeksi eteenpäin. Edellytyksenä koulutukseen osallistumiseen on myös hyvä suomen kielen taito. Hakijan oma maahanmuuttajatausta katsotaan eduksi.

Kokoontumiset
ti 8.11. klo 16.30-18.30
la 12.11. klo 9.30-15.30
to 17.11. klo 16.30-19.30
la 26.11. klo 9.30-15.30.

Viikoittaisten yhteiskokoontumisten lisäksi koulutettavia perehdytetään marraskuun aikana vapaaehtoistyöhön käytännön kautta. Todistusten jako ja työnohjausta järjestetään koulutuksen jälkeen 17. tammikuuta 2017.

Hakuaika: 16.9.-16.10.2016

Ilmoittaudu nyt (linkki)

Ilmoittautuneet kutsutaan keskusteluun syys-lokakuun aikana.

Tiedustelut 13.10.2016 mennessä: Hitomi Tabuchi, järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori hitomi.tabuchi(at)monikanaiset.fi

Voit tulostaa mainoksen täältä (pdf) 

MoniNaisten Tilassa tutkittiin järjestötoiminnan hyötyjä
RAY tukee 2016 -barometrilla

Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Barometrin tulokset osoittavat, että MoniNaisten Tilan toiminta antaa maahanmuuttajataustaisille naisille mielekästä sisältöä arkeen ja tarjoaa mahdollisuuden yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

RAY tukee 2016 -barometri

MoniNaisten Tila osallistui tammi-maaliskuussa 2016 RAY tukee -barometrin toteuttamiseen. RAY tukee -barometri on erityyppisten järjestöjen ja avustuskohteiden kohderyhmille suunnattu, säännöllisesti toteutettava kysely, jonka tavoitteena on tuoda julkiseen keskusteluun järjestötoiminnan hyötyjä. Vuonna 2015—2016 barometri kohdistui niihin toimijoihin, jotka toiminnallaan edistävät yhteisöllisyyttä ja osallistumismahdollisuuksia.

Lue lisää Ray tukee -barometrista.

Barometrikyselyn kohderyhmänä MoniNaisten Tilan aktiiviset vapaaehtoiset ja asiakkaat

Kyselyä jaettiin MoniNaisten Tilassa aktiivisesti mukana oleville vapaaehtoisille sekä asiakkaille. Vapaaehtoisille kysely lähetettiin sähköpostin liitteenä, jolloin siihen oli mahdollista vastata nimettömänä sähköisen linkin kautta tai palauttamalla kysely MoniNaisten Tilaan. Asiakkaille jaettiin paperiversiot, joita oli sekä suomen-, että englanninkielisinä. Asiakkaita autettiin tarvittaessa kyselyyn vastaamisessa.

Kyselyyn vastasi yhteensä 18 MoniNaisten Tilan asiakasta ja vapaaehtoista. Kaikki vastaajat olivat naisia ja heistä suuri osa äitejä. Nuorin vastaaja oli syntynyt vuonna 1987 ja vanhin 1943. Vastaajista 9 kertoi olevansa Suomen kansalaisia ja 8 edusti muita kansallisuuksia. Vastaajista kymmenen äidinkieli oli joku muu kuin suomi.

Barometrin tulokset

Vastaajista 9 kertoi osallistuvansa toimintaan 1-3 kertaa viikossa, kaksi 1-3 kertaa kuukaudessa ja yksi harvemmin kuin kerran kuukaudessa.

Kyselyllä haluttiin selvittää järjestön toimintaan osallistumisen syitä viimeisen 12 kuukauden aikana. 13 vastaajaa kertoi syyksi osallistua järjestön toimintaan halun auttaa muita ihmisiä. Seuraavaksi eniten haluttiin saada tietoa ja oppia uusia asioita sekä haluttiin tutustua uusiin ihmisiin. Vastaajista 6 mainitsi tärkeänä syynä sen, että haluaa vaikuttaa asioihin ja 4 sen, että haluaa kivaa tai mielekästä tekemistä.

