Teksti: Reea Hinkkanen
Monika-Naiset liiton Kotoutumiskeskus Monikassa järjestettiin sisäministeriön Maahanmuuttodialogi-tapahtuma syksyllä 2022. Maahanmuuttodialogien järjestäminen oli osa sisäministeriön yritystä lisätä keskustelua ja ymmärrystä maahanmuutosta ja sen muuttuvasta luonteesta sekä edesauttaa Suomeen muuttaneiden osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Monika-Naiset liitossa tapahtuman tarkoituksena oli Kotoutumiskeskuksen tehtävänkuvan mukaisesti tarkastella Suomeen muuttaneiden naisten työllistymistä.
Maahanmuuttodialogin idean mukaisesti Kotoutumiskeskus Monikassa järjestettiin kaksi keskustelua, joissa yhteensä 14 Suomeen muuttaneen naisen ääni ja näkemykset työllistymisteemasta pääsivät kuuluville. Keskustelut toteutettiin Erätaukomenetelmällä, joka pohjautuu dialogin fasilitoimiseen. Toinen keskustelu toteutettiin espanjaksi ja toinen englanniksi. Osa keskustelijoista oli Kotoutumiskeskuksen asiakkaita ja kaikille Monika-Naiset liitto oli ennestään tuttu. Jatkossa on suunniteltu järjestää keskusteluja venäjäksi, farsiksi/dariksi ja selkosuomeksi, vaikkakin varsinaisten Maahanmuuttodialogien ulkopuolella, sillä niissä tuotettu materiaali koetaan Kotoutumiskeskukselle tärkeäksi.
Ryhmissä fasilitoijana ja kirjurina toiminut Kotoutumiskeskus Monikan päällikkö Marisel Soto Godoy sekä espanjankieliseen ryhmään itse osallistunut ja toisessa ryhmässä kirjurina toiminut Sara Casanovas molemmat painottivat luottamuksellista ilmapiiriä ryhmissä, joka oli edellytys antoisalle keskustelulle. Ilmapiiri syntyi ennen kaikkea siitä, että ryhmissä oli naisia, joilla oli samankaltaisia kokemuksia Suomeen muuttaneina työtä etsivinä naisina. Myös jonkinlainen ’kulttuurinen tuttuus’ espanjankielisen ryhmän pääosin Latinalaisesta Amerikasta kotoisin olevien jäsenien välillä edisti luottamusta.
Itse tärkeän materiaalin saamisen lisäksi Marisel Soto Godoy näki keskustelujen arvon siinä, että ne poikkesivat Kotoutumiskeskuksessa muuten tehtävästä asiakastyöstä: ”Nyt oli kaksi tuntia aikaa käydä läpi vain kokemuksia”. Keskustelut olivat hänen mukaansa eräänlainen vapaa tila, ja niiden ei varsinaisesti tarvinnut johtaa mihinkään, vaikkakin kuulluksi tuleminen oli osallistujille tärkeää.
Sekä espanjan että englanninkielisissä ryhmissä käytiin keskustelua työnhaun vaikeudesta Suomessa sekä tämän seurauksista ja tekijöistä, jotka tukevat työnhakua.
Työllistymisen haasteet: Sinun on annettava 200 %
Eräs keskustelussa mukana ollut nainen kertoi, että Suomeen muuttaneen naisen on panostettava työnhakuun 200 prosenttisesti. Myös tutkitusti Suomeen muuttaneet naiset kokevat monenlaisia haasteita hakeutuessaan työelämään Suomessa (ks. esim. Lehtovaara, 2022). Nämä haasteet eivät liity vain tai edes pääosin naisten henkilökohtaisiin opinto- tai työelämätaustoihin tai esimerkiksi vanhemmuuden vaatimuksiin vaan myös suomalaisiin työmarkkinoihin ja rakenteellisiin ongelmiin, joita voi pitää jopa osittain syrjivinä.
Vaikka jotkut keskusteluun osallistuneista naisista olivat löytäneet paikkansa suomalaisessa työelämässä, suurimmalla osalla oli ollut haasteita. Yksi Monika-Naisten keskustelussa mukana ollut nainen kertoi näistä seuraavaa:
”Henkisesti turhauttava prosessi – pätkätöitä, jotka eivät lisää turvallisuuden tunnetta.”
