Monika-Naiset liiton lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle hallituksen esityksestä turvakotilaiksi

Sosiaali- ja terveysministeriö
STM 004:00/2017
28.4.2017

Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle hallituksen esityksestä turvakotilaiksi

Monika-Naiset liitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua ko. asiassa. Liitto oli edustettuna myös turvakotilain arviointiryhmässä.

Monika-Naiset liitto ry on tehnyt työtä maahanmuuttajataustaisiin naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi 19 vuotta. Liittoon on kertynyt erityisosaamista pari- ja lähisuhdeväkivallan ja väkivallan kulttuuristen erityispiirteiden kuten pakkoavioliiton, kunniaan liittyvän väkivallan ja ihmiskaupan uhrien auttamistyöstä. Liiton Turvakoti Mona on toiminut 13 vuotta tarjoten kriisipalvelua tälle erityiskohderyhmälle.[1]

Turvakoti Mona on toiminut 1.7.2015 alkaen turvakotipalvelun tuottajana THL:n kanssa tehdyllä puitesopimuksella. Kokemukset voimassa olevan lain toimivuudesta ja toimimisesta turvakotipalvelun tuottajana ovat myönteisiä. Laki on tuonut turvakotitoimintaan selkeyttä, jatkuvuutta ja vakautta. Sopimuksella varmistettu rahoitus on antanut aikaisempaa paremmat edellytykset toiminnan organisoimiselle ja kehittämiselle sekä henkilöstön että kohderyhmän näkökulmasta. Vahvemmat ja selkeämmät toimintarakenteet ja yhtenäiset toimintaohjeistukset ovat helpottaneet arkista työtä. Turvakoti Monan asiakaskunta on haastava: monietnisen ja eri kieliä puhuvan kohderyhmän auttamistyö edellyttää henkilökunnalta laaja-alaista erityisosaamista. Joukossa on mm. vasta maahan tulleita turvapaikanhakijoita, ihmiskaupan uhreja ja paperittomia. On myönteistä, että THL on järjestänyt kaikille turvakotien työntekijöille koulutuksia. Pidämme tärkeänä, että niitä järjestetään säännöllisesti ja että myös maahanmuuttajataustaisiin naisiin liittyvän väkivallan erityispiirteistä tarjotaan koulutusta koko turvakotiverkostolle. Koemme, että voimassa olevan lain puitteissa tehty yhteistyö THL:n kanssa on ollut toimintaamme tukevaa ja kehittävää. Yhteisen koordinaation myötä syntynyt verkostoyhteistyö muiden turvakotipalveluntuottajien kanssa on myös ollut hedelmällistä ja kehittänyt uusia käytäntöjä työn tueksi.

Lausunnon kohteena olevan hallituksen esitysluonnoksen tarkoituksena on ehdottaa säädettäväksi uusi turvakotilaki, jonka tavoitteena on erityisesti turvakotipalvelujen rahoitusta koskevien periaatteiden selkiyttäminen nykyisestä. Jatkossa sopimusta turvakotipalvelun tuottamisesta ei enää tehtäisi, vaan siirryttäisiin kokonaan valtionavustuslakiin perustuvaan järjestelmään. Turvakotitoimijana liitto pitää tätä selkeyttämistä positiivisena suuntana.

Monika-Naiset liiton mielestä lakiehdotukseen liittyy kuitenkin huolenaiheita, joita seuraavassa lyhyesti käsittelemme:

2 § Määritelmät

Monika-Naiset liitto ry muistuttaa, että turvakotilain taustalla oleva Istanbulin sopimus kattaa laajasti kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot – fyysisen, psyykkisen, seksuaalisen väkivallan lisäksi vainoamisen, pakkoavioliitot, naisten sukuelinten silpomisen – kaikki ne teot, jotka voivat aiheuttaa tai aiheuttavat naisille ruumiillista, seksuaalista, henkistä tai taloudellista haittaa tai kärsimystä.

Hallituksen esityksessä turvakotipalvelut rajattaisiin nykyistä selvemmin lähisuhdeväkivallan uhrien auttamiseen. Jatkossa ei enää säädettäisi voimassa olevan lain 6 § 2 momenttia siitä, että turvakotiin voidaan ottaa myös lähisuhdeväkivaltaan rinnastuvien syiden vuoksi jos turvakotipalvelu vastaa henkilön avuntarvetta eikä avun antaminen aiheuta haittaa tai vaaraa muille turvakodissa oleville.