Vastaajista työttömänä alle puoli vuotta oli kyselyhetkellä ollut 6 ja yli puoli vuotta 9 naista. Myös muita perheenjäseniä oli kyselyhetkellä työttömänä. Vastaajia pyydettiin arvioimaan omaa yhteiskunnallista asemaansa. Vastaajat arvioivat olevansa yhteiskunnassa keskitasolla tai keskitason yläpuolella.

Kyselyssä tiedusteltiin, miten järjestötoiminta on vaikuttanut itseen. Vastaajat olivat samaa mieltä erityisesti seuraavista väittämistä: ”järjestössä kuunnellaan minua”, ”olen saanut kertoa muille kokemuksistani” ja ”olen saanut järjestötoiminnan kautta uusia ystäviä”. Samat asiat nousivat esille kysyttäessä järjestötoiminnasta saatuja tärkeimpiä asioita 12 kuukauden aikana: mahdollisuus auttaa ihmisiä sekä uusiin ihmisiin tutustuminen. Lisäksi yhtä tärkeää oli se, että toiminnasta oli saatu uutta tietoa ja oli opittu uusia asioita. Tärkeäksi koettiin myös mahdollisuus vaikuttaa asioihin sekä mielekäs tekeminen järjestötoiminnan kautta. Kysyttäessä, olisitko saanut samanlaisia asioita jostain muualtakin, suurin osa vastaajista vastasi ”en osaa sanoa”.

Vastaajat kommentoivat järjestötoiminnasta saatua hyötyä tai iloa esimerkiksi näin:

”Olen tavannut upeita maahanmuuttajanaisia ja oppinut heiltä paljon. Vapaaehtoiskollegat ovat mielenkiintoisia ja mukavia ihmisiä.”
”Help in learning language (Finnish), meeting new people, boosted my mood and morale.”
“Minun ei tarvinnut koko ajan miettiä asioita mitä on tapahtunut mennyttä ja täällä oppii uusia asioita.”
”Help to learn Finnish courses. Advice and filling official documents.”
”Vapaaehtoistyö pakottaa näkemään asioita uudelta kannalta. Ihmisten kohtaaminen tuo todeksi sen, mitä teoriassa luulee tietävänsä.”

Kyselyssä tiedusteltiin, miten vastaajat ovat kokeneet elämäntilanteensa viimeisen kahden kuukauden ajalta. Vastauksissa korostuivat useimmiten tyytyväisyys omaan elämään ja turvallisuuteen sekä henkiseen ja fyysiseen terveyteen ja lisäksi siihen, miten muut arvostavat itseä.

Vastaajista 9 ilmoitti osallistuneensa viimeisen 12 kuukauden aikana jonkun muun sosiaali- tai terveysjärjestön toimintaan vähintään 1-3 kertaa kuukaudessa. Samoin 9 ilmoitti osallistuneensa jonkun muun kuin sosiaali- tai terveysjärjestön toimintaan.

”Puhutko somaliaa, farsia, nepalia, sonoria, entä suomea?”
Tukea maahanmuuttajanaisten työllistymiseen Monika-Naisista

Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Teksti: Marjatta Vasara

Puheensorinaa, kysyviä katseita: tännekö piti tulla? Aamun saalis: viisi naista, ulkonäöstä arvaten Afrikasta ja Aasiasta, kuten useimmiten. Menemme perähuoneeseen, Heidi vetää esittäytymisen ja työrutiinit. Meitä vapaaehtoisia on paikalla kaksi, teemme työnjaon: sinä otat tuon uuden afganistalaisen, minä jatkan näiden somalien kanssa. Tulisiko Asho tarvittaessa tulkiksi?

Ovi käy, sisään pujahtaa kaksi naista, pälyileviä ensikertalaisia. Heidi nappaa heidät Dejana apunaan; lyhyt esittäytyminen, nimet listaan ja täyttämään ilmoittautumislomaketta.

Me etenemme perustietojen kanssa, pähkäilemme suomen kielen taitoa (uskaltaako pistää ´tyydyttävä´, kun ymmärtää jotenkin mutta puhuminen on epävarmaa?). Kysellään työkokemusta ja toiveita. Joku haluaisi ravintola-alalle, äkkiä selaamaan netistä koulutuspaikkoja. ”Onko sinulla jo hygieniapassi?” Kummastelua: ”Minun tuttu työ-, työtä ravintola, ei tarvita mikä passi?” Löytyy tulkkausapua, niin saan asian selitetyksi, sitten etsimään passin suorittamista. Nainen ihmettelee: ”Miksi Suomessa aina paperi, paperi?”