Monet muutkin kuvailivat samaa turhautumisen tunnetta, mutta liittivät sen eri tekijöihin. Jotkut kokivat, että vaatimukset suomen kielen taidoissa olivat liian korkealla, joku taas oli saanut töitä englannin kielen taidoillaan, ja joku taas oli sitä meiltä, ettei mikään karttunut kielitaito riitä suomalaisilla työmarkkinoilla, vaikka verkostoitumisessa siitä onkin hyötyä:
”Suomen/ruotsin kielen osaaminen ei avaa ovia työmarkkinoilla. Verkostojen luomiseen ja rakentamiseen kylläkin.”
”If you don’t have enough Finnish language skills, you don’t find the right job advertisement and you can be guided to wrong direction.”
Jotkut kertoivat, että heidän oli pitänyt hakeutua työpaikkoihin, jotka eivät vastaa heidän koulutustasoaan. Joidenkin naisten mielestä, heidän täytyi hakeutua koulutustasostaan poikkeaviin tai alempiin tehtäviin, ja joku mainitsi, että saadakseen oleskeluluvan, hänen piti ottaa vastaan mitä tahansa työtä.
”Meille on ominaista, että emme voi tehdä sitä, mihin olemme kouluttautuneet.”
”Minun täytyy ottaa vastaan mitä vaan työtä, sillä tarvitsen oleskeluluvan.”
Eräs nainen koki haasteena perheen, kotoutumiskurssien ja työnhaun yhdistelmän ja ehdotti, että kotoutumissuunnitelmat pitäisi tästä näkökulmasta suunnitella paremmin:
”I would like to find a job, but if I have family and at the same time, I am taking the integration course so I don’t have enough time to work.”
Syrjintä työmarkkinoilla ja sen seuraukset
Jotkut naisista puhuivat suoraan työmarkkinoilla tapahtuvasta syrjinnästä, joka liittyi työnhakijoiden sukupuoleen ja statukseen maahan muuttaneena henkilönä. Sama syrjivä rakenne voi heijastua seuraavaan sukupolveen. Erään naisen mielestä tämä tapahtui rajoitettujen kielen oppimismahdollisuuksien kautta:
”Samaa tapahtuu lapsillemme. Omat laitettiin valmistavaan opetukseen, ja siellä oppivat puhumaan huonosti suomea. He kokevat samankaltaisia työllistymiseen liittyviä haasteita kuin minäkin.”
Joku näki myös kotoutumisprosessin suunnittelussa ongelmia:
”…opiskelet kieltä, ei riittävästi paikkoja, jossa kieltä harjoittaa. Kun pääset vähän eteenpäin, kielikurssit loppuvat.”
Työharjoittelupaikkoja tarjotaan päiväkodeista ja yleensä hoitoalalta, vaikkei se välttämättä naisia kiinnosta.
Mihin nämä haasteet sitten johtavat? Jotkut mainitsivat, että heidän on tosiaan täytynyt ottaa vastaan koulutustasoaan alhaisempi pesti, tyytyä pienenpään palkkaan ja toiset puhuivat kovasta kilpailusta ja rakenteellisesta ja moniperusteisesta syrjinnästä sekä naisena että Suomeen muuttaneena henkilönä. Näillä seikoilla nähtiin myös olevan pitkäkestoisia seurauksia, kuten tunne siitä, ettei tule kuuluksi, elämä marginaalissa ja mahdollinen mielenterveysongelmien yleisyys maahan muuttaneiden parissa.
”It will take a long time to end up in a job place that makes me happy and fulfills me.”
Vaikka suurin osa naisista näki suomalaisten työmarkkinoiden ovien avautuvan turhauttavan hitaasti ja hankalasti, olivat jotkut saaneet hyviäkin kokemuksia. Joku kehui tarjottuja kieliopintoja ja eräs nainen mainitsi, että tilaisuuden saatuaan, hän on kokenut olonsa merkitykselliseksi suomalaisessa yhteiskunnassa.
”When I have been given an opportunity, I have felt useful in the society and happy to contribute with taxes.”
Kotoutumiskeskus Monikan päällikkö Marisel Soto Godoy toi esille vielä tärkeitä (intersektionaalisia) tekijöitä, jotka näkyvät työmarkkinoiden syrjinnässä, ja jotka tulivat paremmin esille pienemmässä englanninkielisessä ryhmässä. Lähtömaalla on merkitystä, samoin sillä onko henkilöllä oleskelulupa. Työmarkkinat Suomessa ovat valkonormatiivisia ja ruskean työnhakijan asema on valitettavasti edelleen heikompi kuin valkoisen. Jotkut dialogeihin osallistuneet naiset heräsivätkin huomaamaan omia etuoikeuksiaan.