Rajausta perustellaan sillä, että valtaosa asiakkaista hakeutuu turvakoteihin nimenomaan lähisuhdeväkivallan takia, mikä onkin todellista. Lisäksi em. säännös 6 § 2 momentin todetaan aiheuttaneen epävarmuutta siitä, mitä nämä rinnastuvat syyt käytännössä ovat. Lakiehdotuksen perusteluosassa viitataan Istanbulin sopimuksen 23 artiklaan. Istanbulin sopimuksen selitysmuistiota tulkitaan siten, että turvakotipalvelut olisi tarkoitettu nimenomaan perheväkivallan uhreille, eikä turvakotipalvelua tulisi tarjota myös muunlaisen väkivallan uhreille.

Liitto on Istanbulin sopimuksen velvoitteiden tulkinnasta eri mieltä ja pitää näitä rajauksia ongelmallisina uhrin näkökulmasta. Esimerkiksi kunniaan liittyvän väkivallan tekijä ei aina kuulu uhrin lähipiiriin. Rajaus sulkisi pois esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhrit, jotka saattavat myös tarvita turvakodin palveluja. Pidämme tärkeänä, että turvakodilla olisi jatkossakin mahdollisuus tarjota palvelujaan, jos uhrin katsotaan näistä hyötyvän.

Liitto pitää erittäin tärkeänä ja myönteisenä sitä, että lakiesityksessä mahdollistetaan edelleenkin turvapaikanhakijoiden ja paperittomien yhtäläinen oikeus päästä turvakotiin ja että palveluun voi hakeutua myös nimettömästi. On erinomaista ja vahva viesti lainsäätäjältä: väkivaltapalvelut kuuluvat myös paperittomille.

Liitto esittää, että 2 § käytetään Istanbulin sopimuksen mukaista määritelmää Naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta ja korjataan termi johdonmukaisesti lakiesityksen muihinkin kohtiin.

Ihmiskaupan uhrit

Monika-Naiset liitto ry on tehnyt pitkään ihmiskaupan uhrien auttamistyötä. Kokemuksemme mukaan turvakodeilla on ollut oma tärkeä asemansa ihmiskaupan uhrien tukijoina. Kuten arviointityöryhmässäkin olemme tuoneet esille, ihmiskaupan uhrien auttamiseen turvakodissa liittyy haasteita. Tilanteeseen on haettu uudessa turvakotilakiesityksessä ratkaisua siten, että ihmiskaupan uhrit eivät enää jatkossa pääsisi turvakotiin, ellei kyseessä samalla olisi myös lähisuhdeväkivalta.

On kuitenkin tärkeä huomata, että joissakin ihmiskauppatapauksissa on erittäin vaikea määritellä, onko uhrin kokema väkivalta lähi- ja parisuhdeväkivaltaa tai ei. Esimerkiksi uhrin ”työnantaja” voi käyttää tätä mm. seksuaalisesti hyväksi – onko tapaus ainoastaan työperäistä ihmiskauppaa tai myös pari- ja lähisuhdeväkivaltaa? On mahdotonta tarjota uhrille laadukasta tukea vain pari- ja lähisuhdeväkivaltaan ja rajata muut väkivallan ja hyväksikäytön kokemukset pois. Tästä näkökulmasta lakiehdotuksen rajaus ei tuo kaivattua selkeyttä ihmiskaupan uhrien auttamiseen turvakodeissa. Esityksessä rajausta mm. perustellaan sillä, että ihmiskaupan uhrien auttamiseksi on olemassa erillinen auttamisjärjestelmä.

Liitto esittää, että tältä osin valmistelua jatketaan. Myös Yhdenvertaisuusvaltuutettu / kansallinen ihmiskaupparaportoija on vedonnut lausunnossaan siihen, että turvakotijärjestelmää kehitettäisiin siten, että se vastaisi tarvittaessa myös ihmiskaupan uhrien palvelutarpeeseen. Palvelujen kehittämisessä on ensiarvoisen tärkeää, että eri hallinnonalojen viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä ja esimerkiksi sisäasiainministeriön koordinoima ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä ja koordinaattori sekä kansallinen ihmiskaupparaportoija ovat konkreettisesti suunnittelussa mukana. Suomen kokoisessa pienessä maassa on erittäin tarpeellista ja tärkeää, että eri hallinnonalojen viranomaiset keskustelevat ja linjaukset kansainvälisten velvoitteiden (tässä esim. Istanbulin sopimus, Uhridirektiivi, Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastainen yleissopimus) tulkinnoista ja toimeenpanosta tehdään yhdessä. Sopimusten velvoitteet koskevat usein samoja kohderyhmiä, jotka Suomessa saattavat olla pilkottuna eri hallinnonaloille. Yhteisvalmistelulla säästyttäisiin ristiriitaisilta ohjeistuksilta ja päällekkäiseltä työltä. Esimerkkinä tästä on esimerkiksi Valtioneuvoston Ihmiskaupan vastainen toimintaohjelma vuodelta 2016. Siinä todetaan, että ihmiskaupan uhrit saattavat tarvita tuettua ja turvallista asumispalvelua eri tilanteissa ja on tärkeä tiedottaa turvakoteja ja kuntia seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneiden ihmiskaupan uhrien mahdollisuuksista saada apua turvakodeista. Tältä osin lakiesitys ja toimintaohjelma ovat ristiriidassa.