Heidi vetää fläppitaululle työhaastatteluaikoja ja -paikkoja. Onko kaikilla cv:t kunnossa, hän tarkistaa. Kysyviä silmäyksiä, osalle cv on täysin outoa. Siispä niitä laatimaan!

Puoli tuntia jäljellä, taas uusi tulija ovella. Hän on kuulemma käynyt joskus aiemmin ja haluaa nyt HETI töitä. Suomen kielen taito, koulutus, työkokemus – ”Olethan TE-toimiston asiakas?” Ehditään häthätää alkuun. ”Pääsetkö tulemaan torstaina – et – entä ensi tiistaina? Tavataan viikon päästä!”

Parituntinen hurahtaa pikaisesti; koskaan ei tullessaan tiedä, mitä aamupäivä mukanaan tuo. Joskus päästään nopeasti eteenpäin, kun työsuunnitelmat ovat selvät ja edellytyksiä on, mutta usein selviteltävää riittää: mihin oikein halutaan, riittävätkö tähänastinen koulutus ja työkokemus? Jos ne puuttuvat eikä suomen kielen taitoakaan juuri ole, saa todella tuumia, millaisia neuvoja voi antaa.

Yhteistyötahoja toki on, oppilaitoksia ja kursseja on tarjolla useita, kun vain löytyy se sopiva ja sinne vielä pääsisi. Ongelmallisinta on, jos puuttuu täysin luku- ja kirjoitustaito millään kielellä tai ei ole mitään käsitystä siitä, mitä haluaisi isona tehdä; kaikki tuntuu kelpaavan mutta mikään ei sitten sovikaan. Tärkeintä on työn saanti – miksi matkassa on niin monta mutkaa? Sitä välillä ihmettelee ns. auttajakin.

Kirjoittaja toimii vapaaehtoisena Monika-Naiset liiton Osaavat naiset -projektissa.

Suomen kielen alkeita liikkuen ja tanssien

tanssiryhmä

Suomea ja tanssia -ryhmä on hauska tapa opiskella kieltä yhdessä

MoniNaisten Tilassa voit nyt opiskella suomen kielen alkeita liikkeen ja tanssin keinoin. Aikaisempaa tanssikokemusta ei tarvita, sillä kieltä opiskellaan yksinkertaisin liikkein.

Maahanmuuttajataustaisille naisille tarkoitettu ryhmä kokoontuu Kalasataman toimitiloissamme (Hermannin Rantatie 12 A, 4.krs, Helsinki) tiistaisin klo 14-15.30 24. marraskuuta saakka. 
Ryhmänvetäjänä toimii tanssinopettaja FM Annina Tuhkunen.

Tule sinäkin mukaan!

Lisätiedot: MoniNaisten Tilan ohjaaja Neleah Nwaeze, puh. 045 2635 729, neleah.nwaeze(at)monikanaiset.fi

Vuoden isovanhemmiksi palkittiin vapaaehtoiset lastenhoitajamme Celestine Vita-Buba ja Tiiu Holappa

2015-10-16 08.34.56Vuoden isovanhempi 2015 -tunnustus vapaaehtoistyöstä maahanmuuttajanaisten ja -lasten hyväksi

Vuoden isovanhempi 2015 -tunnustus on myönnetty kahdelle vaativassa vapaaehtoistyössä kunnostautuneelle isoäiti-ikäiselle naiselle, joiden omat juuret ovat Suomen ulkopuolella.

Tunnustuksen saavat parivaljakko Celestine Vita-Buba (66 v.) ja Tiiu Holappa (72 v.). He ovat toimineet vuosien ajan yhdessä vapaaehtoisina lastenhoitajina Monika-Naiset liitto ry:n kotouttamistyössä.