Työkalut
Mikä on siis suomalaisen yhteiskunnan panos, jos Suomeen muuttaneet itse panostavat työn saantiin täysillä? Naisten kuvailemat haasteet liittyvät paljolti rakenteellisiin seikkoihin kotoutumisessa ja työmarkkinoilla ja kertovat paljolti samaa, kuin Suomessa asiasta tehdyt tutkimukset (ks. Lehtovaara 2022). Suomeen muuttaneet naiset saavuttavat suomeen muuttaneiden miesten työllisyysasteen 15 vuodessa (Larja 2019), ja siihen nähdään tutkijoiden parissa vaikuttavan työmarkkinoiden jäykkyyden ja syrjinnän lisäksi vanhemmuuden ja sen kohdentumisen erityisesti äideille (Lehtovaara 2022: 15-16).
On sinänsä kiinnostavaa, että vaikka vanhempainvapaat, jotka ovat Suomeen muuttaneiden naisten kohdalla joskus pidemmät kuin valtaväestön naisilla, ovat varmasti tärkeä tekijä työllistymisen hitaudessa, ei tätä seikkaa juuri tuotu esille Kotoutumiskeskuksessa järjestetystä Maahanmuuttodialogissa. Vain yksi nainen mainitsi seikan keskustelussa ajankäytön näkökulmasta.
Vaikka on varmasti niin, että jotkut kokevat kotiäitiyden hyödyt niin tärkeiksi, ettei sen itsessään nähdä hidastavan tai haluta nähdä hidastavan työelämään pääsyä, Marisel Soto Godoyn mukaan Monika-Naisiin hakeutuvat naiset ja äidit ensisijaisesti haluavat työelämään ja hakevat apua työllistyäkseen. Lapset voivat heidän kohdallaan olla työllistymisessä hidaste, jos heillä ei ole oleskelulupaa ja täten tarjolla kaikki lapsiperheille suunnattuja palveluja.
Työllisyyden saavuttamisen työkaluina naiset näkivät valtaväestön tuen kielenopiskelussa ja mentoroinnin, jota eri järjestöt, kuten juuri Monika-Naiset liitto tarjoaa. Suomalaisia pitäisi heidän mielestään kasvattaa moninaisuuteen ja poistaa syrjintää työhönotossa. Myös erilaiset verkostot, kuten vapaaehtoistyö nähtiin tienä parempiin työllistymismahdollisuuksiin. Naisten mielestä kotoutumiskoulutuksen ja kielenopetuksen pitäisi olla tehokkaampaa ja paremmin kohdennettua. He myös näkivät mahdollisuuksia työnantajapuolen koulutuksissa ja yritysmaailman avautumisessa maahan muuttaneille.
Eräs keskusteluun osallistunut nainen totesi: Haluamme olla osa tätä yhteiskuntaa. Suomessa onnistuneen kotoutumisen merkkinä pidetään työllistymistä (Lehtovaara 2022: 15). On selvää, että osallisuus työelämässä on ensisijaisen tärkeätä hyvin suurelle osalle Suomeen muuttaneista naisista, jotta he voivat kokea itsensä merkityksellisiksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Heidän työllistymisensä esteitä, kuten korkeaa suomen kielen vaatimustasoa ja syrjintää työmarkkinoilla tulee siis purkaa kaikin mahdollisin tavoin. Kotoutumisen ja työllistymisen on voitava tapahtua myös Suomeen muuttaneiden naisten omilla ehdoilla, esimerkiksi pidemmistä hoitovapaista huolimatta.
Lähteet:
Larja, Liisa 2019. Maahanmuuttajanaiset työmarkkinoilla ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Kazi Villiina, Anne Alitolppa-Niitamo & Antti Kaihovaara (toim.) Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.
Lehtovaara, Heidi 2022. Maahan muuttaneiden naisten työllistymisen esteitä. Migration: Muuttoliike 1/2022. https://siirtolaisuus-migration.journal.fi/article/view/120002/71353
Blogin kirjoittanut Reea Hinkkanen on valtiotieteiden tohtori, joka on väitellyt sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta, Helsingin yliopistosta. Hän on toiminut vapaaehtoisena suomen kielen opettajana Monika-Naiset liiton Kotoutumiskeskus Monikassa vuodesta 2016 lähtien.