Liitto ehdottaakin, että tämän erityisen haavoittuvassa asemassa olevan uhriryhmän auttamisesta sovitaan poikkihallinnollisessa yhteistyössä ja etsitään vaihtoehtoja ja korvaava järjestelmä nykykäytännölle, jotta vastaavat palvelut ihmiskaupan uhreille voidaan turvata. Liitto pitää hyvänä kansallisen ihmiskaupparaportoijan lausunnossaan esille tuomaa ratkaisuehdotusta, että osalle turvakodeista annettaisiin mahdollisuus erikoistua myös ihmiskaupan uhrien auttamiseen. Esimerkiksi Turvakoti Monassa olisi pitkän käytännön kokemuksensa kautta hyviä edellytyksiä tällaiseen erikoistumiseen.

Linjauksen tekeminen ja sen soveltaminen käytäntöön turvakotitoiminnassa edellyttäisi hyvin tiivistä yhteistyötä viranomaisten ja toimijoiden kesken. Liitto toivoo, että tällaiselle yhteisponnistukselle löytyisi tahtoa ja kunnianhimoa, jotta turvakotitoiminta tosiasiallisesti saadaan selkiytettyä suhteessa ihmiskaupan uhrien auttamiseen. Tämä toisi helpotusta sekä käytännön työhön turvakodeissa että mahdollistaisi sen, että ihmiskaupan uhrien oikeus saada apua toteutuisi yhdenvertaisemmin.

Turvakotijakson jälkeiset palvelut

Lakiesityksen nykytilan arvioinnissa todetaan, että turvakotijakson jälkeisiä tukipalveluja on riittämättömästi, ne ovat järjestöjen varassa ja niiden pitkäjänteinen rahoitus on epävarmaa. Sosiaalihuoltolain mukaan sosiaalipalveluja on järjestettävä lähisuhde- ja perheväkivallasta aiheutuvan tuen tarpeeseen. Käytännössä tämä ei toteudu. Liitto esitti huolensa asiasta jo voimassa olevan turvakotilain valmistelussa. Asiaa ei ole riittävästi otettu huomioon tulevan sote- ja maakuntauudistuksen valmisteluissa. Liitto on huolissaan kohderyhmänsä mahdollisuudesta päästä tuen piiriin tulevassa rakenteessa, koska nykyisessäkin järjestelmässä haavoittuvat ryhmät ovat jääneet palvelujen ulkopuolelle, eikä peruspalveluissa ole pitkäjänteisen koulutuksen puuttuessa riittävästi osaamista tunnistaa ja tukea väkivaltaa kokeneita maahanmuuttajataustaisia naisia. Kuten nykytilan arvioinnissa todetaan, on avopalvelujen turvaamisen kehittämistyö tehtävä laajasti yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kanssa.

Lopuksi

On myönteistä, että lakiehdotuksessa nostetaan esille nykyisten turvakotien riittämätön paikkatilanne. Kuten luonnoksessa todetaan, Euroopan neuvoston suosituksen mukaan Suomessa tulisi olla noin 500 turvakotipaikkaa. Nykytilanne 143 perhepaikkaa ei ole riittävä. Paikkojen lisääminen edellyttää lisää rahaa turvakotitoimintaan. On toki hyvää kehitystä, että turvakotien toimintaan osoitettuja määrärahoja on viime vuosina lisätty. Rahoitustaso on kuitenkin edelleen riittämätön. Turvakotien rahoitus on turvattava vastaamaan Euroopan neuvoston suosituksia.

Kunnioittavasti Monika-Naiset liiton hallituksen puolesta,

Jenni Tuominen
Toiminnanjohtaja, Monika-Naiset liitto ry

Asiantuntijat:
Ljudmila Kettunen, Turvakoti Monan johtaja, Monika-Naiset liitto ry
Natalie Gerbert, Voimavarakeskus Monikan johtaja, Monika-Naiset liitto ry

[1] Turvakoti Mona palvelee valtakunnallisesti, vuosittain noin 40% asiakkaista voi olla pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.  Esimerkiksi vuonna 2016 Turvakoti Monassa oli asiakkaina 290 henkilöä, joista 152 oli lapsia. Turvakodin vuosittainen täyttöaste keskimäärin 100%.

Lausunto hallituksen esityksestä turvakotilaiksi_28_4_2017 (pdf)

Jaa
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInShare on Google+Email this to someone