Lastenhoitajat vapauttavat pienten lasten äidit osallistumaan suomen kielen tunneille ja työelämätaitoihin valmentaviin ryhmiin. Tavallista on, että kokeneet vapaaehtoiset myös neuvovat arjen haasteissa nuoria maahanmuuttajaäitejä, joilla ei välttämättä ole tukenaan oman suvun tai perheen verkostoja.

Vuoden isovanhempi -tunnustus jaetaan lokakuussa vietettävän Isovanhempien päivän (la 17.10.) kunniaksi ja sen myöntää Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry.

Tunnustuksen saa vuosittain henkilö tai taho joka on myönteisellä tavalla edistänyt lasten ja isovanhempien suhteita ja isovanhempien arvostusta. Aikaisempia palkittuja ovat mm. ikäihmisten tietotekniikkataitoja edistävä Enter ry, rap-mummo Eila Nevanranta, arkkiatri Risto Pelkonen ja Pienperheyhdistyksen Mummila-toiminta.

“Celestine Vita-Buba ja Tiiu Holappa osoittavat esimerkillään, että vanhat ihmiset ovat yhteiskunnassamme voimavara, eivät vain hoivan kohteita ja menoeriä”, sanoo toiminnanjohtaja Virpi Dufva Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:stä. “Tänä vuonna on mielestämme erityisen ajankohtaista nähdä voimavarana myös Suomeen muualta muuttaneet iäkkäät ihmiset, heidän osaamisensa ja elämänkokemuksensa.”

Opettajan ja psykologin ammattiosaaminen tehokäytössä

Molemmilla tunnustuksen saajilla on vahva ammatillinen tausta lasten ja perheiden kanssa toimimisessa. Kongossa syntynyt Celestine Vita-Buba on koulutukseltaan psykologi ja työskennellyt kotimaassaan myös englannin kielen opettajana. Virolaistaustainen Tiiu Holappa on ammatiltaan ala-asteen opettaja. Kaksikon kielivalikoimaan kuuluvat suomen lisäksi englanti, ranska, viro, venäjä ja lingala.

”Olen terve ja oma työurani on tehty. En halua vain istua kotona. Kun toinen tarvitsee apua, silloin pitää tulla auttamaan”, Vita-Buba sanoo. “Vapaaehtoistyössä saan edelleen kehittää ammattiosaamistani. Ja ilman meitä äidit eivät pääsisi opiskelemaan.”

”Minut on ohjelmoitu auttamaan. Ohjaudun aina sinne, missä tarvitaan apua. Tämä vapaaehtoistyö lasten ja äitien kanssa vaatii paljon myötätuntoa, herkkyyttä ja ymmärrystä. Kylmä ihminen ei tässä pärjää”, Tiiu Holappa sanoo.

Lisätiedot Vuoden isovanhempi -tunnustuksesta:
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry
Virpi Dufva, toiminnanjohtaja
virpi.dufva(at)valli.fi 050 365 4664
www.valli.fi

Lue aikaisempien vuosien palkituista täältä.

Vuoden isovanhempi 2015 -palkittujen haastattelupyynnöt:
Monika-Naiset liitto ry
Jenni Tuominen, toiminnanjohtaja
jenni.tuominen(at)monikanaiset.fi, 045 675 9276

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry (Valli ry) on vuonna 1953 perustettu valtakunnallinen vanhustyötä tekevä asiantuntijajärjestö. Teemme työtä paremman vanhuuden puolesta. Liitolla on 70 jäsenjärjestöä eri puolilla Suomea. Liitto kehittää vanhuspalveluja, järjestää koulutusta ja konsultaatiota sekä toimii jäsenjärjestöjensä edunvalvojana.

Vapaaehtoisen kokemuksia: Unohtumattomat naiset

En rehellisesti sanottuna miettinyt loppuun saakka vapaaehtoiseksi ryhtymistä. Jos olisin tiennyt miten henkisesti rankkaa opettaminen ja maahanmuuttajanaisten kokemusten kohtaaminen olisi ollut, en olisi lähtenyt opettamaan. Uskon kumminkin vapaaehtoistyön MoniNaisten Talolla muokanneen ulkomaantoimittajuuden tietäni lopulliseksi valinnaksi journalistiuralla.

