Teksti ja kuva: Bahar Mozaffari, Monika-Naiset liiton puheenjohtaja
Se, että maahanmuuttajanaiset jäävät työelämän ulkopuolelle miehiä useammin, johtuu osittain naisten käsityksestä itsestään, eli heidän naisidentiteetistään.
Naisten asema vaihtelee eri maissa: osa maahanmuuttajista tulee maista, joissa sukupuoli vahvasti ja vakavasti määrittää henkilön oikeudet, velvollisuudet ja vaikutusmahdollisuudet niin työelämässä, kotona kuin muutoinkin yhteiskunnassa.
Kaiken kaikkiaan maissa, joissa naiset eivät perinteisesti ole mukana työelämässä ja joissa naisten osallistuminen talous- ja elinkeinoelämään on rajoittunutta, he elävät alistettuina ja vailla todellista valtaa. Mies asetetaan naisen yläpuolelle laissa, uskonnossa ja kulttuurissa, ja naisten ja miesten tietoja, taitoa ja työtä ei arvosteta samalla tavalla. Naisella on välinearvo, hän on yksi työkalu, joka varmistaa, että miehellä menee hyvin.
Naiset ovat ne, jotka hoitavat kotityöt ja lapset, mikä on vaativaa, mutta sitä ei arvosteta eikä siitä makseta palkkaa. Lait ja säännöt on kirjoitettu patriarkaalisten ja ikivanhojen lakien perusteella, jotka vahvistavat naisten alistetun aseman ja pitävät heitä objekteina. Naiset joutuvat tukahduttamaan omat tarpeensa ja biologian saavuttaakseen kunnioitusta ja turvaa.
Maahanmuuttajanaiset, jotka ovat kokeneet systemaattista väkivaltaa melkein joka päivä sekä kotona että yhteiskunnassa, alkavat vähitellen uskoa, että ”naiset ovat naisia ja miehet ovat miehiä”. Lopulta he uskovat, että miehet todella ovat naisia viisaampia. Kaiken lisäksi heiltä opetetaankin niin!
Tällaisen ajattelun lopputulos on syrjäytyminen yhteiskunnasta. Syrjäytyminen on elämänhallinnan vastakohta. Syrjäytymiseen liittyvät vahvasti taloudellisten ja henkisten voimavarojen puute sekä sosiaalinen osattomuus.
Maahanmuuttajanaisten lähtömaassa vallitseva sukupuolten epätasa-arvo heijastuu helposti myös heidän tulevaisuuteensa Suomessa. Naiset, jotka kasvaessaan ovat oppineet suorittamaan muiden asettamia odotuksia ja uskoneet, että naisilla ei ole mahdollisuutta saada enempää kuin mitä esimerkiksi perheissä, kulttuurissa ja yhteisöissä heille annetaan, eivät voi myöskään löytää paikkansa esteettömästi uudessa kotimaassaan. He eivät pääse nauttimaan Suomen lainsäädännön takaamista oikeuksista, velvollisuuksista ja mahdollisuuksista.
Entisen kotimaan ongelmista seuraava syrjäytyminen, sieltä periytyvä sukupuolten välinen epätasa-arvo ja uudessa kotimaassa mahdollisesti koettu maahanmuuttajien ja kantaväestön välinen eriarvoisuus ajavat maahanmuuttajanaiset ”tuttuihin ja turvallisiin” ihmissuhteisiin oman lähtömaan miesten kanssa. Nämä suhteet sementoivat saman asetelman kuin jo kotimaassakin oli, ja tämä taas vahvasti rajoittaa maahanmuuttajanaisten mahdollisuuksia ymmärtää itseään ja tunteitaan. Sillä maahanmuuttajanaisten on vaikeampaa tunnistaa omia tarpeitaan ja sitä, mitä he itse haluavat.
Edelleen naiset kantavat suurimman vastuun lasten- ja kodinhoidosta perheissä, koska heidän omaan kulttuuriinsa kuuluu ja heidän omaantuntoonsa on syöpynyt käsitys, joka estää heitä uhraamasta aikaa itsensä kehittämiseen ja joka estää tai rajoittaa heitä toimimasta yhdenvertaisesti muiden kanssa. Nämä syyt estävät maahanmuuttajanaisia kotoutumaan ja työllistymään.