Kokemukseni ulkomaalaisten opettamisesta oli Venäjältä, olin vähemmistökielten keskuksessa ja pietarilaisessa yliopistossa opettajana. Silti mikään ei ollut valmistanut ison ryhmän opettamiseen, siihen meteliin ja kaaokseen. Hiljaiset, opettajaa kuuntelevat ja oppitunneilla pysyvät opiskelijat olivat Venäjälle jäänyt kokemus. Maahanmuuttajien opettaminen ei sovi kaikille vapaaehtoisille, mutta itselleni se oli paras vapaaehtoisuuden muoto.

Nuorena toimittajana koen maahanmuuttajanaisten kohtaamisen ja oikeiden kokemusten kuulemisen olevan ammatillisesti kasvattavaa. On hyvin erilaista olla tekemisissä korkeakoulussa opiskelevien opiskelijoiden kanssa, kuin opettaa hyvin eri lähtötasolla olevia naisia. Monet tulevat vaikeista oloista, ovat traumatisoituneita tai hyvin erilaisesta tapakulttuurista. Pelkästään naisten keskuudessa kulttuurit kolahtelivat, mutta hyvin nopeasti opin naisten olevan naisia kielestä tai väristä riippumatta. Miehistä ja lapsista puhuminen olivat vakioaiheita, niistä oli aina jotain sanottavaa.

MoniNaisten Talon luokassa ennen tunnin alkua

MoniNaisten Talon luokassa ennen tunnin alkua

Kuvaillessani vapaaehtoistyötäni toimittajakavereilleni sanoin somalinaisten puhetavan muistuttavan venäläisten kommunikointitapaa, koska he ovat äänekkäitä ja kulkevat sielu edellä. Opettajana uskon voimaannuttamiseen ja esimerkin kautta opettamiseen, koska pelkkien tehtävien antaminen ehkä luku- ja kirjoitustaidottomille naisille ei mielestäni ole oikea lähestymistapa. Opettamisen on pakko antaa vapaaehtoiselle yhtä paljon tai jopa enemmän, kuin opiskelijoille. Itselleni opettaminen antaa mahdollisuuden nollata ja olla parin tunnin ajan joku aivan muu. Joudun olemaan henkisesti ja fyysisesti täysin läsnä, jolloin se sopii oman työarkeni vastapainoksi.

Oli välillä henkisesti hyvin rankkaa opettaa vaihtuvaa luokkaa, koska harva nainen pystyy sitoutumaan viikoittaisiin suomen kielen tunteihin. Pidän sitä silti hyvänä asiana muiden naisten suhteen, koska he oppivat tapaamaan erikielisiä naisia ja kommunikoimaan suomeksi. Vapaaehtoisen kannattaa omaksua heti alusta alkaen joustava asenne, koska mikään ei yhdelläkään tunnilla mene opetussuunnitelman mukaan. Aina pitää olla jotain takataskussa ja olla aidosti oma itsensä, koska se on vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyöhön on hankala sitoutua, jos ei aidosti viihdy tekemässään työssä.

Ensimmäisen kevään aikana toimin kahdesti viikossa MoniNaisten Talolla vapaaehtoisena ja kesätauon jälkeen palasin paikkaamaan pidempiaikaisen vapaaehtoisen muutettua ulkomaille. Vapaaehtoistyö on tehty ajallisesti joustavaksi ja pystyin vaikuttamaan omien tuntieni aloitusaikaan. Koin henkilökunnan arvostavan vapaaehtoistyöntekijöiden työpanosta ja aidosti olevan läsnä naisten asioiden hoitamisessa. Usein tarvitsin itsekin kuuntelijaa. Mielestäni on tärkeätä saada keskustella opettamisesta ja mahdollisista kokemuksista työntekijöiden kanssa, koska opettaminen ei aina ollut helppoa.

Kannustan vapaaehtoistyöhön maahanmuuttajanaisten pariin, tutustumaan oman ympyrän ulkopuolisiin naisiin ja kohtaamaan erilaisia kulttuureita.

Anna-Maria Tukiainen
Kirjoittaja toimi vapaaehtoisena keväästä 2013 kevääseen 2014.